Jos kyseessä ei olisi vakava asia, kierroksesta saisi oivan farssin käsikirjoituksen. Farssissahan mikään ei mene niin kuin katsoja kuvittelee. Tapahtuu outoja, äkillisiä juonenkäänteitä, asioita liioitellaan ja kohtauksista otetaan kaikki irti.

Kuten tässä: Aluksi Elinkeinoelämän keskusliitto eli EK päätti, että tulopoliittisia kokonaisratkaisuja ei tehdä. Ei vaikka kriisi olisi millainen. Näytti siltä kuin Etelärannassa haluttaisiin sitoa kädet selän taakse ja ottaa talouskriisin koko isku vastaan ilman pehmennyksiä, tulee mitä tulee.

Valitettavasti me kaikki jo tiedämme, mitä tulee. Tulee työttömyyttä, yhteiskunnan turvaverkot natisevat ja eriarvoistuminen kasvaa. Tätäkö haluamme? Vaikka tupoista puhuminen on kiellettyä, on pakko vielä kysyä, eikö olisi järkevää katsoa, mitä voisimme yhdessä tehdä työttömyystilanteen lievittämiseksi. Olisi tärkeää, että valtiovalta, työnantajat ja palkansaajat miettisivät yhdessä, mitä sen lievittämiseksi voitaisiin tehdä. Minusta listalla pitäisi olla ainakin lisäpanostuksia koulutukseen, tulevaisuuden työtä tuoviin hankkeisiin, kuten tietoyhteiskunnan kehittämiseen, energiateknologiaan ja ilmastonmuutoksen haltuunottoon, sekä lievitystä äkillisistä murroksista kärsiville toimialoille.

No, EK:n kannan seurauksena oli siis liittokierros. Tai niin ainakin luultiin, kunnes selvisi, että EK haluaakin oman keskitetyn sopimuksensa. Sellaisen, jossa se pääsee sanelemaan ehdot kaikkiin pöytiin, määrittelemään palkankorotukset aallonpohjan mukaan. Mallista piti tuleman ohjenuora kaikille sopimuspöydille – maan totuus, johon nähtävästi myös maan hallitus on sitoutunut. Puolen prosentin pitää riittämän palkankorotukseksi kaikille aloille ja palkansaajille, meni alalla miten tahansa.

Tätä oppia on nyt puolisen vuotta kuultu muun muassa tietotekniikan palvelualan neuvotteluissa. Sitten seurasi taas käänne. Kävikin ilmi, että paljon puhuttu palkka-ankkuri kelluu. Eikä siinä vielä kaikki. Koko työmarkkinakenttä tietää, että tuo maaginen 0,5 prosenttia ei pidä. Keväälle on rakennettu kuntapöytään jännite, jossa mitkään puoliskot eivät riitä. Näin olemmekin kaksoiskidnappaustilanteessa, jossa toisessa päässä ovat heikoimmassa hapessa olevan teollisuussektorin palkkatarjous ja odotettavissa oleva ryminä. Neuvottele siinä sitten vastuullisesti. Merkit eivät kuitenkaan ole hyvät. Valitettavasti farssista on tullut yhteiskunnallinen tragedia. Sen vuoksi neuvottelujen rinnalla on valmistauduttava myös muihin toimenpiteisiin pattitilanteen purkamiseksi.