Vuonna 2012 testataan sekä poliittisen päätöksentekokoneiston että työmarkkinajärjestöjen kyky viedä Suomea eteenpäin kansalaisten ehdoilla. Tulossa on innostava taistelu erilaisten ideologioiden välillä. Ratkaistua tulee yhteiskuntapolitiikan tulevaisuus pitkiksi ajoiksi eteenpäin. Politiikka ja arvot ovat testissä.

Julkinen talous on tunnetusti ongelmissa talouskriisin ja ikääntymisen takia. Julkinen talous on saatava kuntoon uusilla miljardiluokan sopeuttamistoimilla. Erityisen huomion voi tässä asettaa kahdelle asialle: 1) verotukselle ja 2) työurien pidentämistavoitteelle.

Tietotyön tai ainakin tietotekniikan avulla tehdyn työn todetaan mullistaneen koko työelämän. 

Yhä useampi kantaa työtä taskussaan ja toimii 9.12. Älykäs työ -blogissa kirjoittaneen Tanja Iikkasen toimistonomadien tavoin. Juuri mikään ei ole enää entisellään. Uudet tuulet ja uudet toimintatavat ovat pistäneet työskentelyn uusiksi.

Käynnissä oleva työmarkkinasyksy on ollut työtaistelujen sävyttämä. Tilanne on outo sen takia, että keskitettyjen työmarkkinaratkaisujen aikanahan ei pitänyt lakkoja oleman. Toisin kävi. Miksi näin pääsi käymään? Mikä veti neuvottelut työtaistelujen tielle?

Selitystä työtaisteluille pitää ainakin tänä syksynä etsiä työnantajapuolelta. Työnantajalinnakkeen valtakeskittymä Teknologiateollisuus ei pystynyt saavuttamaan ensimmäistäkään tärkeää neuvottelutulosta ilman lakkoja. Metalliliitto pakotettiin ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin lakkoilemaan. Ja minkä takia.

Minulla on ilo ja kunnia onnitella Yksityisen sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset Ystea ry:tä sen 30-vuotisjuhlien johdosta.

Elämän ensimmäiset 30 vuotta ovat niin ihmiselle kuin järjestöllekin itsenäisyyden ja kasvun aikaa. Ystea on elänyt hyvät ensimmäiset kolme vuosikymmentä.

Syksy avautui synkkänä. Talouden epävarmuus niin Suomessa kuin muuallakin pakottaa miettimään tulevaisuutta uusin silmin.

Vielä ennen kesää kaikki näytti auvoiselta. Yritysten tilauskirjat pullistelivat toinen toistaan paksumpina, työllisyys koheni ja yritysten tulokset olivat erinomaisia. Osinkovirta vei omistajien taskuihin miljarditolkulla rahaa. Monen alan työehtosopimusneuvottelut käynnistyivät noin 4 %:n palkankorotusvaatimuksilla. Nyt neuvotteluja käydään aivan uudessa tilanteessa.

Suomi ei voi menestyä ilman laajaa yhteistyötä. Kolmikantainen valtion ja työmarkkinajärjestöjen välinen yhteistyö on turvannut sosiaalisesti oikeudenmukaisen yhteiskunnan kehityksen, kansantalouden kilpailukyvyn ja kohtuullisen ansiokehityksen. TUPOkauden päätyttyä askelmerkit ovat menneet sekaisin.

Aikaisemmin tehtiin yksi keskitetty ratkaisu ja sadat työehtosopimukset seurasivat tätä ratkaisua. Elettiin yhteistyön ja työmarkkinarauhan kulta-aikaa. TUPOttomana aikana käydään yhden keskitetyn neuvottelun sijasta satoja työehtosopimusneuvotteluja. Kun vielä yhä useammin neuvotteluvastuuta lisätään yritystasolla, käydään yksien TUPOneuvottelujen sijasta tuhansia neuvotteluja. Neuvottelumäärän kasvaminen johtaa vääjäämättä aikaisempaa useammin erimielisyyksiin ja työtaistelujen lisääntymiseen.

Työuria kannattaa pidentää pieniä eläkkeitä korottavilla kannustimilla.

Julkiselle taloudelle on myrkkyä, kun työtätekevien joukko pienenee ja kasvavan eläkeläisten joukon palvelutarpeet lisääntyvät. Kyseessä on kuitenkin julkisen talouden kriisi, ei eläkekriisi. Eläkejärjestelmä on kunnossa ja voi hyvin.

Dosentti Markku Salomaa kirjoitti Sunnuntaidebatissa (HS 6.3.2011) liittojen jäsendemokratiasta. Salomaan yhtenä johtoajatuksena oli kopioida rautakansleri Margaret Thatcherin Britanniassa toteuttama lakkojen jäsenäänestysvelvollisuus Suomeen. Koska olen tehnyt oikeusvertailevan lisensiaattityöni  työtaisteluista, tiedän millaista järjestelmää Salomaa Suomeen ehdottaa.  Kyse ei olisi jäsendemokratian kunnioittamisesta, vaan jostain aivan muusta.

Britannian järjestelmän taustalla ovat sikäläiset vuosien 1984–85 veriset kaivoslakot. Noissa kuolonuhrejakin vaatineissa taisteluissa virkavalta määrättiin voimatoimin lakkoja murtamaan. Kyse oli vakavasta yhteiskunnallisesta kriisistä. Politiikka sekoittui ay-toimintaan. Vuoden kestäneet taistelut taittoivat ay-liikkeen menestyksen ajat Britanniassa. Pääministerinä tuolloin ollut Thatcher otti lakon jälkeen entistä rajumman suunnan ay-liikkeen aseman heikentämisessä.  Konservatiivien ollessa vallassa oli uudistusten suunta selvä. Ay-liike haluttiin murskata askel askeleelta.