KKO: Toimeksiannon päättyminen ei peruste määräaikaisuudelle

26.01.2012 09:59

Korkein oikeus: Työsuhteen määräaikaisuuden kytkeminen käyttäjäyrityksen kanssa sovitun toimeksiannon päättymiseen ei ollut peruste määräaikaiselle työsopimukselle. 

Henkilöstön vuokrausta harjoittava yhtiö (vuokrayritys) oli tehnyt työntekijän kanssa määräaikaisen työsopimuksen, jonka ehtojen mukaan työsuhteen määräaika päättyi vuokrayrityksen asiakasyhtiön (käyttäjäyritys) työntekijää koskevan toimeksiannon päättyessä. KKO:n ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että työsopimusta oli pidettävä toistaiseksi voimassa olevana. (Ään.)

KKO totesi muun muassa, että vuokratyösuhteessakin pääsääntönä on lain mukaan toistaiseksi voimassa oleva työsopimus ja että määräaikaisen työsopimuksen tekeminen edellyttää perusteltua syytä.

Edelleen oli otettava huomioon muun muassa se, että määräaikaisina voitiin pitää vain sellaisia työsopimuksia, joiden päättyminen määräytyi objektiivisin perustein, kuten päivämäärän, tietyn tehtävän loppuun saattamisen tai tietyn tapahtuman perusteella.

Se, että työsopimuksessa tarkoitetun työn ja siten myöskään työsopimuksen päättymisajankohta ei ollut sopimusta tehtäessä lainkaan arvioitavissa, viittasi KKO:n mukaan vuokratyössäkin työntekijöiden tarpeen pysyvyyteen ja siten siihen, että työsopimusta oli pidettävä toistaiseksi voimassa olevana.

Pelkästään työvoiman vuokrausalan käytäntöä ei KKO:n mukaan myöskään voitu pitää sellaisena työn luonteeseen tai teetettävään työhön liittyvänä seikkana, joka oikeuttaisi määräaikaisen työsopimuksen tekemisen. Sopimuskäytännöllä ei voitu syrjäyttää lain pakottavia säännöksiä. Tässäkin tapauksessa oli siten erikseen arvioitava, täyttyikö asiassa työsopimuksen määräaikaisuudelle laissa säädetty edellytys.

Tässä tapauksessa työsopimuksessa oli sovittu, että työsuhteen määräaika päättyi käyttäjäyrityksen työntekijää koskevan toimeksiannon päättyessä. Tämän tarkemmin työsopimuksen päättymisajankohtaa ei ollut määritelty.

Työsopimuksen päättyminen oli siten tehty riippuvaiseksi pelkästään käyttäjäyrityksen eli työsopimuksen ulkopuolisen tahon päätöksestä. Työsopimuksen sopijapuolten kannalta tämä oli merkinnyt sitä, että työsopimuksen päättäminen ei ollut sidoksissa mihinkään työsopimuksessa sovittuun työntekijän työhön liittyvään objektiiviseksi katsottavaan perusteeseen, kuten esimerkiksi sijaisuuden päättymiseen.

Sillä seikalla, mitä vuokra- ja käyttäjäyritys olivat keskenään sopineet toimeksiannon kestosta, ei sellaisenaan ollut merkitystä arvioitaessa sitä, oliko A:n ja vuokrayrityksen välistä työsopimusta pidettävä määräaikaisena vai toistaiseksi voimassa olevana. KKO katsoi että tällainen vain käyttäjäyrityksen määrättävissä olevaan toimeksiannon kestoon sidottu työsopimuksen määräajan päättyminen ei ollut perustunut objektiiviseen perusteeseen.

KKO katsoi, että työsopimus oli työnantajan aloitteesta tehty määräaikaiseksi ilman perusteltua syytä. Työsopimusta oli näin ollen pidettävä toistaiseksi voimassa olevana. A:lla oli siten oikeus saada TSL 12 luvun 2 §:n nojalla korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

Alemmat oikeudet olivat hylänneet kanteen jo sillä perusteella, että kysymys oli ollut määräaikaisesta eikä toistaiseksi voimassa olevasta työsopimuksesta, eivätkä siten olleet käsitelleet asiaa enemmälti. Asia palautettiin vahingonkorvauksen ja oikeudenkäyntikulujen korvausten osalta Helsingin käräjäoikeuteen.

KKO:2012:10