Ihmisen mieli 

Teksti: Susanna Cygnel, Kuva: Juha Myllymäki

Televisiosta tuttu Tony Dunderfelt on kiinnostunut muustakin kuin parisuhteista ja rakkaudesta. Häntä innostaa kaikki ihmisen elämään kuuluva, myös työ. Ja itse asiassa kaikki on osa yhtä ja samaa asiaa: ihmisen mieli.

”Tällainen humanistinen psykologi ei voi ymmärtää, että ihminen olisi työssä erilainen kuin vapaa-aikana tai juhlissa, sillä hän on sama ihminen kaikissa oloissa – tosin tietyt piirteet korostuvat eri ympäristöissä. Haluan työssäni luoda isoja kokonaisuuksia, enkä esimerkiksi olla pelkästään työelämänpsykologi”, hän sanoo.

Tämä kuvastaa myös Dunderfeltin omaa elämää. Hän on psykologi, tieteen kehittäjä, kirjailija, isä, intohimoinen matkustaja ja vaikka mitä. Hän kehittää itseään samalla, kun nauttii elämästä ja sen tarjoamista kokemuksista.

”Seuraan omaa alaa ja kommunikoin kansainvälisten tutkijoiden kanssa. Pidän itseni alallani kehityksen kärjessä. Olen aina luonut oman työpaikkani ja ollut aloitteellinen keksimään asioita. Itse en näe isoa eroa työelämän ja muun elämän välillä.”

Elämä onkin Dunderfeltille yhtä seikkailua ja jatkuvaa oppimista. ”Muut kiipeävät vuoria ja seikkailevat Himalajalla, mutta minä seikkailen arjessa ja ihmisen mielen syvyydessä. Arkipäivä ei ole tylsä, vaan koko ajan tulee vastaan uusia ihmisiä, uusia ideoita ja vaikka uusia radiokanavia, joita voi kuunnella. Innostun matkustamisesta ja monista uusista asioista, joita kohtaan.”

Elämme vallankumouksellista aikaa, sanoo Dunderfelt: Kaikki digitalisoituu ja globalisoituu. Työajan merkitys muuttuu. Itsenäisen yrittämisen painoarvo kasvaa.

”Kaikilla länsimaissa on digitalisaation ansiota mahdollisuus saada lähes rajattomia resursseja ja vuorovaikuttaa ympäri maailman. Poikani kommunikoi jo nuorena päivittäin australialaisten kanssa ihan luontevasti; minun aikanani meni kolme viikkoa kirjeen kulkuun”, Dunderfelt miettii.

”Nykyään jää aikaa luovuuteen, oman itsensä tarkkailuun ja itsenäisyyteen. Maailman kehittyminen luo myös sisäistä kehitystä niille, jotka pystyvät luomaan, ideoimaan ja nauttimaan kehityksestä. Aallonharja on tarjolla yhä useammalle: Sinäkin voit rikastua! Sinäkin voit luoda jotain merkittävää!”

Dunderfelt huomauttaa, että kehitys tekee ihmisistä entistä yksilöllisempiä ja myös itsenäisiä. Toisille liika itsenäisyys kuitenkin tuottaa ahdistusta. ”Tämä on kehityksen varjopuoli. Ihminen voi ajatella olevansa yksin maailmassa ja yksin päätöstensä kanssa.”

Haaste on sekin, että jokaisen pitää tulla toimeen itsensä kanssa – ja samalla muiden, yhä yksilöllisempien ja omalaatuisempien ihmisten kanssa. ”Jokainen on oma itsensä ja jokaisella on oma juttunsa, arvovaltaansa ja määräysvaltansa. Meidän olisi osattava tulla toimeen yhä enemmän erilaisten ihmisten kanssa kuin ennen, ja se vaatii uusia taitoja.”

Jos muuttuva maailma alkaa ahdistaa tai töissä tulee henkinen seinä vastaan, psykologi kehottaa pysähtymään ja miettimään ”mikä on oleellista minun työni kannalta” ja opetella säätämään huonoa oloa stressinhallintakeinoin. 

Dunderfelt vertaa työyhteisöä perheeseen – koska ihminenhän on sama ihminen töissä ja kotona. Kaikki haluavat tulla kuulluiksi niin perheessään kuin työyhteisössäänkin. On olemassa toimivia ja myös vähän heikommin toimivia työyhteisöitä sekä perheitä.

Yhteistä toimivissa perheissä ja työyhteisöissä on, että ihmiset kuuntelevat ja tulevat kuulluiksi. Kuunteleminen on taiteenlaji, jota kannattaa harjoitella ja johon kannattaa satsata. Dunderfelt ehdottaa kokeilemaan 30 sekunnin sääntöä.

”Jos kohtaan ihmisen, jota en ymmärrä tai joka ärsyttää, niin kannattaa antaa hänen puhua 30 sekuntia, ennen kuin ajattelee itse mitään. Esimerkiksi töissä voi kuunnella toista lämpimästi ja kiinnostuneesti läsnä olevana tuon 30 sekunnin ajan, ja vasta sitten voi tehdä arvioin, onko hänen puheessaan järkeä vai ei”, Dunderfelt neuvoo.

”5–10 sekunnissa voi tulla mieleen, että tuo on tyhmä, mutta kun hän puhuu lisää, hänestä voi saada paremman käsityksen. Me olemme kaikki fiksuja ja viisaita, mutta se ei välttämättä käy ilmi ensimmäisen 30 sekunnin aikana.”

Myös itseään kohtaan voi osoittaa samaa armollisuutta kuin työkavereita kohtaan: jos on ahdistunut siitä, että on liikaa töitä, niin Dunderfelt kehottaa odottamaan 30 sekuntia, ennen kuin tekee yhtään mitään.”Se vaatii aika paljon, jos on todella kiireessä. Mutta tavoitteena on mahdollisuus keskittyä olennaiseen.”

Maailma on täynnä ongelmia – mutta se ei haittaa, koska niistä voi selvitä. ”Vanhemmat sanovat lapsilleen, että mietitäänpä hetki. Se tarkoittaa, että ratkaisu löytyy, kunhan meidän fiksuuteemme, viisautemme ja luovuutemme pääsevät esiin”, Dunderfelt vakuuttaa.

Mutta miten Dunderfelt kehottaa suhtautumaan ihmiseen, joka vielä 30 sekunnin päästäkin vaikuttaa pöljältä?

”Vaikeita tyyppejä on olemassa. Kaikkia ihmisiä tai kaikkia ihmisen piirteitä ei tarvitse hyväksyä, mutta jotain rakentavaa voi löytää aina, kunhan suhtautuu rakentavasti. Voi ajatella, että hän oli rasittava, mutta hänen jutuissaan oli totuuden siemen.”

Ihmisestä fyysisenä, sosiaalisena ja psyykkisenä kokonaisuutena kumpusi Mielen hyvinvointitreenejä työpaikalla -konsepti (MHTT), jonka Dunderfelt kehitti Työsuojelurahaston kehitys- ja tuotteistamistuen avulla. Se antaa ohjeita esimerkiksi stressin hallintaan ja vuorovaikutukseen työpaikalla.

Kysymys on harjoitteluohjelmasta. Siinä treenataan käytännönharjoituksin psykologisia taitoja, jotka auttavat selviämään nykytyöelämän haasteista.

”Se on samantyyppinen kuin lääkärien ja ravitsemusasiantuntijoiden luomat ohjeet esimerkiksi liikunnasta ja ravinnosta. Terveysohjeissa neuvotaan, että kannattaa popsia marjoja ja liikkua kolme kertaa viikossa. MHTT antaa neuvoja mielen hyvinvointiin työpaikalla”, Dunderfelt kuvailee.

Mielen hyvinvointitreenejä työpaikalla -konsepti vastaa nykypäivän työelämän haasteisiin, koska ihmiset kokevat yhä enemmän stressiä ja uupumusta. Muutos on pysyvää ja koko ajan pitäisi sopeutua.

”Viimeisen vuoden aikana kaikki ovat työpaikoilla ryhtyneet miettimään hyvinvointia, mikä on ällistyttävää. Aiemmin joogaa, meditaatiota tai positiivinen elämänasenne -ajattelua pidettiin huuhaana ja niille naurettiin, mutta nyt kiinnostus kaikkea sellaista kohtaan on räjähtänyt käsiin”, Dunderfelt selittää. ”Tilanne arjessa on niin paha, että nyt on ollut pakko reagoida. Ihmiset tuntevat itsensä hyvin väsyneiksi.”

Dunderfelt tiesi jo 1980-luvulla, että mieltä pitää hoitaa tai tulee stoppi. Hän on kollegoineen puhunut tästä pitkään, mutta vasta nyt työpaikoilla on otettu tieto vastaan – kun on ollut ihan pakko. ”Ihmisen mieli vaikuttaa kaikkeen. Kun ravitsemus, fyysinen kunto ja talous ovat kunnossa, eikä ihminen vieläkään voi hyvin, on alettu vihdoin – ihan vihoviimeisenä – keskittymään psyykeen.”

Hän huomauttaa, että kansa on tiennyt tämän jo pitkään ja käynyt kursseja, vaikka työnantajat ja tiedemiehet eivät ole tunnustaneet näin isosti mielen merkitystä. ”Nykyään kaikki ovat edes vähän kiinnostuneita oman mielen toiminnasta: luetaan kirjoja, käydään joogassa ja katsotaan sellaisia televisio-ohjelmia, joissa puhutaan ihmissuhteiden merkityksestä.”