Suomi nousuun

Teksti: Katariina Krabbe. Kuvitus: Juha Myllymäki

Unohdetaan jo synkistely! Vaikka Suomella on mennyt taloudellisesti jo pitkään huonosti, ei sen tarvitse olla totta enää lähitulevaisuudessa. Avain piilee asennemuutoksessa: otetaan riskejä ja aletaan luoda uutta.

Joka päivä meille kerrotaan, kuinka huonosti Suomella menee, ja siksi poliitikkojen pitää tehdä vaikeita päätöksiä.

Mutta mitäpä, jos keskittyisimme yhdessä siihen, miten on mahdollista menestyä ja luoda hyvinvointia Suomeen tai vaikka koko maailmaan sen sijaan, että keskitymme työntekijöinä pelkäämään tulevaa, vastustamaan muutosta ja pitämään kiinni saavutetuista eduista – tai yrittäjinä, työnantajien edustajina tai päättäjinä säästämään, irtisanomaan ja kiristämään työehtoja.

STTK:n edunvalvontajohtaja Katarina Murrolla on näkemys. ”Tarvitsisimme yhteisen, tasapainoisen vision siitä, miten Suomen tilanne saadaan kohenemaan”, hän toteaa.

”On selvää, että hallituksen on tehtävä parhaaksi katsomiaan toimia Suomen talouden eteen, ja että sillä on rajalliset mahdollisuudet. Keskustelusta puuttuu kuitenkin kokonaan toinen puoli: se, että kiinnitettäisiin huomiota parempaan johtamiseen, työhyvinvointiin ja työpaikan kehittämiseen sekä yritysten vastuuseen työllistää, investoida ja hillitä osingonjakoa.”

Näin saataisiin aikaan positiivinen ketju: Parantamalla johtajuutta parannettaisiin työhyvinvointia. Työhyvinvointi taas lisäisi tuottavuutta ja tuottavuus lopulta yrityksen menestystä.

”Tällaisia asioita on kuitenkaan ainakaan lyhyellä aikavälillä hankala mitata, sillä ne vaativat asennemuutosta, eikä tällaisia asioita voi säätää laeilla”, Murto painottaa.

Ei asennemuutos kuitenkaan käskemälläkään onnistu, varsinkaan, kun joka päivä saamme kuulla, kuinka vaikeita aikoja elämme.

”Palkansaajat ovat epävarmoja, koska kukaan ei tiedä, mitä tuleman pitää. Nyt yritetään saada aikaiseksi työmarkkinaratkaisu, jotta saataisiin pakkolait pois ja sitä kautta tasapainoa. Maltillinen palkkaratkaisu olisi yksi elementti löytää vakautta ja ennustettavuutta, mutta ei se poista sitä, että myös pidemmän aikavälin keskustelua tarvitaan.”

Työnteon muodot muuttuvat, organisaatiorakenteet uudistuvat, ammatit liudentuvat ja työelämä pirstaloituu, joten Murron mukaan on selvää, että työlainsäädäntöäkin pitää uudistaa.

”Nyt kuitenkin perustavanlaatuisia muutoksia yritetään tehdä pikavauhdilla ja hallitsemattomasti, vaikka isot uudistukset pitäisi tehdä harkitusti ja analyyttisesti”.

”Paikallista sopimistakin yritetään nyt viedä läpi erittäin nopealla aikataululla, mutta sitä ennen pitäisi muuttaa työpaikkojen neuvottelukulttuuria. Sitten kun työpaikkatasolla keskustellaan aidosti, henkilökunta otetaan mukaan kehittämään ja tiedonkulku varmistetaan, myös paikallinen sopiminen on mahdollista.” 

Muutostarve sisältää aina mahdollisuuden kehittää ja parantaa – tehdä asioita fiksummin kuin ennen. Pelosta se ei kuitenkaan onnistu. Katarina Murron mukaan tarvitsisimme ennen kaikkea myönteistä draivia työelämään. Se onnistuu vain, jos katkaisemme vallalla olevan negatiivisuuden kierteen, mutta kukaan ei pysty siihen yksin.

Facebook-virta on täynnä toinen toistaan negatiivisempia uutislinkkejä, repivää keskustelua ja vastakkainasetteluja. Sitten sieltä näkyvät Jari Sarasvuon kasvot. Hän lupaa toimittaa bittikanavien välityksellä inspiraatiota, ideoita ja työkaluja, joilla tämä maa saadaan nousuun. Ilmaista webinaaria, käytännössä siis netin tai puhelimen välityksellä seurattavaa Sarasvuon puhetta, tarjotaan ”kaikille, jotka ovat kyllästyneet ruikutukseen ja Ei Käy -puolueen nillitykseen”.

Tuhat suomalaista on ilmoittautunut, eivätkä kaikki halukkaat edes mahtuneet mukaan. Ajatus on kieltämättä innostava – on siis ihmisiä, joita kiinnostaa ainakin kuulla muita vaihtoehtoja voivottelun, näköalattomuuden ja tappiomielialan sijaan.

Sarasvuo piirtää kolmion, jonka kärjessä on tunnelma, siis yleinen tunneilmasto. Toisessa kärjessä on tekeminen, siis se, mitä tehdään ja miten tehdään, johon tietenkin tunnelma vaikuttaa. Tekemisen tapa taas vaikuttaa tuloksiin. Hyvät tulokset luonnollisesti kohentavat yleistä tunnelmaa, kun taas huonot tulokset huonontavat sitä entisestään.

Yleinen tunnelma Suomessa on tällä hetkellä ahdistunut, pelokas ja kyräilevä, ja kun tähän liitetään vielä suomalaiseen kulttuuriin kuuluva yleinen epäluuloisuus menestystä, voittamista ja rikastumista kohtaan, ei ihme, että myös työmoraali rapautuu. Sarasvuo painottaa, että oikeasti menestyjästä hyötyvät kaikki ja yhteiskunta ensimmäisenä.

Sarasvuo antaa puheessaan neuvoja yrityksen arvon kasvattamiseen. Kaikkein tärkeimmäksi, viimeiseksi pullonkaulaksi hän nimeää maineen, jota johdetaan markkinoinnilla. Markkinoinnissa säästäminen on siis ehkäpä tyhmintä, mitä yritys voi tehdä.

Iso ongelma piilee hänen mukaansa siinä, että Suomessa kartetaan nykyään riskiä viimeiseen asti. Jorma Ollila on julkisuudessa neuvonut yrityksiä riskinottoon. Sarasvuon mukaan epäonnistumisen pelko ja äärimmäinen riskien karttaminen johtaa lopulta paradoksaalisesti äärimmäiseen riskinottoon. Yrittäminen merkitsee kuitenkin aina riskinottoa ja siten joskus myös epäonnistumista.

Veikko Salli, 79, on toiminut 47 vuotta yrittäjänä ja ottanut elämässään riskejä. Hänellä on kokemusta sekä erittäin onnistuneista että vähemmän onnistuneista bisneksistä.

”Suomessa konkurssi on yhä rikos, kun taas Yhdysvalloissa sitä pidetään meriittinä. Siellä ajatellaan, että vasta sitten on todella jotain, kun on käynyt pohjalla ja noussut sieltä uudestaan ylös”, hän sanoo.

Keskellä pahinta lamaa, vuonna 1991, hän perusti Molok Oy:n haudottuaan sitä ennen ajatustaan jätteiden syväkeräysjärjestelmästä vuosien ajan. Ensimmäiset 58 Molokia myytin tienvarsien taukopaikoille, ennen kuin ainuttakaan oli valmistettu.

Molok Oy on kasvanut 25 vuodessa kansainväliseksi yritykseksi, jolla on toimintaa yli 30 maassa. Suurin vientimaa on tällä hetkellä Kiina. Tehdas Nokialla työllistää noin 60 henkilöä ja liikevaihto kasvoi viime vuonna 18 miljoonaan. Yrityksen koko on kuitenkin minimaalinen verrattuna siihen, miten tunnettu sen brändi on ympäri maailman. ”Molokista on tullut jätteiden syväkeräysjärjestelmiä kuvaava yleisnimi”, Salli iloitsee.

”Saamme jatkuvasti uusia kontakteja, kun joku googlaa Molokin ja päätyy nettisivuillemme.”

Kopioitakin on, mutta yksikään ei ole niin kestävä kuin alkuperäinen. Laatuun ja tuotekehitykseen on satsattu koko yrityksen historian ajan.

”Olemme käyttäneet vuosikausia yksityiskohtien kehittämiseen: miten säkki aukeaa ja millaisella köydellä sekä miten se on kiinnitetty. Pystymme myymään tuotteemme vain kerran, sillä parikymmentä vuotta asennetut Molokit ovat edelleen kuin uusia. Mutta kyllä maailmaan vielä Molokeja mahtuu. Jäte on jätettä kaikkialla.”

Molok Oy:tä on aina kehitetty kantamaan pitkälle.

”Vaikka välillä on parempia ja välillä huonompia aikoja, olemme aina koettaneet välttää lomauttamista viimeiseen asti. On parempi pitää väki työssä ja motivoituneena hiljaisempienkin aikojen yli.” 

Sallilla oli rohkeutta perustaa yrityksensä keskellä lamaa. Tällä hetkellä lähes kaikki positiiviset uutiset näyttävät liittyvän nuorten yrittäjien perustamiin startupeihin, jotka useimmiten keskittyvät informaatioteknologiaan perustuviin palveluihin.

”Useat teknologiat sensoreista 3D-printtaukseen ja tekoälyyn kehittyvät nyt valtavaa vauhtia. Tästä seuraa hintojen lasku ja ovien avautuminen monille uusille ratkaisuille ja niitä luoville yrityksille. Yrittäminen demokratisoituu. Pitää vain ymmärtää mahdollisuudet”, Maria Ritola selittää. Hän on Demos Helsingin tutkija, resurssiviisaiden startupien vertaishautomo Peloton Clubin johtaja ja itsekin startup-yrittäjä.

”Se ei kuitenkaan tarkoita, että ainoastaan teknologiaosaajia tarvittaisiin. Tarvitaan ymmärrystä ratkaistavista ongelmista yhteiskunnassamme. Tarvitaan ihmisiä, jotka osaavat markkinoida ja niitä, jotka osaavat neuvotella rahoituksesta.”

Ritola osallistui viime kesänä kymmenen viikon mittaiseen Singular Universityn Graduate Studies -ohjelmaan Kalifornian Piilaaksossa. Ohjelmaan osallistui 78 ihmistä 45 eri maasta, ja tarkoituksena oli kehittää yrityksiä, jotka vaikuttaisivat miljardien ihmisten elämään.

Singular University on eräänlainen yliopiston ja ajatushautomon välimuoto, jonka ajatuksena on kouluttaa, inspiroida ja voimaannuttaa johtajia käyttämään teknologiaa ihmiskunnan suurimpien haasteiden ratkaisemiseen. Jotta tähän päästäisiin, pitkän aikavälin tavoitteet on asetettava kunnianhimoisiksi, vaikka käytännössä lähdettäisiin yksinkertaisesta ideasta liikkeelle.

”Isojen yhteiskunnan haasteiden ratkominen on todella hyvä mahdollisuus uudelle liiketoiminnalle. Kysyntää riittää ihan varmasti”, Ritola sanoo. ”Ja vaikka teknologia on tapa löytää ratkaisuja, pelkkä teknologia ei ratkaise yhtään mitään. Ensin on ymmärrettävä ongelmien perimmäiset syyt ja mitä niiden ratkaiseminen edellyttää. Teknologia auttaa sitten ratkaisun skaalaamisessa isommaksi ja saavutettavammaksi.” 

Ritola kertoo Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun tiloissa järjestetyssä tapahtumassa mahdollisuuksista päästä joko kilpailun kautta tai suorahaulla ensi kesäksi ohjelmaan hiomaan yritystä terveyteen tai hyvinvointiin liittyvästä liikeideasta.

Paikalla on kansainväliseltä vaikuttava joukko etupäässä nuoria ihmisiä, sekä opiskelijoita että jo työelämässä olevia. Vaikka kaikki heistä eivät pääsekään viettämään ensi kesää Kaliforniassa ja verkostoitumaan muiden huippuosaajien kanssa, kaikki kilpailuun lopulta osallistuvat tulevat kehittäneeksi liikeidean. Eikä mikään estä vaikka kaikkien näiden ideoiden toteuttamista.

Ritola kuitenkin suosittelee, ettei ideoita jäätäisi pohtimaan liian pitkäksi aikaa pelkästään päässä. ”Innovaatiot lähtevät aina konkretiasta, eikä ideoita kannata jättää ajattelun asteelle liian pitkäksi aikaa. Paras on lähteä heti kokeilemaan ideaa käytännössä, koska tekemällä oppii eniten. Kannattaa aloittaa, ennen kuin on valmis”, Ritola neuvoo.

Oikotie tieteelliseen tietoon

Iris.AI on Maria Ritolan ja kolmen hänen Singular Universityn kurssikaverinsa perustama startup, joka sai alkunsa Piilaaksossa viime kesänä. Iris.AI on tekoäly, jonka tavoitteena on oppia lukemaan ja ymmärtämään kaikki maailman tieteellinen tieto ja yhdistämään lukemansa.

”Olemme varmoja, että maailmassa on jo olemassa kaikki tarvittava tieto monen ongelman ratkaisuun, mutta yksikään ihminen ei pysty hallitsemaan, ymmärtämään ja yhdistämään kaikkea, mitä on jo tutkittu. Sen sijaan kone pystyy”, Ritola sanoo.

Alkuvaiheessa Iris.AI tarjoaa oikopolun oleellisimpaan tutkimustietoon. Tähän mennessä se on lukenut yli 2 000 TED-konferensseissa esitettyä puhetta, ja tarjoaa luettavaksi kuhunkin puheeseen liittyvän tieteellisen tiedon – alkuvaiheessa tosin käyttäen vain ilmaiseksi saatavissa olevia tutkimuksia. Yhdellä ainoalla silmäyksellä saa jo käsityksen, minkälaista tutkimusta aiheen ympärillä on tehty.

”Tekoälymme on vielä kovin nuori, joten sitä pitää vielä opettaa. Seuraavaksi se alkaa lukea tutkimusdataa. Sen lisäksi Iris tarvitsee myös ihmisopettajia, jotka voivat kertoa, mikä mitkä käsitteet ovat relevantteja ja mitkä eivät. Tekoälyn on tarkoitus oppia oikeasti ymmärtämään lukemaansa ja asiayhteyksiä.”

Työkalu julkaistiin 15. helmikuuta TED-konferenssin yhteydessä. Perustyökalu on tarkoitus pitää aina kaikille avoimena ja ilmaisena, ja sen ympärille kerätään nyt yhteisöä ihmisistä ja organisaatioista, jotka ovat valmiita opettamaan tekoälyä. Yrityksen nettisivuilla Iris.ai voi ilmoittautua mukaan.

Metsällä on yhä arvoa

Keveiden informaatioteknologiaan perustuvien palveluyritysten lisäksi Suomessa on hyvät mahdollisuudet kehittää myös uutta teollisuutta. Suomi ei ole konkurssitilassa, vaan esimerkiksi vanha kunnon vihreä kultamme eli metsät ovat hyvässä kunnossa ja tuottavat pelkästään vuosikasvua 100 miljoonaa kuutiota vuodessa. Se merkitsee valtavia määriä metsästä saatavaa raaka-ainetta.

Vaikka paperiteollisuus on hiipunut, puu on Suomen biotalouden ydin. Eikä biotaloudessa ole kyse mistään pienestä puuhastelusta. Suomen biotalousstrategian mukaan tavoitteena on nostaa biotalouden tuotos sataan miljardiin euroon vuoteen 2025 mennessä ja luoda 100 000 uutta työpaikkaa. Hetkinen – siis yhdeksän vuoden sisällä! Tuskinpa sataa tuhatta työpaikkaa synnytetään yhdessä yössä, eli väkisinkin tuloksia alkaa näkyä jo piankin.

Biotalous on myös vastaus globaaliin ongelmaan, sillä biopohjaisilla tuotteilla voidaan korvata fossiilisia tai valmistusprosessillaan ympäristöä kuormittavampia materiaaleja.