SASKin talkoomatkalla Namibiassa

14.12.2011 13:39

Teksti ja kuvat: Leena Vanhamäki, talkoolainen ja ERTOn jäsen

Olin mukana SASKin (Suomen Ammattijärjestöjen solidaarisuuskeskukselta) talkoomatkalla Namibiassa loka–marraskuusssa 2011. Matkaohjelmassa oli virallisia vierailuita, talkootyötä ja talkookohteita.

Kävimme Suomen suurlähetystössä, jauhotehtaassa, lasten orpokodissa (kuva oikealla), slummissa auttamassa keiton valmisteluissa slummien köyhille koululaisille, lasten päiväkodissa, Martti Ahtisaari -koulussa, lasten sairaalaosastolla nenäpäivänä hulluttelemassa, panimossa ja Ambomaalla Dhongan kuningasta tapaamassa.

Agricultural Training centerissä eli paikallisessa maatalousoppilaitosta ja emäntäkoulua vastaavassa koulutuslaitoksessa mm. maalasimme, vaihdoimme kanalaan verkkoa, osallistuimme keittiötöihin, kitkimme, niitimme viljaa, valmistimme mozzarellaa, tutustuimme nuoriin opiskelijoihin ja pyrimme tutustumaan Namibialaiseen elämänmenoon.

Matkalaisia isännöi Namibiassa metalli- ja rakennusalan ammattiliitto MANWU yhteistyössä ammattiyhdistysliikettä palvelevan tutkimus- ja koulutuslaitoksen LaRRIn (LaRRI = Labour Research and Resource Institute) sekä maan ammattikeskusjärjestön NUNWin kanssa. Ammattiliitoista JHL, SEL, Metalli, KTK tekniikan asiantuntijat ry, PAM olivat edustettuina ja minä edustin ERTOa. Talkoolaisia oli 10 henkeä.

Edellisten vuosien talkoomatkalaisten kokemuksia on luettavissa SASKin kotisivuilta.

Soppakeittiö ja päiväkoti

Tutustuimme soppakeittiöön slummissa (=Katutura, suomeksi: "Tänne emme jää"), jossa ruokatarjoilu toimii Laurencian johdolla. Ruokaa tarjotaan tiistaisin ja torstaisin köyhille lapsille, joiden vanhemmilla ei ole varaa ruokkia heitä. Jopa 60 lasta käy silloin ruokailemassa. Pilkoimme perunoita, porkkanoita ja sipuleita ja voitelimme hillosämpylöitä ja osallistuimme ruoan jakeluun. Porukan ainut mies Seppo jaksoi pilkkoa myös kanaa.

 

 

Keittojen kiehuessa kävimme päiväkodissa. Siellä saimme silmiimme liikutuksen kyyneleet, kun lapset lauloivat ja esiintyivät meille. Ihanaa! Palattuamme soppakeittiölle alkoivat lapset saapua koulusta ja myös he lauloivat ja esittivät paikallisia lauluja ja tansseja.

Penduka

Katuturassa sijaitseva Penduka on voittoa tavoittelematon organisaatio, joka auttaa paikallisia naisia saamaan elantonsa käsitöillä. Heillä on myös kauppa, josta löysimme kauniita tuliaisia kotiin viemisiksi ja samalla tuimme hyvää asiaa. 

Kasvitieteellinen ja orpokoti

Vierailimme kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa on vain namibialaisia kasveja. Veimme yhdessä LaRRIn toimiston väen kanssa tuliaisia orpokotiin, myös Suomesta asti tuotuja leluja, kirjoja, värikyniä ja muita tuliaisia, kuten pesuvateja ja patjoja. Orvot olivat kovin ujoja, mutta lauloivat meille pari laulua. 

Martti Ahtisaari -koulu

Martti Ahtisaari -koulussa on noin 1400 6–14 -vuotiasta lasta, joista puolet on koulussa klo 7–12.00 ja puolet klo 13–17.00. Luokassa on 36–39 oppilasta. Vain esiopetuksessa on hieman pienemmät ryhmät, noin 25 lasta.

Koulupäivän alussa ja juhlissa lapset kokoontuvat aukiolle, jossa seisominen on tukalaa ja usein muutama pyörtyykin kuumuudesta, joten aikomuksena on rakentaa pihalle katos.

Perheet kustantavat lukukausimaksun 300 NAD (n. 30 €), koulupuvun ja koulutarvikkeet. Pitkät koulumatkat, jopa 8 km, kuljetaan jalan. Oppilaat tuovat eväät kotoa. Köyhimmille tarjotaan puuroateria, jota tulevat syömään myös lähistöllä asuvat orpolapset.

Aika rauhallisesti liikkui noin 700 oppilasta pihalla jonossa. Vain vierailijat villitsivät kameroidensa kanssa joukkoa. Komeasti raikui laulu, kun esikoululaiset opettajansa johdolla esittivät Hämä-hämä-häkki ja Pää olkapää… -biisit selvällä suomen kielellä.

Jätimme kiitokseksi lämpimästä vastaanotosta ja esittelystä kirjoja, kyniä ja heijastimia.

Namibia mills (ptv) LTD

Namibian suurin vehnää ja maissia valmistava elintarviketehdas pyörii 24 h vuorokaudessa ja siellä työskentelee 500–700 työntekijää kolmessa vuorossa (8h/vuoro). Talo tarjoaa työntekijöille lounaan puolentunnin lounastauon aikana. Tehtaalla oli kova meteli, mutta paikat olivat siistissä kunnossa.

Oluttehdas

Jörg Finkeldeyn omistamassa pienehkössä olutpanimossa Camelthornissa kuulimme erilaisten oluiden valmistuksesta ja saimme myös maistiaisia. Jörg olisi kiinnostunut tuomaan oluitaan myös Suomen markkinoille.

Sairaala

Vietimme 4.11. nenäpäivää Katuturan sairaalan lastenosastolla. Nenät hauskuuttivat niin aikuisia, kuin lapsiakin. 12 pientä elefanttia marssi innoissaan pyytäen mukaan pieniä lapsipotilaita. Sairaalan ylihoitajan johdolla kiersimme erilaiset lastenosastot. Käynnistä jäi kaikille hyvä yleisfiilis.

Agricultural Training Center

Varsinainen talkootyökohteemme oli maaseudulla noin 25 km päässä pääkaupungista Windhoekista. Paikka on toinen Namibian maatalousoppilaitos/emäntäkoulu ja on aloittanut toimintansa 2008. Koulua ylläpitävät paikalliset tilalliset ja sitä tukevat myös saksalaiset yksityiset ja järjestöt. Oppilaita koulussa on tällä hetkellä 22, joista 8 tyttöä ja 14 poikaa.

Toiveissa on, että hallitus alkaa tukea koulua, jolloin sinne voitaisiin ottaa enemmän opiskelijoita. Opiskelu kestää 2 vuotta ja opiskelijat tulevat ympäri Namibiaa. Lukukausimaksu 500 NAD/kk kattaa kaiken, mutta käytännössä riittää vain ruokaan. Muut kulut katetaan lahjoituksilla.

Opiskelijat asuvat koululla. Opiskelu sisältää teoriaa sekä käytäntöä esim. lehmien lypsystä puutarhanhoitoon ja kotitaloustöihin. Ruoanvalmistukseen osallistuvat vain tytöt, mutta pojat hoitavat pöytien raivauksen ja tiskaukseen. Opiskelijat osallistuvat myös koulun omistajien tilatöihin.

Kaikki koululla kasvatetut tuotteet ovat luomua ja niitä myydään Windhoekissa. Myytäviä tuotteita ovat mm. juustot, piparminttujuoma, säilykkeet ja korppujauhot. Ongelmana kasvatuksessa on suuret lämpötilan vaihtelut, sillä yöllä voi olla jopa -15 C. Myös villieläimet, kuten esim. paviaanit, kudut, maaoravat jne. tekevät tuhoja puutarhassa.

Yksi työtehtävistä olikin kanaverkon uusiminen (kuva oikealla), jotta maaoravat eivät pääse ryöstämään munia. Muita työtehtäviä olivat asuinhuoneiden ja ruokasalin seinien maalaus, heinien niittäminen sirpillä lehmille ruoaksi, kasvimaan kitkeminen, juustojen valmistus ja keittiötöihin osallistuminen (kuva vasemmalla).

Töiden lomassa teimme tuttavuutta opiskelijoiden kanssa. Nuoret ovat hyvin avoimia, ystävällisiä ja hyväkäytöksisiä. 1–2 hyvin menestyneellä ja hyväkäytöksisellä nuorella on opiskelujen jälkeen mahdollisuus päästä vuodeksi jatko-opintoihin Saksaan. Tilalliset auttavat opiskelijoita työllistymään opiskelujen jälkeen.

Isot kissat

Työviikon lomassa osa porukasta lähti tutustumaan isoihin "kissoihin" läheiselle Amaani lodgelle. Ensimmäisenä tapasimme leopardin, joka hiipi kallion takaa silmiemme eteen. Seuraavaksi näimme neljän sulavaliikkeisen gepardin (kuva oikealla) laskeutuvan alas vuorilta. Gepardit ja meidät erotti vain metrin korkuinen aita, joten jännitysmomenttia riitti. Ilta-auringon laskiessa siirryimme ihailemaan leijonia.

Tilalla olevat eläimet ovat loukkaantuneita ja niitä hoidetaan siellä. Eläimet opetetaan saalistamaan itse ja kun se onnistuu, ne vapautetaan takaisin luontoon. Eläinten lisäksi ihailimme upeita maisemia, sillä tila sijaitsee yli 2000 metrin korkeudessa.

Mansikkakakkua ja kiitoksia

Viimeisenä työpäivänä juhlistimme erään opiskelijan 22-vuotissyntymäpäiviä tekemällä ja nauttimalla perinteisiä suomalaisia mansikkakakkuja, jotka paistettiin ulkona auringonlämmöllä (solar cooker, kuva vasemmalla). Namibialaiset ystävämme pitivät kakkuja herkullisina.

Kiitospuheessamme kiitimme mahdollisuudesta osallistua koulun toimintaan ja kerroimme heidän säilyvän sydämissämme ikuisesti. Lisäksi annoimme kiitoslahjoja.

Vastavuoroisesti eräs opiskelijoista piti meille kiitospuheen, jossa hän kiitti meitä siitä, että olemme olleet siellä. He muistavat meidät katsellessaan ympäristöä ja kädenjälkiemme töitä. Läksiäisjuhla oli ikimuistettava ja tunteita herättävä puolin ja toisin.

Swakopmund

Talkootöiden ja virallisten vierailujen kävimme Swakopmundissa, ihanassa rannikkokaupungissa. Osallistuimme hylje/delfiiniristeilylle, jossa hylkeitä tuli jopa paattiimme vierailulle ja sellaista sai silittää ja jopa syöttää sille kalan. (kuva oikealla)

Nautimme delfiinien näkemisestä ja lukuisien pelikaanien vierailuista. Lounaaksi saimme Namibiassa kasvatettuja ostereita ja mainiota kuohuviiniä. Kiipesimme hiekkadyyneille (kuva sivun lopussa alhaalla) ja jotkut jopa laskivat mäkeä liukurilaudoilla hiekkadyynimäkeä alas.

 Ambomaa ja Etoshan luonnonpuisto

Viimeisen viikon lomapäivillä kävimme Eboban vesiputouksilla ja koimme jännittäviä hetkiä matkalla, kun autostamme putosi tärkeä mutteri (liittyen raidetangon päähän). Väliaikaisilla virityksillä pääsimme kuitenkin 38 km päässä olevaan kohteeseemme,
eikä tarvinnut jäädä autiomaahan shakaalien seuraan yöksi.

Ambomaalla tapasimme Dhongan kuninkaan, jolle annettiin lahjaksi mm. ERTOn lahjoittamat kylpypyyhe+lipokkaat. (kuva oikealla)

Etoshan luonnonpuistossa näimme norsuja, seeproja, kirahveja, leijonia, springbokeja, gnuita, guduja ja monia muita Afrikan eläimiä. Oli upea kokemus nähdä eläimiä läheltä ja tuli todella tunne siitä, että on Afrikassa. Tosin kilometrejä lomaviikolle kertyi vajaa 3000 km, eli suuri osa aikaa tuli vietettyä auton kyydissä. Maisemia ainakin tuli nähtyä.

Namibiasta yleensä

Silmä lepää Namibian avaria maisemia katsellessa. Tasangot, vuoret, savannit ja aavikot levittäytyvät eteesi, sinisen ja useimmiten pilvettömän taivaan alla. Lännessä Namibian autiomaa ja idässä Kalaharin hietikot ovat harvaan asuttuja. Puolet väestöstä asuu pohjoisen Ambomaan, Kavangon ja Caprivin alueella, missä sataa sen verran, että maanviljelyskin on mahdollista.

Namibia on vastakohtien maa. Infrastruktuuri on kehittynyt, päätiet ovat hyvät, kaupoista saa kaikkea. Windhoekin kaduilla näet moderneja lasi- ja teräsrakenteisia taloja, sata vuotta vanhaa saksalaista arkkitehtuuria, liikemiehiä salkkuineen, opiskelijaneitosia kännyköineen, hererorouvia mahtavine pukuineen ja päähineineen. Maaseudulla tapaat perinteisesti pukeutuvia himba-paimentolaisia ja kuokan varressa hikoilevia maanviljelijöitä.