Uni ei tule

Teksti: Tiina Torppa. Kuva: Juha Myllymäki

Mikä neuvoksi, kun työ, huolet tai nuo molemmat herättävät ja valvottavat.

Vartin yli neljä aamuyöllä. Koti ja kaupunki ympärillä nukkuvat. Kelloa ei saisi katsoa. Tarkka tieto ajasta ei edistä nukahtamista, jopa päinvastoin.

Unettomana aamuna rikon toistakin kieltoa. Selaan Twitteriä. Yöllä uutisia tulvii maailmalta. Toki pärjään ilman tietoa bitcoinista tai Australiasta käännytetyistä pakolaisista.

Pelkkä älypuhelimen informaatio ei virkistä, vaan kännyn, tietokoneen, padin tai television ruudulta silmiin sinkoutuva sininen valo piristää.

Ken tahtoo häiritä yöunta, roikkuu koneella iltaisin. Aika moni, osa työasioissa. Vaikka yritän lopettaa työnteon ajoissa, Twitter on iltasyntini. Siihen sorrun ennen kuin alan lukea yöpöydälläni lojuvaa kirjaa. Lukeminen irrottaa päivästä. Painettu kirja on parempi kuin e-kirja, jonka lukulaitteesta tihkuu sitä sinistä valoa.

Aamuyöheräily on kiusallinen vaiva. Toiset eivät saa iltaisin unta. Suomessa kolmannes työikäisistä kärsii uniongelmista joskus vuoden varrella, 200 000 jatkuvasti. Unettomuus lisää sairauksien ja sairauspoissaolojen riskiä. Jos uniongelma otetaan todesta ja hoidetaan pois, työnantaja, työntekijä ja yhteiskunta hyötyvät. Työterveyslaitoksen mukaan myös työturvallisuus lisääntyy. 

Unettomuuden hoitoon erikoistuneet lääkärit sanovat, että ei-lääkkeellinen hoito on tärkein apu terveelle uniongelmaiselle. Nykyään työterveyshuolto osaa neuvoa ja on unenhuoltoon perehtyneitä ammattilaisia. Pari 35 euron käyntiä unihoitajalla ja unikoulut olivat minun elämäni paras sijoitus.

Aikuisten unikouluryhmässä kohtasin kaltaisiani: työ kiinnostaa ja tunnemme työn imua. Reagoimme herkästi asioihin, ratkaisemme ongelmia. Ja pää käy. Joskus yölläkin.

Kaikki paitsi yksi meistä unikoululaisista teki tietotyötä ja päivätyötä. Vuorotyö nimittäin altistaa uniongelmille.

Me unikoululaiset vietimme tavallisen tervettä elämää. Harrastimme liikuntaa, ja eräs meistä oli jopa entinen aktiiviurheilija.

Unikoululaiset tiesivät vältellä kofeiinijuomia. Ja alkoholi on myrkky, joka syö unta. Elimme valmiiksi niin iltakiltisti! Eräs nainen vältteli iltamyöhäisiä keskusteluja, jopa mukavista asioista. Uni kärsii, jos pää käy kierroksilla nukkumaan mennessä. Elimistö ei osaa eritellä hyviä ja huonoja aiheita – molemmat aiheuttavat vireystilan nousua.

Jokainen uniongelmainen tietää, ettei mikään iltakiltteys tunnu riittävän. Joskus uni ei vain tule!

Uni on outo lintu. Eräs uniongelmainen kollegani kertoi nukkuneensa kuin tukki henkisesti rankalla työmatkalla Afrikassa. Itse selviän melko hyvin valvomisesta, jopa jet lagista ja työmatkoista. Tosin osaan yleensä nukkua hotelleissa, lentokoneissa ja junissa.  

Olen hakenut vuosien varrella apua uniongelmiin. Olen kokeillut melkein kaikkea muuta paitsi yksisarvista, mitä ikinä se onkaan. Olen hengittänyt rentoutuskurssilla, lillunut pehmeissä hoidoissa ja maannut piikit iholla akupunktiossa. Kaikesta on hyötyä.

Olen silti niin kovapäinen, että kävin elämäni toista unikoulua. Ensimmäinen unikoulu, yksilöhoito, oli rääkki. Siinä uniaikaa lyhennettiin väkisin ja pidennettiin vähitellen. Hurjaa, mutta kasvatti itsetuntemusta ja oivallutti, kuinka tärkeää on löytää oma unirytmi. Moni uniongelmainen osaa valvoa ja nukkua pois univelkaa, mutta tavallinen nukkuminen on hukassa.

Huolimatta heräämisestä aamuneljältä olin tyytyväinen, jopa onnellinen. Olin nimittäin nukkunut jo kuukausia illasta aamuun. Toki olin välillä väsynyt ja saatoin toisinaan nukkua huonosti. Jokaista väsyttää joskus! Mutta aikoihin en ollut kukkunut aamuyöstä. 

Uniongelmat ovat turha häpeä. Puhuminen helpottaa ja vertaisia löytyy, ehkä työkavereista. Keskustellessa voi oppia jotain niiltäkin, jotka nukkuvat hyvin. Minulle tarttui erään kollegan neuvo, että unta pitää arvostaa ja omaa nukkumista vaalia. Se kuulostaa minusta vähän itsekeskeiseltä ja nololta. Mutta on niin totta.

TIINA TORPPA