Missä vain

Teksti: Jaana Tapio. Kuva: Juha Myllymäki

Töitä voi tehdä missä tahansa. Niinpä aamun ruuhkassa vietetyt minuutit, työpaikan paha kahvi ja aina samat naamat ovat monelle jo historiaa.

Oletko freelancer? Saatat tehdä töitä välillä kotona ja poiketa silloin tällöin läppärisi kanssa kahvilaan sosiaalisten kontaktien ja ympärillä käyvän hyörinän toivossa. Ehkä sinulla on myös työhuone, mutta sielläkään et vietä kaikkea työaikaasi vaan käytät tilaa hyväksesi silloin, kun se sinulle parhaiten sopii.

Vai oletko sittenkin toimistotyöläinen vakituisessa työsuhteessa? Siltikään et välttämättä päivystä yhdeksästä viiteen työpöytäsi ääressä, vaan saatat naputella aamupäivän sähköpostit ja iltapäivän raportit kuntoon junassa. Kotona sinulla on ehkä oma työpiste, jossa hoidat hommat lapsen sairastuessa tai etäpäivinä. Kesäloman jälkeen jatkat lomatunnelmaa mökillä, josta voit hyvien nettiyhteyksien ansiosta osallistua videoneuvotteluihin aivan kuin olisit toisten kanssa samassa kokoushuoneessa.

Työnteko muualla kuin työpaikalla on monelle jo arkipäivää. Tietotyötä tekevien ei välttämättä tarvitse aamulla vääntäytyä auton ratin taakse tai nousta bussiin, sillä hommat hoituvat muualtakin kuin työpaikalta – mistä vain.

”Teknologia muuttaa sen, että emme ole enää koneen osia, naulana odottamassa, kun vasara lyö”, sanoo Janne Saarikko, joka käyttää itsestään nimikkeitä Creator of Firsts, CMO Mentor ja Office Nomad.

Saarikko on itse uudistanut pioneerina työn tekemisen tapoja. Hänen mukaansa aiemmin työelämässä on ajateltu, että ihminen on osa suurempaa kokonaisuutta. Paperikone ei toimi, jollei sitä hoitamaan määrätty työntekijä ole paikalla.

”Sentyyppiset työt ovat katoamassa. Suomi on korkean kustannustason maa, joten globalisaation myötä meidän on pakko erikoistua tekemään korkean osaamistason työtehtäviä, olivat ne mitä tahansa. Sellaisia, joita robotit eivät voi tehdä.”

Saarikon mielestä uudenlaisen työelämän keskiössä on luovuus. Kyse ei ole siitä, että kaikista pitäisi tulla taiteilijoita, vaan että kaikenlaiset työt pitää hoitaa luovemmin.

Koneet voivat tehdä rutiinitehtävät puolestamme. Esimerkiksi vanhusten, sairaiden ja lasten hoitaminen voi osittain tehostua automatisaatiolla, mutta jäljelle jäävät ne tehtävät, joihin kone ei pysty.

”Usein ymmärretään väärin, että koneet tulevat ja hoitavat hoivatyön, mutta ei, ne hoitavat vain joitakin osia siitä. Tämä tarkoittaa ehkä vähemmän työpaikkoja tietyillä aloilla, mutta ne työt, jotka jäävät, ovat huippuasiantuntijoille.”

Yksi seuraus työelämän muuttumisesta on, että tulevaisuudessa työaikaa ei enää käytetä palkan vastineena. Muutos liittyy kiinteästi työn tekemisen paikkoihin, koska perinteisesti on ajateltu, että työnantajan on vahdittava työpaikalla, että työntekijä suorittaa tunnollisesti kahdeksan työtuntiaan paikan päällä. Vaikka nykyään moni pomo luottaa hyvillä mielin alaiseensa ja antaa tämän tehdä töitä kotona, muutos kiihtyy kunnolla vasta, kun palkitseminen työsuorituksesta muutoin kuin aikaperustein lisääntyy.

Monia kiinteän työajan häviäminen pelottaa. Joutuuko silloin olemaan aina töissä, jos kellokorttia ei ole? Onko pakko vastata puhelimeen ja sähköpostiin kellon ympäri ja missä vaan ilman, että päivystämisestä saa lisää palkkaa?

Saarikon mielestä ihmisten tuottavuutta mitataan jo nyt muutoin kuin aikaperustein. Jos kaikkien firman työntekijöiden työaika on sama, yt-neuvotteluiden tullessa erot etsitään heidän tuottavuudestaan.

”Katsotaan numeroista kuka jää ja kuka lähtee, ja ne numerot eivät ole työtuntien määrä. Joudumme joka tapauksessa mittaamaan ihmisten työtä heidän tuottamallaan lisäarvolla.”

Saarikon mielestä on kiinnostava visioida, voisiko myös oman työpisteen puuttumisesta tulla työntekijälle tulevaisuudessa kilpailuvaltti. Toimistotila on yrityksille kallista, joten mitä, jos henkilö, joka ei tarvitse omaa työpistettä vaan työskentelee kotoa käsin tai muuten missä huvittaa, saisi kuussa esimerkiksi 500 euroa enemmän palkkaa?

Samalla moni ongelma poistuisi tai ainakin lievittyisi. Aamuruuhkia ei enää olisi, ja alueellinen tasa-arvo paranisi, kun ihmisten ei tarvitsisi työn vuoksi pakkautua pääkaupunkiseudulle. Myös Helsingin hintataso voisi laskea. 

”Joku voisi haluta muuttaa saaristoon ja käydä nostamassa verkot aamulla, katsella saaristomeren auringonlaskuja ja käydä lounasaikaan meressä uimassa. Joku taas voisi valita, että haluaa tehdä työtä Berliinistä.”

Saarikon mukaan uudet työn tekemisen tavat ja paikat eivät ole sama asia kuin etätyö. Etätyön oletuksenahan on, että tavallisesti työtä tehdään työpaikalla, mutta etätyöntekijä on saanut luvan poiketa säännöstä. Jatkossa osuvampi käsite onkin läsnätyö.

”Jos nyt edistyksellisissä yrityksissä annetaan työntekijöille oikeus tehdä kymmenen prosenttia työajasta etätyönä, jatkossa suhdeluku voi olla toisinpäin. Oletusarvo ei olisi että ollaan työpaikalla, vaan että töitä tehdään muualla, ja tiimi kokoontuu vaikka kymmenen päivän välein yhteen.”

Omien työpisteiden kadotessa työpaikalla olisikin lähinnä neuvotteluhuoneita. Muu kanssakäyminen hoidettaisiin teknologian välityksellä.

Saarikko uskoo, että työelämän muutos herättää paljon pelkoja ja vastustusta, mutta se olisi syytä nähdä mahdollisuutena. Varsinkin, kun muutos tapahtuu väistämättä.

”Miksei esimerkiksi työaikaa voitaisi vapauttaa kokonaan? Tärkeintä ei ole aikarajoite vaan se, mitä ollaan tekemässä. Kyseessä on iso muutos, jossa tarvitaan kaikilta osapuolilta uutta ajattelua ja tekemistä.”

Toimistonomadi antaa asiantuntemustaan ja saa työyhteisön

Janne Saarikko alkoi toden teolla pohtia työn tekemisen fyysisiä paikkoja ollessaan yksinyrittäjänä.

Saarikkoa ei houkutellut työskentely kotona ”kalsarikonttorissa”, koska liian usein vaimo joutui patistelemaan häntä työkoneen ääreltä vielä myöhään illalla: työpäivä oli valunut ties mihin. Vuokrattavat työhuoneet taas tuntuivat yksinäisiltä kopeilta.

Saarikko keksi toimistonomadismin. Sen idea on, että yksinyrittäjä tai mikä tahansa työntekijä, jolla ei ole työyhteisöä tai joka kaipaa siihen vaihtelua, hakeutuu kerrallaan kuukaudeksi työskentelemään toisen yrityksen tiloihin. Raha ei vaihda toimistonomadismissa omistajaa, vaan vastaanottava yritys saa nomadilta esimerkiksi tietoa ja kokemuksia, kun taas nomadi saa työyhteisön ja kontakteja. Saarikko on kuljettanut toimistonomadina mukanaan myös espressokonetta ja tarjonnut isäntäfirman työntekijöille baristaopetusta.

Vaikka Saarikon mielestä nomadiuden tärkein anti yksinyrittäjälle on työyhteisö, myös verkostoituminen sen kautta on merkittävä etu. Nomadina se mahdollistuu paremmin kuin esimerkiksi työhuonetta vuokratessa. Vakituisessa työssä olevat taas saattavat kaivata uusia virikkeitä, joihin toisessa työyhteisössä piipahtaminen antaa oman mahdollisuutensa.

Nomadiuteen ei Saarikon mielestä juuri liity riskejä. Yrityssalaisuuksien vuotamisesta ollaan joskus huolissaan, mutta niiden suhteen toimistonomadismi ei Saarikon mukaan ole sen riskialttiimpaa kuin muukaan työ.

”Firmat käyttävät alihankkijoita, joten tietoturva-asiat pitää joka tapauksessa hoitaa kuntoon. Lisäksi toimistonomadit kirjoittavat aika usein yrityksen kanssa salassapitosopimuksen.”

Saarikon mukaan toimistonomadille myös oma maine on niin tärkeä, että epäluotettavan maineen hankkinut ei nomadina pitkälle pötkisi.

Kun Saarikko oli saanut nomadismin alkuun, hetkessä sana levisi puskaradion kautta niin nopeasti, että työntekopaikkoja olisi halutessaan voinut buukata kahdeksi vuodeksi eteenpäin.

Sittemmin Saarikko on itse ehtinyt olla töissä projektissa, joka vaati fyysistä läsnäoloa yhdessä paikassa, mutta nomadismin ilosanomaa hän on jakanut mielellään muillekin, vaikkei itse edes tee nomadismilla minkäänlaista bisnestä. Hän arvelee, että aktiivisia nomadeja on tällä hetkellä kymmenkunta. Tulevaisuudessa konseptia olisi tarkoitus laajentaa ulkomaillekin.

”Toimistonomadius on vain yksi osa siitä, mitä työ on tulevaisuudessa. Se on kuitenkin merkittävä osa tulevaisuuden työelämää, koska mahdollistaa vapaan verkottumisen.”