Ohjelmoija, joka ei pelkää haasteita

Teksti: Susanna Cygnel. Kuva: Juha Myllymäki

Tuukka Ojala, 20, opiskelee Tampereella ammattikorkeakoulussa tietojenkäsittelyn koulutusohjelmassa toista vuotta. Hän aikoo valmistuttuaan suunnitella ohjelmistoja alan yrityksessä. Myös koulutusala kiinnostaa tätä nuorta miestä, joka on täysin sokea.

- En tunne ketään toista näkövammaista, joka opiskelee tietojenkäsittelyä näkevien parissa, joten ratkaisut pitää keksiä itse. Sillä tavalla pääsen nopeammin eteenpäin, kuin jos alkaisin etsiä valmiita ratkaisuja jostain, Ojala kertoo.

Ensimmäisen vuosikurssin ohjelmaan kuului muun muassa pelin suunnitteleminen yhteistyökumppani Nokian Asha-puhelimelle. Tehtävä huolestutti Ojalaa ensin, mutta työ eteni ja haasteet ylitettiin yhdessä tiimin kanssa: PailRide julkaistiin Ovi Storessa viime toukokuussa ja sen on ladannut puhelimeensa jo yli 1 500 ihmistä.

Pelien suunnittelussa haastaa sokeaa se, että työvälineet ovat joskus hyvin visuaalisia. Toisaalta näkökyky korvautuu muilla tärkeillä ominaisuuksilla.

- Koska en voi tarkistaa kaikkea näöllä, muistini on kehittynyt. Se helpottaa isojen ohjelmasuunnitelmien hahmottamista.

Jossain vaiheessa uraansa, ehkä jo opiskeluaikana, Ojala toivoo pääsevänsä puuttumaan lasten ja nuorten perusopetukseen.

- Peruskoulun opetussuunnitelmana on lisätty ohjelmointi. Toivon, että saan olla mukana miettimässä, miten sitä opetetaan koulussa näkövammaisille. Ihan sokeallakin on todella hyvät edellytykset ohjelmointiin.

Viimeaikoina näkövammaisten kolmannen asteen opiskelijoiden määrä on romahtanut kaikilla aloilla. Ojala kannustaa näkövammaisia hakeutumaan opintielle, vaikka sitten tietojenkäsittelyalalle, jos se tuntuu omalta.

- Tämä on mahdollista ja kivaa! Elämä aiheuttaa ongelmia, mutta niistä pitää selvitä, jos haluaa tehdä asioita.

EKOLOGINEN PUKEUTUMINEN

Vaatteet on mun aatteet

Ympäristöystävällinen pukeutuminen vaatii suunnitelmallisuutta. Suomalaiset hankkivat uusia vaatteita ja kodintekstiilejä noin 13 kiloa vuodessa, joten valinnoilla on väliä.

Ensimmäisenä, opi tuntemaan tyylisi ja päätä, mitä haluat pukeutumisellasi kertoa itsestäsi. Mieti, millaisia kuteita kaapistasi puuttuu. Voit jopa koota oman muotikansiosi erilaisista kuvista ja kankaista – ja verrata kansiota kaappisi sisältöön. Tuntemalla oman tyylisi et tule ostaneeksi vaatteita, joita et kuitenkaan käytä.

Hanki laadukkaita vaatteita, jotka on valmistettu luontoa ja ihmistä kunnioittaen. Jos mahdollista, tarkista vaatteen alkuperä.  

Ekologisuutta on kierrätys, myös vaatteissa. Vaihtakaa samantyylisten kavereiden kanssa asusteita, koruja, laukkuja ja jopa vaatteita, jos olette samaa kokoa. Etenkin juhlakuteet ja asusteet kannattaa hyödyntää isomman porukan kesken, koska ne lojuvat suurimman osan vuodesta komeron perukoilla tyhjän panttina.

Opettele pitämään vaatteestasi hyvää huolta. Korjaa pienet viat tai käytä ammattiompelijaa. Säilyttää vaatteesi oikein: esimerkiksi neuleet eivät pidä roikottamisesta.

Kolmasosa vaatteen ympäristövaikutuksista syntyy sen pesemisestä. Uhraa vähän aikaa pesumerkintöjen opetteluun ja muista, että vaatteen saa puhtaaksi myös alhaisemmassa lämpötilassa. Muista myös, että villa puhdistuu tuulettamalla.

Lähde: Pukuhuone-blogi, lisää tietoa: http://www.martat.fi/kodinhoito/garderobi/

TASA-ARVOINEN MAAILMA

Oikeus olla oma itsensä

Monet 1930–50-luvuilla syntyneet ihmiset ovat joutuneet piilottamaan sukupuoli-identiteettinsä eli todellisen minänsä suojellakseen itseään ja läheisiään. Heistä puhutaan hiljaisena sukupolvena; monella on sekä julkinen että salattu minä. Heitä on leimattu sairaiksi ja rikollisiksi, mikä on vaikuttanut elämänkulkuun ja lähisuhteisiin.

Nyt maailma on muuttunut ja ikäihmisen pitäisi voida olla oma itsensä: olisi tärkeää, että esimerkiksi palvelutalon tai päiväkeskuksen asiakas kokisi voivansa kertoa avoimesti omista tarpeistaan, peloistaan ja toiveistaan – vaikka en niin lopulta tekisikään.

Haluaisin pystyä kertomaan -opas on osa Yhdenvertainen vanhuus -projektia.

Se tekee näkyväksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden vanhuuteen liittyviä ajatuksia ja tarpeita. Se antaa käytännön vinkkejä yhdenvertaisuuden edistämiseen sekä sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuuden huomioon ottamiseen.

Pikavisiitillä pääkaupunkiseudulla

Tyttäreni koulun saksalaisesta ystävyyskoulusta saapui yläasteikäisiä nuoria tutustumaan suomalaiseen kouluun ja pääkaupunkiseutuun. Näillä mentiin!

1.       Suomenlinna. Tämä kestosuosikki on must-kohde milloin tahansa ja minkä ikäisille tahansa. Parhaimmillaan se toki on kauniina kesäpäivänä piknik-korin, frisbeen ja uima-asun kanssa, mutta toimii muinakin vuodenaikoina.

2.       Ne kolme kirkkoa. 14-vuotias saksalaispoika oli myyty Tuomiokirkosta ja Temppeliaukion kirkosta, vaikkei olisi etukäteen sitä itsekään uskonut. Uspenskin katedraali kuuluu kärkikolmikkoon.

3.       Lätkämatsi livenä. Vannoutuneen futisfanin viikon kohokohta oli istua 13 000 muun katsojan joukossa. Pelaajat luistelivat kuulemma kovempaa kuin telkkarista katsoen uskoisi.

4.       Heureka. Harvassa paikassa on saatu tiede näin kiinnostavaksi ja konkreettiseksi. Saa koskea!

5.       Nuuksio tai Kaitalampi. Luonnon rauha, kännykkä äänettömälle ja miksei vielä makkara tulille. Toimii vähintään yhtä hyvin kuin joogaretriitti Intiassa.

BONUS: Suomi-ilta. Ystäviä koolle, suomiherkkuja tarjolle, suomalaista musiikkia taustalle – tästä jää varmasti ainutlaatuisia muistoja.

YLLÄTYS: Linnanmäki ei kiinnostanut yhtä paljon kuin muut ehdotetut kohteet. Huvipuistot kun tuppaavat olemaan aika samanlaisia eri maissa.

ENSI KERRALLA: Nämä jäivät kokeilematta: mökkielämä saunomisineen, melonta soutustadionin luona, Korkeasaari, uimastadion, Megazonen lasersota, Serenan vesipuisto sekä lähialueet, kuten Porvoon vanhakaupunki ja Fiskars.