Tovitaloudessa aika on rahaa

Teksti: Kirsi Poikolainen. Kuvitus: Jonna Koski

Vanha sanonta saa uuden merkityksen aikapankeissa, joihin talletetaan työtunteja eli toveja. Verottaja haluaisi niistä osansa. 

Aikapankki on nimitys yhteisölliselle toiminnalle, jossa ihmiset vaihtavat palveluksia keskenään. Apuna on yhteinen, jäsenille julkinen kirjanpito, jonne tehty työ kirjataan. Aikapankin erottaa tavallisesta naapuriavusta se, että työsuoritusten ei tarvitse mennä päittäin. Henkilö voi ”ostaa” eli teettää vaikkapa pihatöitä jollain aikapankin jäsenellä ja itse tarjota koiranulkoilutusta toisille.

Pankin valuuttana on aikayksikkö, tovi, joka vastaa yhtä tehtyä työtuntia. Työsuorituksen tehnyt henkilö kirjaa tililleen toveja, joita hän voi vaihtaa toisten ihmisten toveihin eli työsuorituksiin. Työsuoritukset ovat hyvinkin vaihtelevia aina päähieronnasta sukankudonnan opetukseen. Tavallisimpia ovat lastenhoito, kaupassakäynti tai siivousapu. Myös tavaroita voidaan vaihtaa palveluksiin.

Vaihto tarjoaa mahdollisuuden auttaa tai vastaanottaa apua arkeen sekä samalla tutustua erilaisiin ihmisiin. Sitä harrastavat kiittelevät saavansa arkeensa sisältöä ja mielekkyyttä.

Laajemmassa katsannossa aikapankkitoiminta on enemmänkin kuin puuhastelua. Se on periaatteessa yritys vaihtoehtoiseen talouteen, jota voidaan kutsua vaikka solidaarisuustaloudeksi. Jokaisen työ on aikapankissa saman arvoista, on sitten kyse juridisesta neuvonnasta tai nurmikon leikkaamisesta; henkilöt, joilla ei ole taloudellisia tai muita voimavaroja tarvitsemansa työsuorituksen tekemiseen tai ostamiseen, voivat hankkia sitä omalla työllään. Työtön tai sairas voi saada tarvitessaan apua ja maksaa sen myöhemmin takaisin työpanoksellaan. Yhteisöllinen apu voi tarjota turvaverkon sellaisille, jotka ovat muiden turvaverkkojen ulottumattomissa. Aikapankissa on mahdollista olla pitkäänkin miinusmerkkisen saldon kanssa, ilman korkoja tai viivästyssakkoja. Aikapankki asettuu siten uhmakkaasti raha- ja markkinatalouden ja sen lakien ulkopuolelle.

Tässä valossa ei ole oikeastaan ihme, että verottaja heräsi asiaan ja alkoi suitsia ympäri maata 2000-luvulla virinnyttä toimintaa. Aikapankkilaiset rinnastavat kaiken aikapankissa tapahtuvan vaihdon talkootyöhön tai naapuriapuun, kun taas verottaja katsoo siinä syntyvän verotettavaa tuloa.

Verohallinto antoi loppuvuodesta 2013 paljon huomiota saaneen ohjeen aikapankeissa tehtävän vaihtotyön verotuksesta. Sen mukaan tuloa ei synny naapuriavun luonteisesta vaihtotyöstä. Verotettavaa on sen sijaan sellainen vaihto, joka liittyy työn suorittajan tai vastaanottajan palkkatyöhön tai elinkeinotoimintaan. Ohjeessa tätä kutsutaan vastikkeelliseksi työsuoritusten vaihtamiseksi. Tällaista verotettavaa kahdenkeskistä vaihtoa olisi esimerkiksi, jos putkiasentaja vaihtaisi tovejaan sähköasentajan toveihin. Sen sijaan, jos putkiasentaja tekee lumitöitä ja vastaanottaa lastenkaitsemista, verottaja hyväksyy sen tavanomaiseksi naapuriavuksi. Monenkeskisessä vaihdossa tovit muuttuvat verotusmielessä vastikkeelliseksi eli verotettavaksi tuloksi siinä vaiheessa, kun vaihtopiirin jäsen vastaanottaa toisen jäsenen tekemän työsuorituksen.

”Kummankin vaihtotyön osapuolen verotettavaksi ansiotuloksi katsotaan osapuolen vastineeksi saaman työsuorituksen käypä arvo”, verottaja toteaa ohjeessaan.

Verotuksen kannalta ongelmallista on, että vaihto tapahtuu toveissa ja verotus puolestaan euroissa. Vaihdettavat työsuoritukset pitäisi siis verotusta varten muuntaa euroiksi eli niille pitäisi määritellä euromääräinen käypä arvo.

Työn arvottaminen rahassa on täysin vastoin aikapankkien toimintafilosofiaa. Arvonmääritys jää siten verovelvollisen omalle vastuulle. Verottajan mukaan työn käypä arvo on sama, mitä siitä kyseisellä paikkakunnalla kaupallisissa palveluissa veloitetaan.

Suomalainen verotustulkinta on ankara, kuten odottaa voikin. Joissain maissa aikapankkitoiminta on katsottu yleishyödylliseksi ja se on säädetty lailla verovapaaksi.

Verottajan ohjeistus herätti tuoreeltaan paljon keskustelua, suuttumusta ja epätietoisuutta. Ainoa varma ja näkyvä seuraus linjauksesta on ollut se, että aikapankkitoiminta on jonkin verran hiipunut, kerrotaan maan suurimmasta vaihtopiiristä Stadin aikapankista. Stadin aikapankissa on noin 3 000 jäsentä ja kuukaudessa tehdään 100–200 vaihtoa.

Valtakunnallisestikin on toistaiseksi kysymys pienen ihmisjoukon toiminnasta. Heistä useimmilla todennäköisesti on osallistumiseensa aivan muut kuin taloudelliset motiivit, mikä näkyy vaihtotarjouksissa. Monet haluavat vain jakaa osaamistaan, jolla ei välttämättä edes ole mainittavaa kaupallista arvoa. Stadin aikapankin verkkotorilla oli jutun kirjoitushetkellä tarjolla muun muassa kissanhoitoa, keittolounasta, muotokuvanmaalausta, kaupassakäyntiä, runolausuntaa, mehiläisvahaa, steviakasvin pistokkaita ja kohokuvioinnin sekä origamitöiden opetusta.

Verohallinnon asiantuntijan mukaan tietoa vaihtotyöstä mahdollisesti kertyneistä uusista verotuloista ei ole olemassa. Verottaja ei siis ainakaan toistaiseksi seuraa, ilmoittavatko verovelvolliset aikapankkityötä ansiotuloissaan tai millaisia hintalappuja toveille tulee veroilmoituksessa.

Ollaan siis hiukan kummallisessa tilanteessa, jossa verottaja on antanut ohjeen, mutta ei liiemmälti käytännön neuvoja sen soveltamiseen. Verottaja ei liioin valvo ohjeen noudattamista. 

Aikapankit eivät lähtökohtaisesti puutu jäsentensä ja verottajan välisiin asioihin. Ne ovat kyllä laatineet useita kannanottoja verotuspäätöksen jälkeen. Osa aikapankkiaktivisteista on jyrkästi verotusta vastaan. Osalta taas liikenee ymmärrystä myös näkemyksille, joiden mukaan aikapankissa kierretään veroja. Yksi esitetty näkökohta on, että aikapankit eivät saa yhteiskunnalta mitään, mikä oikeuttaisi verottamiseen vaan ne ovat pikemminkin ottaneet hoitaakseen yhteiskunnalle kuuluvia tehtäviä. Jotkut taas olisivat valmiita tilittämään jonkun prosentin vaihdosta yhteiskunnalle.

Verotusta on periaatteellisella tasolla pohdittu ratkaistavaksi esimerkiksi siten, että aikapankit keräisivät ja maksaisivat veroa kootusti jäsenten puolesta yhteiskunnalle, ei euroina vaan toveina. Näin toiminnan rahasta vapaa luonne säilyisi ja yhteisö saisi eurojen sijasta resursseja, joille se voisi osoittaa käyttöä siellä, missä niitä tarvitaan.

Stadin aikapankki on pyrkinyt neuvotteluihin Helsingin kaupungin päättäjien kanssa, jotta tovitaloutta voitaisiin paikallisesti edistää. Toistaiseksi päättäjien kiinnostus ei ole laajemmin herännyt.

 Aikapankin periaatteet

  • Aikapankista voi saada apua arjen pyörittämiseen.
  • Apu maksetaan omalla työsuorituksella.
  • Osallistuminen edellyttää jäsenyyttä.
  • Vaihdettava yksikkö on tovi eli työtunti.
  • Kaikki työ on samanarvoista.
  • Vaihtotarjoukset ovat nähtävissä verkossa.
  • Toveista pidetään yhteistä kirjanpitoa.
  • Vaihtotyö on verottajan ohjeen mukaan verotettavaa, jos se liittyy työn suorittajan palkka- tai elinkeinotoimintaan.