Ääripäiden kautta tasapainoon

Teksti: Katariina Krabbe. Kuva: Juha Myllymäki

Hyvä olo ei ole sidoksissa rasvaprosenttiin tai vyötärön ympärysmittaan. Elina Sillanpää löysi fitness-rääkin jälkeen hyvinvoinnin kuuntelemalla omaa kehoaan ja suhtautumalla siihen lempeämmin. 

Elina Sillanpää kävi joka aamu vaa’alla ja tarkasteli ulkomuotoaan peilin edessä. Dieetti, jonka päämääränä oli pudottaa painosta 10–15 kiloa, alkoi aina puoli vuotta ennen fitness-kisoja. Syöminen oli hyvin säänneltyä – kalorit laskettiin tarkkaan ja rasvan määrä ruokavaliossa pidettiin mahdollisimman pienenä.

”Elämä pyöri vahvasti oman kehon ja ulkonäön ympärillä, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä hyvinvoinnin kanssa. Selkä oli aina kipeä, hormonitoiminta meni sekaisin ja lisäksi olin aina tyytymätön itseeni. Normaalielämä jäi käytännössä väliin, kun ravinto hallitsi 80 prosenttia ajatuksista. Mikään muu ei pyörinyt mielessä kuin ruoka ja treeni ”, Sillanpää kertoo fitness-urastaan.

Vaikka keho huusi ravintoa, hän treenasi salilla viisi kertaa viikossa, juoksi pitkiä lenkkejä sekä teki samaan aikaan paljon matkustamista vaativaa työtä lääke-edustajana. Tätä rääkkiä hän jatkoi monta vuotta, kunnes kova vatsakipu pakotti pysähtymään.

”Soitin hyvälle ystävälleni Heli Mäkilälle, johon olin tutustunut fitness-piireissä, mutta joka on myös lääkäri, ja kerroin kivuistani. Hän arveli, että kyseessä on alkava vatsahaava, ja kehotti lopettamaan dieetin siihen.”

Sillanpää oli vienyt kehonsa äärimmilleen ja oli hyperväsynyt.

”Makasin vain sängyssä illalla ja mietin, olenko edes olemassa. Vaikka olin niin väsynyt, ettei oikein edes ajatustakaan liikkunut, jonkinlainen sisäinen prosessi lähti käyntiin.” 

Sillanpää oli urheillut koko ikänsä: pelannut pesäpalloa, lentopalloillut ja harrastanut yleisurheilua. Lentopalloa hän pelasi nuorten maajoukkuetasolla ja keihäänheitossa kilpaili arvokisoissa, muun muassa nuorten maailmanmestaruuskisoissa ja Suomi-Ruotsi maaottelussa.  

”Meitä oli neljä lasta, ja kaikki me urheilimme vanhempien kannustamana, mutta menestymisen nälkä ja halu tuli minusta sisältä. Olin kiitollinen, että sain mahdollisuuden urheilla.”

Tavoitteet olivat korkealla.

”Ajattelin, että minusta tulee vielä olympiavoittaja.”

Sillanpää kävi Kuortaneen urheilulukion ja tapasi siellä tulevan miehensä. Huippu-urheilu vaati keskittymistä, itsekuria ja ankaruuttakin itseään kohtaan, mutta koska kaikki ystävätkin oli urheilijoita, hän ei muunlaista elämää edes tuntenut.

”Omanlaisensa kupla sekin oli, mutta sain siitä ajasta paljon.”

Keihäänheittoura oli kuitenkin ohi 22-vuotiaana. Ensin Sillanpää joutui olkapääleikkaukseen, ja parin vuoden kuluttua leikattiin selkä.

”Menin heittämään vielä SM-kisat, vaikka olkapää oli kipeä ja lääkärit kehottivat jättämään kisat väliin. Päädyin sitten leikkauspöydälle. Urheilijat, jotka osaavat kuunnella kehoaan, selviävät vähemmillä vammoilla, mutta minä puskin hampaat irvessä.” 

Olkapääleikkaus herätti sen verran, että Sillanpää hakeutui Seinäjoen ammattikorkeakouluun opiskelemaan kaupallisen alan kansainvälistä BBA-tutkintoa.

”Sain muitakin ystäviä kuin urheilijoita, joten näin tavallista elämää. Silti keihäänheiton lopettaminen jätti ison aukon, ja mietin, mitä tekisin. Kokeilin vuonna 2005 sulkapallokisoja, mutta sitten hurahdin lihasten kasvattamiseen ja fitness-elämäntapaan.”

Yleisurheilu ei ollut vaatinut orjallista ruokavalion noudattamista, mutta fitness vaati ja johti syömishäiriöön. Keihäänheittäjän notkeus ja elastisuuskin katosivat pelkästään lihasten kasvattamiseen tähtäävän harjoittelun myötä.

”Olen miettinyt, onko kilpa-fitnessissä loppujen lopuksi mitään tervettä. Se antoi kuitenkin kokemuksen itsensä ylittämisestä, sillä en olisi ikinä uskonut, että pystyn nousemaan lavalle bikinit päällä. Se antoi itseluottamusta siihen, että pystyn mihin vain.”

Lopetettuaan fitness-dieetin Elina Sillanpää alkoi käydä omaa menneisyyttään ja omia tunteitaan läpi. Ajattelutapa ja maailmankuva muuttuivat, ja elämään alkoi löytyä myös henkisiä arvoja. Ruokavalio muuttui täysin.

”Olin nälkiinnyttänyt itseäni yksipuolisella ja niukalla ruokavaliolla, ja hyppäsin toiseen ääripäähän. Kiinnostuin luomuruoasta ja superfoodeista, ja kun aloin saada riittävästi monipuolista ravintoa, sain myös uskomattoman paljon energiaa. Vuonna 2010 tiesin, etten enää kilpailisi missään fitness-lajissa.”

Vähän alle kolmikymppisenä hän oli ensimmäistä kertaa vailla urheilullista tavoitetta.

”Olin jonkinlaisessa hurmostilassa. Vaikka minut irtisanottiin työstäni, erosin miehestäni ja muutin Jyväskylästä Tampereelle, kaikki tuntui vain mahtavalta, uudelta alulta.”

Jälkeenpäin ajateltuna hän myöntää, että superfood-intoilukin meni liialliseksi.

”Heittäydyn aika vahvasti asioihin, joista kiinnostun. Superfoodeihinkin liittyy helposti ajatus, että olen jotenkin parempi kuin muut, kun syön parempia ruokia. Ja minulla sekin meni pakkomielteiseksi.”

Sekin kupla kuitenkin puhkesi. Ääripäiden kautta on löytynyt keskitie.

”Olen kiitollinen siitä, että ruoalla on nyt se paikka elämässäni, mikä sillä kuuluu olla. Voin syödä tai olla syömättä mitä haluan, eikä se hallitse ajatuksiani kaiken aikaa.

Kahden vuoden erossa olon jälkeen Sillanpää palasi yhteen miehensä kanssa.

”Ero oli tarpeen, koska oma maailmankuvani muuttui niin rajusti, mutta onnekseni ero käynnisti myös mieheni elämänmuutoksen. Juttelimme paljon eron aikana ja kasvoimme yhdessä.”

Kaksi ja puoli vuotta sitten Sillanpäästä tuli äiti, mikä olisi fitness-elämässä ollut mahdoton ajatus.

”Pelkäsin, että lapsi olisi kauhea taakka, mutta kun kävin tunnepuolta läpi, asenne siihenkin muuttui täysin.” 

Nyt Elina Sillanpää elää todeksi unelmaansa myös ammatillisesti. Kaupallinen ala ei lopulta tuntunut omalta, joten hän kouluttautui personal traineriksi ja perusti toiminimen kunto- ja hyvinvointivalmentajana. Tällä hetkellä hän tarjoaa personal trainerin palveluita Koivistonkylän Easy Fitissä Tampereella. Lisäksi hän tekee vapaaehtoistyötä doulana eli synnytystukihenkilönä ja ylläpitää Naiseuden voima -blogisivustoa.

”Nyt olen tullut kotiin myös työni puolesta, vaikka kouluttaudunkin jatkuvasti lisää ja hankin lisää tietoa kehosta ja mielestä.”

Valmennusfilosofiassaan hän kannustaa pieniin ja maltillisiin askeliin.

”Kannustan asiakkaitani kuuntelemaan itseään sekä treenissä että ruokavaliossa: keho kyllä kertoo, mitä se tarvitsee, jos sitä oppii kuuntelemaan. Aina on myös otettava huomioon kokonaiskuormitus – jos elämä on jo valmiiksi kuormittavaa, kovasta lihaskuntotreenistä ei ole mitään hyötyä. On parempi keskittyä aluksi vaikka hengittämään ja tekemään pitkiä venytyksiä.”

Sillanpää ei enää rääkkää kehoaan.

”Minulle on nykyään tärkeintä, että keho toimii, on elastinen eikä sitä särje. Selkä on ollut nyt viisi vuotta kunnossa. Tarvitsen liikuntaa stressinpurkamiseen ja siitä tulee hyvä olo, mutta en enää pyri timmiin kuntoon niin kuin fitness-aikana – kehossani on paljon enemmän rasvaa, mutta myös hormonitoiminta on normaalia.”

Siitä kertoo myös se, että hän odottaa toista lastaan.

”Esikoiseni kanssa elin äitiunelmaa ja symbioosia, enkä miettinyt ura-asioita yhtään. Nyt teen työkseni omaa juttuani, enkä tiedä, kuinka kauan maltan pysyä poissa.”

Yrittäjänä hän pystyy kuitenkin määrittelemään työaikansa itse ja tekee alkuviikot pitkää päivää päästäkseen loppuviikoksi maalle, kotiseudulle Etelä-Pohjanmaalle.

”Kuntosali on dynaaminen työympäristö, jossa musiikki pauhaa. Luonnossa liikkuminen on minulle tärkeä henkireikä, joka tuo tasapainoa.”

3 askelta hyvinvointiin

Elina Sillanpää, 33
kunto- ja hyvinvointivalmentaja, personal trainer

  1. Vastuun ottaminen omasta kehostaan, terveydestään ja tuntemuksistaan.
  2. Tasapaino liikunnan, ravinnon ja levon välillä.
  3. Ilo ja elämästä nauttiminen.