Syksy avautui synkkänä. Talouden epävarmuus niin Suomessa kuin muuallakin pakottaa miettimään tulevaisuutta uusin silmin.

Vielä ennen kesää kaikki näytti auvoiselta. Yritysten tilauskirjat pullistelivat toinen toistaan paksumpina, työllisyys koheni ja yritysten tulokset olivat erinomaisia. Osinkovirta vei omistajien taskuihin miljarditolkulla rahaa. Monen alan työehtosopimusneuvottelut käynnistyivät noin 4 %:n palkankorotusvaatimuksilla. Nyt neuvotteluja käydään aivan uudessa tilanteessa.

Suomi ei voi menestyä ilman laajaa yhteistyötä. Kolmikantainen valtion ja työmarkkinajärjestöjen välinen yhteistyö on turvannut sosiaalisesti oikeudenmukaisen yhteiskunnan kehityksen, kansantalouden kilpailukyvyn ja kohtuullisen ansiokehityksen. TUPOkauden päätyttyä askelmerkit ovat menneet sekaisin.

Aikaisemmin tehtiin yksi keskitetty ratkaisu ja sadat työehtosopimukset seurasivat tätä ratkaisua. Elettiin yhteistyön ja työmarkkinarauhan kulta-aikaa. TUPOttomana aikana käydään yhden keskitetyn neuvottelun sijasta satoja työehtosopimusneuvotteluja. Kun vielä yhä useammin neuvotteluvastuuta lisätään yritystasolla, käydään yksien TUPOneuvottelujen sijasta tuhansia neuvotteluja. Neuvottelumäärän kasvaminen johtaa vääjäämättä aikaisempaa useammin erimielisyyksiin ja työtaistelujen lisääntymiseen.