Hyvät ja huonot tavat  

Teksti: Antti Isokangas. Kuva: Juha Myllymäki

Ihminen tottuu helposti rutiineihin, mutta joskus niistä kannattaa oppia pois. Pienet muutokset toiminnassa voivat mullistaa elämän.

Jos olet ikinä osallistunut firman kesäpäiville tai pikkujoulujuhliin, olet todennäköisesti kuullut omista sanoistaan haltioituneen toimitusjohtajan puhuvan työpaikastasi ”yhtenä suurena perheenä”. Ikävä kyllä olet kuullut silkkaa puppua, ainakin jos amerikkalaista taloustoimittajaa ja -kirjailijaa Charles Duhiggia on uskominen. Menestysteoksen The Power of Habit (”Tavan voima”) mukaan yritykset ovat pikemminkin perheiden vastakohtia.

”Useimmat työpaikat koostuvat pikku valtakunnista, joissa johtajat taistelevat vallasta ja arvostuksesta, usein salaisissa kahakoissa, joiden tavoitteena on saada omat saavutukset näyttämään paremmilta ja kilpailijoiden työ huonommalta. Osastot kilpailevat resursseista ja sabotoivat toisiaan varastaakseen kunnian itselleen. Pomot yllyttävät alaisensa taistelemaan keskenään, jotta kukaan ei voisi tehdä vallankaappausta. ”

Kuulostaa tutulta, eikö totta? Niin ikäviä kuin Duhiggin kärjistykset ovatkin, ne lienevät lähempänä totuutta kuin kauniit perhevertaukset. Varsinkin kun Duhiggilla on selitys myös siihen, miten firmoissa ehditään riitelyn ja selkään puukottamisen lomassa ikinä tekemään tuottavaa työtä.

”Kaikesta sisäisestä sotimisesta huolimatta useimmat yritykset rullaavat eteenpäin suhteellisen rauhanomaisesti, koska niissä on rutiineja – eli tapoja – joiden ansiosta kaikki voivat unohtaa kiistansa juuri niin pitkäksi ajaksi, että saavat tehtyä päivän työt.” 

Sekä hyvät että huonot tavat syntyvät yksinkertaisesti. Aivot saavat merkin (cue), joka ohjaa niitä valitsemaan oikean toimintatavan. Vihje laukaisee rutiinin (routine), ja sitä seuraa palkinto (reward). Syntyy tapasilmukka eli habit loop, joka vahvistuu jokaisen toistokerran myötä.

Mitä useammin aamulla avaa radion heti kellon soitua ja mitä useammin töihin kulkee samaa reittiä, sitä vaikeampaa on olla tekemättä niin seuraavana aamuna. Aivot odottavat tutun toiminnan tuottamaa palkintoa.

The Power of Habit ei kuvaa pelkästään ihmisten arkisia pikku tapoja, vaan myös sitä, miten ne vaikuttavat organisaatioihin ja yrityksiin. Tutut ja pinttyneet työtavat voivat saada riitaisankin yrityksen toimimaan jotenkuten. Toisaalta huonot työtavat voivat tehdä päällisin puolin hyvin toimivasta organisaatiosta tehottoman.

Erityisesti Duhiggia kiinnostaa se, miten pienten toimintatapojen muuttaminen voi mullistaa sekä ihmisten että yritysten elämän ja toiminnan – onhan kirjan alaotsikkokin Why We Do What We Do in Life and Business eli ”Miksi teemme sen mitä teemme elämässä ja liike-elämässä”. 

Charles Duhigg on päivätyöltään The New York Timesin taloustoimittaja. Niinpä hänellä on kertoa kymmenittäin käytännöllisiä esimerkkejä sekä pienistä että suurista amerikkalaisista yrityksistä, jotka ovat kääntäneet kurssiaan kiinnittämällä huomiota pieniin toimintatapoihin.

Suuri kaivosyhtiö nousi tappiokierteestä aloittamalla työturvallisuuskampanjan ja uudistamalla lopulta sen ansiosta kaikki työprosessinsa. Tavarataloketju löysi puolestaan joukon uskollisia uusia asiakkaita kohdistamalla palvelunsa erityisesti raskaana oleviin naisiin – koska suuri osa lapsiperheiden kulutustavoista syntyy juuri raskausaikana.

Kiinnostavimpia ja hyödyllisimpiä ovat kuitenkin Duhiggin esimerkit siitä, miten merkittäviä tavat voivat olla myös yksilön elämässä. Kuntoilu ei ehkä ole maailman oivaltavin esimerkki hyvästä tavasta, mutta harva tulee silti ajatelleeksi, kuinka suuria kerrannaisvaikutuksia sillä voi olla.

”Kuntoilevat ihmiset alkavat yleensä kiinnittää huomiota ruokavalioonsa ja kehittyvät työssään tehokkaammiksi”, Duhigg kirjoittaa. ”He tupakoivat vähemmän ja suhtautuvat kärsivällisemmin perheeseensä ja työkavereihinsa. He käyttävät vähemmän luottokorttejaan ja tuntevat itsensä vähemmän stressaantuneiksi. Kuntoilu on kulmakivitapa, joka laukaisee koko elämään vaikuttavia muutoksia.”