Hyvä kiertämään

Teksti: Virpi Melleri. Kuva: Juha Myllymäki

Johanna Sivusella on aina ollut vahva halu auttaa ja tehdä yhdessä. Viime vuonna hän kiipesi yli 6 000 metriin auttaakseen Bolivian naisia ja lapsia.

Helsinkiläinen jäsenpalveluassistentti Johanna Sivunen, 41, on tehnyt koko ikänsä vapaaehtoistyötä judon parissa. Lisäksi hän tukee rahallisesti erilaisia järjestöjä, joiden toiminnan kokee omakseen. Tällä hetkellä palkasta menee kuukausittain pieni siivu Suomen luonnonsuojeluliitolle, Helsingin eläinsuojeluyhdistykselle ja Unicefille. Viime vuonna hän otti asiakseen kerätä varoja Bolivian naisille ja tytöille osallistumalla Kapua-hankkeeseen, ja kiipesi asiansa edestä jopa vuorelle.

”Minua on aina harmittanut maailman epäoikeudenmukaisuus. Kuvat nälkää näkevien afrikkalaisten kasvoista jäivät jo lapsena pyörimään mieleeni. Meidän suomalaisten ongelmat ovat ihan eri luokkaa kuin köyhissä maissa, joissa taistellaan eloonjäämisestä. Lapset eivät voi käydä koulua koska heidän pitää tehdä töitä heti, kun työkalu pysyy kädessä. Tai mikä kauheinta, tytöt ja naiset ovat kauppatavaraa eikä heillä ole minkäänlaista sananvaltaa elämässään. Mitä jos olisin itse tällaisessa tilanteessa – haluaisinko että joku auttaisi minua?”

Sivunen on mielestään onnekas saadessaan asua tasa-arvoisessa ja turvallisessa maassa, jossa ei tarvitse kantaa huolta perustarpeista. Meidän velvollisuutemme on laittaa hyvä jollain tapaa kiertämään. Sivusen mukaan esimerkiksi Kapua-hankkeen tapaiset avustusprojektit ovat tärkeitä, koska niillä pyritään vaikuttamaan infrastruktuuriin ja perusasioihin. Bolivian-matkalla syksyllä Sivunen kävi tutustumassa Plan-järjestön varhaiskasvatushankkeisiin. Lasten oloihin pitää puuttua ajoissa, sillä Boliviassa jopa 30 prosenttia lapsista kuolee ennen viidettä ikävuottaan.

”Varhaiskasvatuskeskuksissa vanhemmille opetetaan esimerkiksi, miten lasten kanssa ollaan ja miten heidän kanssaan leikitään. Vanhemmat oppivat, että lasten pitää saada olla lapsia.” 

Vastuuntunto ja yhdessä tekeminen ovat arkisia arvoja, jotka kuuluvat Johanna Sivusen elämään joka päivä.

”Olen tottunut siihen, että kaikkien pitäisi tehdä se, minkä pystyy. Auttaminen ei aina tarkoita rahan antamista, vaan myös aikaansa ja osaamistaan voi antaa eteenpäin.”

Työpaikallaan Elker Oy:ssä Sivunen työskentelee jäsenpalveluassistenttina. Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottajayhteisöjen palveluyhtiössä Sivusen työnkuvaan kuuluu monipuolista toimistotyötä ohjauksesta ja neuvonnasta rekisterien ja nettisivujen ylläpitoon ja tiedottamiseen.

”Työ on ajoittain hyvinkin kiireistä, joten olen oppinut organisoimaan, priorisoimaan ja toimimaan nopeasti. Nautin saadessani työskennellä flow-tilassa sekä töissä että vapaa-ajalla.”

Samasta ”jokapaikanhöylän” asenteesta ja erinomaisista organisointikyvyistä hyötyvät myös judoseura Espoon Urheilijat ja Suomen Judoliitto. Sivunen viettää useamman tunnin viikossa tatamilla ja tatamin ulkopuolella ohjaten harjoituksia tai hoitaen muita seuran asioita ja vetää myös liiton koulutuksia. Hänellä itsellään on 2. danin musta vyö, joten hän on mukana myös alempien vöiden graduoinneissa.

”Judon perustaja Jigoro Kano oli ensisijaisesti pedagogi, joka korosti yksilön kehittymistä paremmaksi ihmiseksi. Yhteisöllisyys, yhteisvastuu ja yhteistyö ovat vahvasti läsnä lajissa nykyäänkin, vaikka se kilpailulaji onkin. Harjoituksissa judokat paitsi treenaavat itse, ovat samalla toistensa harjoitusvälineitä.”

”Pedagogiikka on aina kiinnostanut minua. Olen myös itse tottunut siihen, että kaikki tekevät jossain vaiheessa harjoittelu-uraansa töitä lajin ja oman tietotaidon viemiseksi eteenpäin.”

Jatkuva oppiminen on totisesti Sivusella verissä. Hänellä on ulkomaankaupan yo-merkonomin ja urheiluhierojan paperit, ja lisäksi humanististen tieteiden maisteritutkinto pääaineenaan Latinalaisen Amerikan tutkimus. Hän suorittaa paraikaa opettajan pedagogisia opintoja ja myös tradenomikoulutuksen opinnäytetyön olisi tarkoitus valmistua kevään aikana.

”Olen tehnyt työurallani kaikenlaista: opettanut espanjaa ja työskennellyt muun muassa huolinta-alalla ja Keskusrikospoliisissa. Enkä vieläkään tiedä, mitä haluan tehdä isona”, Sivunen nauraa. 

Viime vuonna Johanna Sivunen halusi haastaa itseään auttamaan uudella tavalla. Kapua-hankkeessa osallistujien tavoitteena oli kerätä Bolivian naisille ja lapsille 6 088 euroa ja valloittaa Huayna Potosín huippu, joka sijaitsee 6 088 metrin korkeudessa.

Miten saisi ihmiset kiinnostumaan ja lahjoittamaan? Sivunen perusti projektilleen blogin ja Facebook-sivut, joiden kautta projektia pääsi seuraamaan.

”Huomasin nopeasti, miten vaikeaa varainkeruu on. Pääkaupunkiseudulla on muutenkin paljon feissareita ja rahankerääjiä ja kilpailu ihmisten huomiosta on kova. Miten saisin ihmiset pysähtymään? Mihin tapahtumiin kannattaa lähteä lippaansa tai kojunsa kanssa mukaan?”

”Onnistumisistani suurin oli se, etten lyönyt hanskoja tiskiin. Oli turhauttavaa, etten saanut ihmisiä kiinnostumaan asiastani, mutta en myöskään halunnut tyrkyttää. En itsekään pidä väkisin kauppaamisesta.”

Varainkeruussa auttoi, jos oli töissä isolla työpaikalla tai oli jotain muuta kautta iso kontaktiverkosto. Myös jotkin leivonta- ja käsityötaitoiset onnistuivat keräämään tuhansia euroja myymällä luomuksiaan. Eri puolilla Suomea järjestetyissä Kapua-tapahtumissa katsottiin elokuvia tai tehtiin teatteria, jumpattiin, koulutettiin koiria tai juostiin kilpaa laamojen kanssa.

”Käytin varainkeruuseen paljon aikaa ja tingin muista harrastuksistani, mutta ponnistelut eivät tuottaneet tulosta. En saanut houkuteltua tarpeeksi porukkaa mukaan, eikä oma keräystavoitteeni täyttynyt.”

Sivusen keräystilille kertyi vuoden aikana 1 341 euroa. Hän on kuitenkin päättänyt suhtautua asiaan positiivisesti. Maailmaa parannetaan euro kerrallaan, ja jokaisen euron eteen on vuodatettu hikeä ja välillä kyyneleitäkin.

”Keräämäni potti koostui useista pienistä puroista. Myin kalentereita ja olin liikkeellä keräyslippaan kanssa. Sain 150 euroa myymällä lippuja Tuusulan Taiteiden yössä ja olin mukana myös Suonenjoen mansikkakarnevaaleilla yhden kapuajakollegan apuna. Soitin karnevaaleilla posetiivia oravaksi pukeutuneena.”

Kapua-vuosi oli Sivuselle rankka, mutta kaiken vaivan arvoinen.

”Jäin Bolivian-matkan jälkeen vielä pariksi viikoksi Peruun ja pääsin vierailemaan paikallisten ihmisten kodeissa. Näin miten paljon muutama euro voi auttaa köyhissä maissa. Etsinkin tällä hetkellä sopivaa kummilasta, -perhettä tai -yhteisöä, jota voisin tukea.” 

Muita auttamishaluisia Sivunen kannustaa tekemään lahjoituksensa jonkin järjestön kautta.

”Isoja järjestöjä kritisoidaan ihan turhaan siitä, että osa varoista menee hallinnollisiin kuluihin. Byrokratia, tiukka valvonta ja kirjanpito nimenomaan takaavat, että jokainen euro menee oikeaan osoitteeseen.”

Johanna Sivunen elelee aktiivista elämäänsä Itä-Helsingissä kaksin koiransa Stellan kanssa. Judohommien lisäksi hän ulkoilee koiran kanssa päivittäin ja käy mielellään myös potkunyrkkeilemässä, kuntosalilla, uimassa ja kiipeilemässä.

”Teen ja harrastan paljon, mutta hyvällä mielellä. Mikään ei tunnu pakkopullalta, vaan saan tekemisestä ja liikunnasta voimaa ja energiaa. Osaan tarvittaessa myös pysähtyä ja rentoutua.”

Kevättä hän jo odottelee innokkaasti. Kunhan tiet kuivuvat, Johanna Sivunen pääse moottoripyörän selkään tuulettamaan korvien väliä. Koskaan ei tiedä, millaisia seikkailuja seuraavan mutkan takana odottaa. 

Johanna Sivunen: 3 syytä tehdä vapaaehtoistyötä

1. Itsensä kanssa on helpompi olla, kun tietää tekevänsä oman osuutensa maailman parantamiseksi. 

2. Muutaman euron tai parin kympin lahjoitus voi muuttaa elämän suuntaa ratkaisevasti. 

3. Hyväntekeväisyyshankkeissa voi tavata hienoja ja inspiroivia ihmisiä eri puolilta maapalloa. Se on valtava rikkaus.