Lapsi tuli, työt jatkuvat  

Teksti: Jaana Tapio. Kuva: Juha Myllymäki

Työntekijällä on monenlaisia oikeuksia perheen ja työn yhdistämiseksi. Parhaiten paketti toimii, kun sekä työntekijä että työnantaja ovat aktiivisia.

Kun perheeseen syntyy lapsi, suhde työntekoon muuttuu ainakin käytännön tasolla. Toimistolla ei välttämättä voi roikkua iltamyöhään, eikä moni enää haluakaan lapsen saatuaan tehdä yhtä pitkää työaikaa kuin ennen.

Moni vanhempi kokee olevansa aina väärässä paikassa: kotona mielessä pyörivät työasiat, töissä taas tuntuu siltä, että pitäisi olla antamassa aikaa lapselle.

Eniten vapaata töistä lapsiperhe saa vauva-aikana. Lapsen äiti jää äitiysvapaalle noin 5–8 viikkoa ennen laskettua aikaa. Yhteensä äitiysrahaa saa noin neljä kuukautta. Isä voi jäädä isyysvapaalle heti lapsen syntyessä, tai isyysvapaan voi käyttää vasta myöhemmin. Yhteensä isyysvapaata saa noin yhdeksän viikkoa, ja siitä 18 arkipäivää molemmat vanhemmat voivat olla kotona yhtä aikaa.

Äitiysvapaan loputtua alkaa vanhempainrahakausi, jonka voi käyttää vanhemmista kumpi tahansa. Yhteensä vanhempainrahaa maksetaan noin puoli vuotta, ja vanhemmat voivat olla vapaalla myös vuorotellen.

Vanhempainvapaa päättyy, kun lapsi on noin yhdeksän kuukautta. Silloin lapsi voi mennä päivähoitoon tai toinen vanhemmista voi jäädä kotiin hoitamaan lasta hoitovapaalle. Hoitovapaa voi jatkua, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Kelasta saa tukea myös siihen, jos lasta hoitaakin kotona vanhemman sijasta esimerkiksi isovanhempi tai hänen hoitajakseen palkataan yksityinen hoitaja.

Joustavaa hoitorahaa Kela maksaa silloin, kun lapsi on hoidossa ja vanhempi tekee töitä enintään 30 tuntia viikossa. Vanhemmat voivat myös vuorotella lapsen hoidossa esimerkiksi siten, että toinen vanhemmista pitää maanantait vapaana ja toinen perjantait.

Työntekijällä on lain perusteella oikeus lyhentää työaikaansa lapsen toisen kouluvuoden loppuun. Kela maksaa osittaista hoitorahaa alle kolmivuotiaasta mutta myös eka- ja tokaluokkalaisesta lapsesta.

Työnantajan ei tarvitse maksaa perhevapaiden ajalta palkkaa, ellei siitä ole sovittu työehtosopimuksessa tai työsopimuksessa tai se ei ole työpaikan käytäntö. Tällöin rahaa voi hakea Kelasta.

Perhevapaiden aikana kertyy myös vuosiloma. Hoitovapaalta vuosiloma ei kerry. 

Paineita aiheuttavat ne tilanteet, kun lapsi sairastuu, eikä kummallakaan vanhemmalla olisi työkiireiden vuoksi aikaa jäädä kotiin. Vanhemmalla on kuitenkin lain puolesta oikeus lapsen sairastumisen vuoksi jäädä neljäksi päiväksi kotiin hoitamaan alle 10-vuotiasta lasta. Myös vanhempi, joka asuu eri osoitteessa lapsensa kanssa, voi jäädä vapaalle hoitamaan lasta. Vanhemmat voivat hoitaa lasta esimerkiksi vuoropäivin.

Kuitenkin jos toinen vanhemmista on kotona vaikkapa vauvaa hoitamassa, työssäkäyvällä vanhemmalla ei ole oikeutta olla pois töistä. Poikkeuksena sääntöön on esimerkiksi tilanne, jos myös kotona oleva vanhempi on sairas. 

Palaaminen perhevapailta töihin ei aina suju kitkatta. Monella ei edes ole odottamassa työpaikkaa, ja niilläkin joilla on, voi olla edessä uudet tehtävät. Työpaikoilla olisikin hyvä olla valmiit käytännöt, mitä asioita perhevapailta palaavan kanssa käydään läpi, ettei vain oleteta, että palannut solahtaa vanhaan paikkaansa aivan kuin välissä ei olisi ollut kuukausia tai vuosia.

Esimiehen kanssa on syytä keskustella esimerkiksi siitä, kokeeko tehtävänsä vielä mieluisiksi, vai haluaisiko uuden elämäntilanteen myötä kokeilla jotain uutta. Työntekijä voi myös sopia työnantajan kanssa lyhyemmästä työajasta muulloinkin kuin silloin, kun laki oikeuttaa osittaiseen tai joustavaan hoitovapaaseen.

Moni petaa paluuta työelämään tekemällä töitä myös esimerkiksi vanhempainvapaalta käsin. Työnteko ei vaikuta Kelan tukiin silloin, kun työ tehdään sunnuntaina tai arkipyhinä. Jos tekee töitä muina päivinä, työnteosta pitää ilmoittaa Kelaan. Silloin vanhempainraha maksetaan työnteon ajalta vähimmäismääräisenä. 

Tekipä sitten täyttä tai lyhennettyä työaikaa, työnantaja pystyy erilaisilla joustavilla käytännöillä huomattavasti helpottamaan perheellisen arkea. Esimerkiksi liukuva työaika takaa sen, että vanhemmat voivat vuorotella lapsen hoitoon viemisessä ja kotiin hakemisessa. Onnistuneilla järjestelyillä lapsen ei välttämättä tarvitse olla hoidossa liian pitkiä päiviä.

Myös mahdollisuus etätyöhön voi auttaa pitämään pallot ilmassa perheen ja työn yhdistelmän kanssa jonglööraamisessa. Etätyöpäivänä voi olla kätevää laittaa pyykit koneeseen aamulla ennen töihin ryhtymistä ja ripustaa tauolla kuivumaan. Näin illalle jää enemmän aikaa vaikkapa lasten kanssa leikkimiseen.

Moni työntekijä kaipaa selviä rajoja työn ja vapaa-ajan välille. Silloin hyviä konsteja ovat esimerkiksi se, että työpuheluihin tai -sähköposteihin ei vastaa enää illalla vaikka klo 18 jälkeen, vaan omistaa sen ajan perheelle. Voi myös päättää, että työt tehdään aina työpöydän ääressä. Työajan aluksi ja lopuksi voi kävellä pienen lenkin ulkona, joka kääntää aivot oikeaan asentoon työstä vapaalle ja toisinpäin.

Kaikki eivät suinkaan kaipaa kovin selkeää erottelua työn ja vapaa-ajan välille, vaan monille työ- ja vapaa-ajan yhteensulautuminen voi olla ratkaisu stressin vähentämiseen. Voi esimerkiksi tuntua huojentavalta, jos työnantaja ei mustasukkaisesti kyttää työaikaa, vaan työntekijä voi käydä joskus arkipäivänä ostamassa lapselle uuden talvihaalarin ja tehdä rästiin jääneen työn vaikkapa illalla lasten mentyä nukkumaan. Tällaisessa tilanteessa sekä työntekijän että työnantajan on oltava tarkkana, ettei töitä tule tehtyä liikaa. Vanhempien on toisaalta myös huolehdittava, että perheen yhteinen aika ei kulu siihen, että yksi räpeltää koko ajan kännykkä kädessä työasioita.

Työssä ja arjessa jaksamisen kannalta on tärkeää, että pientenkin lasten vanhemmille jää myös edes jonkin verran omaa aikaa. Siinä vaiheessa, kun palataan perhevapailta töihin, olisi syytä keskustella, miten kotityöt jatkossa jaetaan, kun kumpikin vanhemmista käy töissä, ja mitä harrastuksia vanhemmilla voi olla. 

Työn ja yksityiselämän yhdistäminen kuuluu muillekin kuin lapsiperheille. Moni hoitaa ikääntyneitä vanhempiaan, ja toisilla voi olla esimerkiksi sairastelua lähipiirissä. Ongelmana on, että näihin tilanteisiin ei ole olemassa yhtä vakiintuneita käytäntöjä kuin esimerkiksi oikeus perhevapaisiin.

Kuitenkin, pikkulapsivaihetta ainakin jossain vaiheessa elää iso osa ihmisistä. Se on tutkimustenkin mukaan erittäin rankka vaihe, joten on perusteltua, että siihen kiinnitetään erityishuomiota. Ei kuitenkaan välttämättä tunnu reilulta, jos lapsiperheelliset aina varaavat parhaat kesäloma-ajat muiden nenän edestä, vaan on hyvä pitää pelisäännöt kaikille selvinä ja toimia avoimesti.

Usein järjestelyistä pystytään sopimaan, ja parhaiten yhtälö toimii, jos työpaikalla on eri-ikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Niinpä myös työkavereiden suhtautuminen on tärkeää, koska esimerkiksi moni sinkku saattaa tarjoutua vapaaehtoisesti olemaan jouluna töissä, jos tietää, että vapaa olisi pienten lasten vanhemmille tärkeä. 

Pienellä präntättyä

Äitiysvapaa alkaa 30–50 arkipäivää eli 5–8 viikkoa ennen laskettua aikaa. Äitiysrahaa maksetaan 105 arkipäivää eli noin 4 kuukautta.

Isyysvapaa kestää enintään 54 arkipäivää eli noin 9 viikkoa ja sen aikana saa isyysrahaa. Isyysvapaata voi pitää 1–18 arkipäivää yhtä aikaa äidin kanssa. 

Vanhempainvapaa alkaa äitiysloman jälkeen. Sen voi pitää joko äiti tai isä. Vanhempainrahaa maksetaan 158 arkipäivää eli noin puoli vuotta. 

Kotihoidon tukea maksetaan silloin, kun alle 3-vuotiasta lasta hoidetaan kotona. Tällöin ollaan hoitovapaalla. 

Joustava hoitoraha on kyseessä silloin, kun äiti tai isä hoitaa alle 3-vuotiasta lasta kotona vain osan ajasta ja tekee töitä 30 tuntia viikossa tai vähemmän. 

Osittaista hoitorahaa maksetaan 1. ja 2. luokalla olevasta lapsesta, jonka vanhempi tekee viikossa töitä 30 tuntia tai vähemmän.

Perhevapaa on yleisnimitys kaikista edellä mainituista. 

Lähteet: Kela, Työterveyslaitos, TTL:n Työ ja perhe-elämä -ohjelman projektipäällikön Salla Toppinen-Tannerin haastattelu.