Luovuus kuuluu jokaiselle

Teksti: Jaana Tapio. Kuva: Juha Myllymäki

Luovuus töissä ei ole pelkästään taiteilijoiden oma juttu. Asiantuntijan mukaan luovuuden pitäisi jopa olla jokaisen työntekijän velvollisuus.

Jos olet töissä mainostoimistossa tai pelifirmassa, luovuus kuuluu työtehtäviesi ytimeen. Mutta entä jos teet töitä kaupan kassana tai metsäkoneen kuljettajana? Saako tai pitääkö suorittavissa ammateissa tai asiakaspalvelutöissä olla luova?

”Usein ajatellaan, että jos luovuus ei ole työhön sisäänkirjoitettu, se ei olisi työssä olennaista. Kuitenkin luovia elementtejä käyttävät voivat olla työssään tehokkaampia. On harhaa, että joihinkin töihin luovuus kuuluisi ja toisiin ei”, sanoo aivotutkija Minna Huotilainen Työterveyslaitokselta.

Luovuus työssä on tärkeää ennen kaikkea siksi, että luovasti ajattelemalla voidaan tehdä työ tehokkaammin ja saada sen tuloksesta parempi. Luovat oivallukset voivat säästää työaikaa tai tehdä työn tekemisen mielekkäämmäksi. Eihän kukaan halua tehdä työtä hankalasti tai tehottomasti. Samalla tehokkuus on työnantajan ja asiakkaan tavoite.

Kuitenkin luovuudella työssä on myös toinen merkitys. Jos työn tekemisen tavat ja aikarajat on määritelty liian tarkkaan, eikä tilaa luovuudelle ole, motivaatio voi kärsiä.

”Ongelma syntyy, jos rajat on määritelty ylhäältäpäin. Usein työntekijä itse saa parhaat oivallukset, miten tehdä työtään sujuvasti”, Huotilainen toteaa. 

Yrityksen käytännöt ratkaisevat, miten paljon luovuutta omassa työssä on mahdollista kehittää. Huotilaisen mukaan esimerkiksi pelifirmoissa luovuuteen satsataan paljon: työntekijöiden käytössä on vaikka musiikki-instrumentteja luovuuden herättelemistä varten ja sisustus on valittu luovan ilmapiirin ylläpitämistä ajatellen.

Vaikkei erityisiä sirkushuveja työpaikalla olisikaan, tärkeintä on se, miten johtoporras suhtautuu luovuuteen. Jos luovat haahuilutauot ja pieni kävelylenkki korttelin ympäri ajatusten tuulettamiseksi ovat kiellettyjä, työntekijän saattaa olla vaikea ylläpitää luovuutta oma-aloitteisesti.

Kuitenkin luovuutta voi parantaa jo hyvin pienillä keinoilla. Jos työssä on esimerkiksi mahdollista kuunnella musiikkia edes kahvitunnilla, se voi näkyä luovempina ratkaisuina työssä.

”Luovuus vaatii aina rohkeutta. Aivojen paradoksi on, että ne ovat täynnä mahtavia ideoita, mutta niiden ulos saaminen on vaikeaa. Ensin täytyy päästä tiettyyn tilaan, jossa ideoita uskaltaa esittää.”

Työpaikalla tulisikin Huotilaisen mukaan vallita ilmapiiri, jossa työntekijät kokevat hölmöiltäkin tuntuvien ideoiden esittämisen mahdolliseksi. Jos kaikki ideat torpataan heti alkuunsa, kukaan ei uskalla esittää loistaviakaan oivalluksia. Niinpä tiimityön merkitys luovuudelle on ennen kaikkea yhteisessä ilmapiirissä, joka kannustaa jokaista olemaan entistä luovempi.

Sen sijaan ideointipäivät eivät Huotilaisen mielestä välttämättä ole paras paikka ideointiin, vaan pikemminkin ne tulisi nähdä tilaisuutena, jossa esitetään aikaisemmin keksittyjä ajatuksia.

”Ideointipäivissä on se hyvä puoli, että ideoinnin tärkeys nostetaan esille. Samoin paikanvaihdos voi saada luovalle mielialalle. Samasta syystä monet saavat parhaat ideansa etätyöpäivinä.”

Hyville oivalluksille on tyypillistä se, että ne ovat arkisia. Usein niitä ei osatakaan pitää luovuutena.

”Usein luovan oivalluksen jälkeen kaikista tuntuu itsestään selvältä, että noin se tietenkin pitää tehdä, vaikka aiemmin on pidetty normaalina aiempaa tapaa”, Huotilainen sanoo.

Vaikkei työpaikalla olisi muuten panostettu luovuuteen, elinehto hyvien ideoiden syntymiselle on, että pomon ovi on auki jokaisen mennä ehdottamaan oivalluksiaan ja että niihin myös herkästi tartutaan.

”Meillä on onneksi aika matala työhön liittyvä organisaatio. Teollisuudesta on esimerkkejä, että duunari konesalista on saanut työn ääressä ideoita, joilla säästetään tähtitieteellisiä summia.” 

Tärkein edellytys luovuudelle on vapaus. Työntekijällä pitää esimerkiksi olla käytössään sen verran vapaita minuutteja, että niistä aivan jokainen ei ole kellotettu jotain työtä varten.

”Angry Birds -pelin kehittämisestä on tarina, että idean keksijällä oli tylsää ja sitten hän alkoi piirrellä lintuja. Herää kysymys, kuinka monella suomalaisella työpaikalla on sen verran tylsää, että ajatukset pääsisivät kiertelemään.”

Ajan vapauteen liittyy myös se, että luovuuden kannalta olisi parasta, jos ihminen saisi tehdä työtä siihen vuorokauden aikaan, kun se on hänelle luontaista. Jos aivot ovat aamulla vielä kohmeessa, olisi paljon luontevampaa tehdä töitä illalla. Huotilaisen mielestä meillä ollaankin liikaa jumiuduttu yhdeksästä viiteen -ajatteluun.

Kilpailu voi olla este luovuudelle, jos työntekijät käyvät kilpailua toisiaan vastaan. Sen sijaan kilpailu toista yritystä vastaan voi tehdä luovuudelle hyvää, koska yhteinen vastustaja saa taistelutahdon heräämään.

Hyvänä alkuna luovuuden herättelemiselle toimivat yksinkertaiset luovuusharjoitukset, esimerkiksi sellaiset, joissa lyijykynälle täytyy keksiä mahdollisimman monta käyttötarkoitusta. Kyse on alkuverryttelystä, joka saattaa toimia askeleena kohti varsinaista ideointia.

Osa johtajista on Huotilaisen mukaan kuitenkin edelleen sitä mieltä, että luovuuteen käytetty aika on hukkaan heitettyä aikaa. Uskotaan, että riittää, kun tehdään vain hyvin sitä samaa mitä ennenkin.

”Se ei vain valitettavasti nykyajan työelämässä toimi. On pakko hyväksyä, että luovuus on keskeinen voimavara ja on pakko uudistua. Täytyy seurata, mitä maailmassa tapahtuu ja siihen liittyen ideoida muutoksia työhön.”

Huotilaisen mielestä luovuus onkin paitsi jokaisen työntekijän oikeus, myös velvollisuus. Ei ole olemassa sellaista työtä, jota voisi vain tehdä, koska kaikkeen työhön sisältyy mahdollisuus ja velvollisuus sen kehittämiseen. Välillä olisi irrotettava katse työstä ja astuttava askel taaksepäin, katsottava kokonaisuutta. Silloin voi miettiä, miksi työtä ylipäänsä tehdään ja kannattaako sitä tehdä sillä tavalla kuin nykyään tehdään.

”Käyttäisin työntekijän resursseja ennemmin siihen kuin pidentäisin työaikaa. Sieltä se tuottavuus löytyy.” 

Näin parannat luovuuttasi

  • Kuuntele musiikkia.
  • Käy kävelyllä metsässä. Jos siihen ei ole mahdollisuutta työaikana, tee se vapaa-ajalla.
  • Tee käsitöitä. Ota käsityö mukaan esimerkiksi kokoukseen, jossa ei tarvitse tehdä muistiinpanoja. Tai jos työ vaatii päivystämistä, käytä aika käsitöitä tehden.
  • Naura. Nauru paljastaa hetkiä, jolloin luovuus ja rohkeus pääsevät valloilleen.
  • Nouse ylös tuolista. Ota käyttöön vaikkapa fläppitaulu ja tee asioita fyysisemmin.

Tehokkuuden metsästys tappaa luovuuden

Aivotutkija Minna Huotilaisen mukaan luovuuden merkitys työelämässä kasvaa. Rutiininomaiset tehtävät hoidetaan koneiden ja ohjelmistojen voimin, joten ihmiselle jäävässä työssä vaaditaan entistäkin enemmän luovuutta.

Kuitenkaan luovuuden merkitystä ei työelämässä aina ymmärretä. Vaikka juhlapuheissa sille annetaan suuri merkitys ja luovia keksintöjä tai vaikka peliteollisuuden menestystä arvostetaan, luovuudelle ei silti arjessa välttämättä anneta tilaa. Ei ymmärretä sitä, että luovat keksinnöt eivät synny tyhjästä, vaan vaativat myös joutilaisuutta ja ajatuksen vapautta.

”Luovuutta ruokkivat käytännöt ovat ristiriidassa tehokkuusajattelun kanssa. Ajatellaan, että pitää tehdä pitkää päivää ja olla koko ajan tuottavia ja tehdä joka hetki jotain hyödyllistä.”

Huotilainen vertaa tilannetta siihen, että yritettäisiin tyhjentää hiekkalaatikko lusikalla. Jos keskitytään vain lusikoimaan mahdollisimman nopeasti ja ahdistutaan siitä, ettei pysytä tavoiteajassa, jää huomaamatta, että työ olisikin helpompi suorittaa lapiolla.

”Puristaminen ja aikatauluun tuijottaminen estää meitä tekemästä oivalluksia, jotka voisivat muuttaa koko tekemisen tavan paljon paremmaksi ja helpommaksi.”

Tuottavuuspaineiden lisäksi luovuutta heikentää kaavoihin kangistuminen, joka Huotilaisen mukaan vaivaa erityisesti julkista sektoria.

”Erilaisia säännöksiä ja normeja kohdistuu julkiseen sektoriin niin paljon, että luovuuden ylläpitäminen niiden paineessa ei välttämättä ole kamalan helppoa.”

Silti Huotilainen on sitä mieltä, että Suomi on luova maa.

”Meillä on tiettyä kylähulluutta ja erikoisuuden sallimista, joka johtaa luoviin keksintöihin.” Luovuus näkyy erityisen hyvin teknologia-alalla.

”Esimerkiksi terveysteknologia on iso kasvuala, jonka vienti vetää. Alalla on kansainvälisiä yrityksiä, jotka haluavat pitää tuotekehitystä nimenomaan Suomessa, vaikka se on kallista, koska meillä on täällä onnistumisia. Se kertoo siitä, että meillä on luovaa osaamista ja asioita ajatellaan eri tavalla.”