Hyvä, paha aivovuoto

Teksti ja kuva Antti Kirves

”Aivovuotoa ei kannata ajatella lähtökohtaisesti ongelmana, vaan mahdollisuutena. Ratkaisevaa on se, miksi täältä muutetaan: pakosta vai vapaaehtoisesti”, sanoo tutkijatohtori Rolle Alho Svenska social- och kommunalhögskolanista.

Alhon mielestä suomalaisen voi esimerkiksi olla oikeinkin hyvä lähteä ulkomaille hakemaan uusia kokemuksia tai etenemään työuralla. Oman uran eteenpäin vieminen ulkomailla voi olla myös Suomi-kuvan kehittämistä. Ihmiset ja yritykset voivat toimia käytännön myönteisinä esimerkkeinä Suomesta.

Vanhana jalkapalloilijana Alho löytää esimerkin pelikentiltä.

”Jari Litmanen lähti Ajaxiin pelaamaan, mutta hän pelasi kuitenkin maajoukkueessa, piti yhteydet Suomeen ja palasi tänne. Olisiko ollut parempi, että hän olisi pelannut koko uransa Veikkausliigassa?”

Alhon mukaan pahasta on sellainen aivovuoto, joka johtuu kunnollisten olosuhteiden puutteesta. Sellainen, jossa on pakko muuttaa pois eikä voi tulla takaisin siksi, että tarjolla on vain palkatonta työharjoittelua.

Köyhät ja kehittyvät maat menettävät huomattavasti koulutettua väkeä Länsi-Euroopan työmarkkinoille tai Kanadaan, Yhdysvaltoihin ja Singaporeen. Sen sijaan Alho ei ole vakuuttunut siitä, että ongelma olisi valtava Suomessa, vaikka siltä joskus voi tuntua.

”Ei sitä ongelmaksi vielä todista se, että siitä puhutaan paljon julkisuudessa. En ole nähnyt tilastoja siitä, että aivovuoto olisi oikeasti lisääntynyt. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että suurin osa Suomesta muuttaneista palaa tänne.”

Mediapaniikin poikasta voi selittää se, että Suomesta on perinteisesti lähdetty pakon edessä.

”Ehkä nytkin ajatellaan, että asiat ovat oikeasti huonolla tolalla. Siirtolaisuus Pohjois-Amerikkaan ja maastamuutto Ruotsiin olivat osittain pakon sanelemaa.”

Aivovuotoa tapahtuu myös sektoreiden välillä ja alalta toiselle. Alhon mukaan tämä on vain hyvä. Tohtorin koulutuksesta on hyötyä muuallakin kuin tutkimustehtävissä.

”Suomessa mennään liikaa tutkinto edellä, kun pitäisi painottaa osaamista ja asiantuntijuutta. Meillä on ehkä liikaa teknokraattista ajattelua. Kyllä esimerkiksi yhteiskuntatieteilijällä olisi paljonkin annettavaa suomalaisiin yrityksiin”, Alho sanoo.

Aivovuoto näyttäytyy myös eri aloilla hyvin erilaisena. Rakennustyöntekijöitä tuskin muuttaa Viroon töiden perässä, mutta liike-elämää ja yrittäjiä eteläinen naapuri kiinnostaa entistä enemmän.

”Virossa on monia asioita tehty hyvin, kuten e-kansalaisuus ja kehittynyt digitaalinen ympäristö.”

Joillakin aloilla ulkomaille lähdetään, sillä Suomessa mahdollisuudet ovat rajalliset. Näin on muun muassa tutkijoiden kohdalla.

”Tiede on aina ollut kansainvälistä, mutta moni tutkija hakeutuu ulkomaille osittain pakosta. Rahoitukset ovat Suomessa lyhytjänteisiä ja niiden hakemiseen menee liikaa aikaa. Se turhauttaa tutkijoita.”

Berliinissä työskennellessään Alho keskusteli sinne muuttaneiden suomalaisten startup-yrittäjien kanssa. Heistä Berliinissä oli enemmän mahdollisuuksia, rahoitusta sai helpommin ja ilmapiiri koettiin paremmaksi kuin Suomessa tällä hetkellä.

”On monenlaisia tekijöitä siihen, miksi ihmiset muuttavat ulkomaille. Kyse ei ole vain leivän hankkimisesta, vaan mitä suurimmassa määrin myös vallitsevasta ilmapiiristä. Kannustaako se johonkin?”

Maasta muuttamisen syitä ei ole juuri tutkittu. Se tiedetään, että Suomesta pois muuttavat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä ja suuri osa heistä on ulkomaalaisia.

Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksen CIMOn tilastojen mukaan 70 prosenttia niistä, jotka muuttavat Suomeen opiskelemaan, haluaisi myös työllistyä täällä valmistuttuaan.

”Vain noin puolet saa töitä valmistumisensa jälkeen, mikä on aivan liian vähän. Kansantaloudellisesti ajatellen Suomessa koulutetusta ihmisestä pitäisi olla jonkinlaista taloudellista hyötyä. Hän voisi luoda kontakteja, jotka edistäisivät suomalaista vientiä lähtömaihin. Sikäli voidaan ajatella, että jotain siinä menetetään.”

Sitten on ilmapiiriongelma. Tieteellisen tiedon merkitystä on alettu kyseenalaistaa ja vähätellä korkealtakin yhteiskunnalliselta tasolta.

Alho peräänkuuluttaa laatumediaa ja -journalismia sekä niiden lisäksi pitkäjänteistä puolueetonta tutkimusta.

”Median pohjalta ihmiset muodostavat aika suurelta osin maailmankuvansa, eivät tieteellisten artikkelien. Usein tutkimustulokset ovat vähän tylsiä median mielestä. Todellisuus harvoin on mustavalkoista, kun sitä syvällisemmin tutkii.”

Koulutusleikkaukset eivät tilannetta ainakaan paranna. Rahoituksen hakuun kuluu entistä enemmän aikaa, ja se on pois tutkimuksesta. Tässä kohtaa Suomi Alhon mielestä häviää kilpailukyvyssä.

”Jos tutkijoille annettaisiin enemmän aikaa tutkia, syntyisi nykyistäkin parempaa tutkimusta, opetusta ja tiedon jakamista. Suomalaisessa mallissa suurin osa rahoituksesta on kilpailtua, sillä niin on ajateltu saatavan huiput esiin. Sveitsissä, Hollannissa, Norjassa ja muissa tutkimuksessa hyvin pärjäävissä maissa tutkijoilla ei mene samalla tavalla aikaa rahoituksen hakuun.”

Alho toivoisi ihmisille edellytyksiä harjoittaa rauhassa omaa ammattiaan. Se vähentäisi pakon sanelemaa aivovuotoa.

”Kun yhteiskunnan huipulta hoetaan, että ajat ovat huonot ja rahat ovat loppu eikä mitään toivoa ole, ihmiset kokevat itsensä uhatuiksi ja poteroituvat. Ei ongelmaa ratkaista ruuvia kiristämällä ja ilmapiiriä heikentämällä ja pakottamalla tekemään kuusi minuuttia enemmän töitä päivässä. Innovaatioita syntyy kannustavassa ilmapiirissä”, Alho sanoo.

”Ihmiset kyllä kehittyvät, kun heille luodaan yhteisiä mahdollisuuksia. Ihmisillä on luovuutta. Heidän pitää vain päästä käyttämään sitä.”

Tutkija ja futari

Rolle Alhon työ on tutkimusta, opettamista ja opinnäytetöiden ohjaamista. Seuraava hanke tutkii ulkomaalaisten työllistymistä Suomessa. Hän hakee myös Suomen Akatemian kolmivuotista rahoitusta ammattiliittoja ja maahanmuuttoa käsittelevälle tutkimukselle.

Alho on tehnyt myös konsultti- ja asiantuntijatöitä, toiminut pitkään Tieteentekijöiden liitossa, ollut mukana kansainvälisissä hankkeissa ja vetänyt maahanmuuttajille keskustelukerhoa Suomen Punaisessa Ristissä.

”Onnistumisia saa, kun julkaisee pitkään työstetyn artikkelin. On hedelmällistä keskustella oman alan aiheista opiskelijoiden, kollegojen ja median kanssa. Tapaa uusia ihmisiä ja saa uusia ideoita. Pystyy rakentamaan verkostoja, joissa vallitsee luottamus ja joissa ihmiset työskentelevät yhdessä saman asian puolesta.”

Alho on asunut ulkomailla pitkään. Lapsena hän asui ja kävi koulua vanhempiensa töiden takia Brasiliassa, Portugalissa ja Italiassa. Myöhemmin hän on asunut työn ja opiskelun takia Englannissa ja Saksassa. Hän sanoo puhuvansa viittä tai kuutta kieltä kohtalaisesti. Lapsena Portugalissa alkoi myös jalkapalloharrastus.

”Futis on intohimoni. Olen keskikenttäpelaaja, tykkään pelin rakentelusta. Joukkueen nimi on Osuma ja se pelaa harrasteliigassa. Tykkään myös lumilautailusta, mutta siihen ei ole oikein aikaa.”

Isona Alhosta tulee asiantuntija-tutkija, joka pystyy nykyistä enemmän kokoamaan erilaisia ihmisiä yhteen ja rakentamaan jotain uutta tutkimuksessa.

”Ehkä Portugaliin ja Englantiin voisi joksikin aikaa lähteä tekemään tutkimusta. Mutta tutkimus osittain kyllä koskee sielläkin Suomea. Ja tulen minä sitten takaisin”, Alho sanoo.