Palvelut ovat nousseet tämän viikon uutisotsikoissa monella tapaa esille. Maanantaina tuli lähes peräkkäin kaksi aihetta koskevaa uutista. Kehitysvammaisille halutaan enemmän avohoitopaikkoja ja omia asuntoja. Toisessa jutussa asiantuntijat olivat huolissaan mielenterveyspotilaiden avohoidosta kesällä.

Molemmat ryhmät tarvitsevat palvelua. Uutisten peräkkäisyys pisti vain miettimään, mikä on nykyisin julkisten palvelujen kehitystrendi. Juttuhan on mennyt niin, että laitospaikoista halutaan sektorilla kuin sektorilla mahdollisimman pitkälle luopua, koska laitospaikat maksavat eniten. Sen takia puhutaan avohoidon laajentamisesta ja palvelujen porrastamisesta.

Työmies on leipänsä ansainnut. Maan hallituksella taitaa olla asiasta hiukan erilainen käsitys. Hallitus päätti nostaa vanhuuseläkkeen alarajaa kahdella vuodella. Pääministeri Vanhanen myönsi Hesarissa suoraan, että eläkejärjestelmäuudistus on helpompi tehdä nyt, kuin hyvinä aikoina

Näin varmaan on. Pullikointi jää kriisiaikoina aina vähemmäksi. Kysyn silti, arvioiko hallitus, että julkisiin palveluihin ja sosiaalietuuksiin käytetään pitkällä tähtäyksellä liikaa rahaa?  Jos nykytasolla ei voida jatkaa, edessä on hyvinvointiyhteiskunnan alasajo. Siitäkö on kyse? Nyt olisi hyvä tietää, onko kyseessä ideologinen linjaus? Ilmeisesti näin pitää päätellä.