Osa-aikatyön määritelmä

Osa-aikatyöksi kutsutaan työtä, jossa työntekijä tekee säännöllistä työaikaa lyhyempää työaikaa. Osa-aikainen työsuhde syntyy

• sopimuksella tai
• että työnantaja yksipuolisesti vähentää työaikaa.

Yksipuolisen vähentämisen edellytyksenä täytyy lain mukaan olla irtisanomisperuste. Tämä tarkoittaa yleensä sitä, ettei työnantajalla ole enää tarjota kokoaikaista työtä. Työntekijä saadaan tällöin osa-aikaistaa irtisanomisaikaa noudattaen.

Osa-aikaistaminen tarkoittaa siis työaikaa koskevan ehdon pysyvää muuttamista. Ennen osa-aikaistamista työnantajan on käytävä yhteistoimintaneuvottelut, jos työnantajan palveluksessa on yli 30 työntekijää. Osa-aikaistamista ei saa sekoittaa lomauttamiseen.

Riippumatta siitä, miten osa-aikainen työsuhde on syntynyt, työajasta ja sen sijoittamisesta on hyvä sopia mahdollisimman tarkasti (esim. ma ja ti 9 - 12 ja to 10 - 16). Jollei työnantaja pysty ilmoittamaan tarkkaa työaikaa, työajasta voidaan sopia esimerkiksi siten, että se on vähintään tietty tuntimäärä viikossa ja että työnantaja ilmoittaa seuraavan viikon työajoista vähintään viikkoa aikaisemmin.

Osa-aikaisella työntekijällä on yleensä oikeus soviteltuun työttömyyskorvaukseen (Työttömyysturva - Työttömyysetuudet - Soviteltu työttömyysetuus).