Harjoitus tekee hyvän tyypin

Hyville tyypeille on aina tilaa töissä ja vapaalla. Omia ihmissuhdetaitojaan voi parantaa, ja kouluttaja Karla Nieminen on siitä elävä esimerkki.

Viihdyn hyvin omissa oloissani. Tapaan töissä ihmisiä, en tarvitse vapaalla seuraa. Olen työpaikalla vain ja ainoastaan tekemässä töitä. Hyvä, kun ehdin hoitaa työn ja lapset, ei minulla ole aikaa ystäville.

Ihmissuhdetaitokouluttaja Karla Nieminen on kuullut nämä lauseet moneen kertaan, ja ne saavat hänet mietteliääksi.

”Olemme erilaisia, samoin tarpeemme. Siinä ei ole mitään pahaa, että joillekin oma seura on parasta seuraa eivätkä kaikki välitä verkostoitua. Halutessaan jokainen voi kuitenkin kehittää ihmissuhdetaitojaan ja päästä niin nauttimaan myös verkostoitumisen eduista.”

Jos kaikki ihmissuhteet ovat peräisin työpaikalta, äitiysloma, vanhempainvapaa ja eläkkeelle siirtyminen saattavat olla yksinäistä aikaa. Jos työhön liittyvät verkostot ovat jääneet luomatta, työttömän voi olla vaikea työllistyä uudelleen. Urakehityskin saattaa tyssätä verkostojen puutteeseen: kuka uskaltaisi suositella tehtävään ihmistä, josta kukaan ei tiedä mitään? Vaikka kiireisessä elämävaiheessa kodin ja työn ulkopuolisten ihmissuhteiden vaaliminen, saati uusiin ihmisiin tutustuminen, tuntuvat työläiltä, niitä ei kannata laiminlyödä – ei ainakaan vuositolkulla.

”On helpompi pitää tutustuminen koko ajan käynnissä kuin havahtua säännöllisesti yksinäisyyteen”, Karla Nieminen muistuttaa.

Jos verkostoitumiseen herää vasta pulassa, yhteydenotot vaikeutuvat.

”Avulias ja mukava tyyppi löytää verkostot paremmin kuin hädän itsekkääksi tekemä, omaa etua ajava ihminen. On helpompi olla rento ja mukava kaveri silloin, kun asiat ovat hyvin eikä kourassa ole irtisanomislappua.”

Jos kaveria, kaimaa ja kollegaa on ympärillä riittämiin, voi tuntua hölmöltä hankkiutua uusiin tuttavuuksiin.

”Kaverista voi etääntyä, kaima kadota kaukomaille ja kollega vaihtaa työpaikkaa”, Nieminen huomauttaa.

Kun tilanteet ympärillä muuttuvat, verkostot muovautuvat niiden mukana. Jotteivät ne kutistuisi olemattomiin, ei kannata olla nirso – ei siksikään, että ihmissuhteissa määrä tulee yleensä ajallisesti ennen laatua.

”Todennäköisyys saada hyvä, syvä ihmissuhde paranee, kun ihmisellä on riittävästi kontakteja.”

Jokainen saa olla sellainen kuin itse haluaa. Mutta jos samaan aikaan kärsii yksinäisyydestä ja verkostojen vähyydestä, kannattaa katsoa peiliin. Ihmissuhteet eivät ole tuuripeliä. Syy siihen, että toiselle satelee yhteydenottoja ja toisen puhelin vaikenee, ei ole sattumaa.

”Hyvät, suositut tyypit ovat usein sosiaalisilta taidoiltaan taitavia ihmisiä. Moni ei kuitenkaan ole sosiaalisesti taitava syntyessään.”

Sosiaalisilla taidoilla tarkoitetaan kasvatuksella ja oppimalla hankittuja kykyjä selvitä ihmisten välisistä kohtaamisista. Niiden opetteluun ei ole yläikärajaa, ja hyvistäkin taidoista voi saada harjoittelemalla paremmat. Niillä voi edistää paitsi omaa, myös muiden hyvinvointia.

”Työnteko sosiaalisesti taitavan ihmisen kanssa on mukavaa, sillä hän osaa ottaa huomioon myös muut ihmiset. Kehonkieli, aloitteellisuus ja kuuntelutaidot vaikuttavat paljon työilmapiiriin.” 

Siellä missä on ihmisiä, on mahdollisuus hyviin ihmissuhteisiin.

Sen vuoksi Karla Nieminen ei halua jakaa ihmisiä kollegoihin, asiakkaisiin ja vapaa-ajan ystäviin. Jaottelu sulkee liikaa ovia. Työyhteisössä se etäännyttää ihmiset toisistaan.

”On vaikea olla aito, jos töissä täytyy esittää täysin eri ihmistä kuin vapaalla. Kannattaa yhdistää työrooliinsakin aito, oma itsensä.”

Nykyaikana ihmisiä löytyy varsinkin somesta, ja some-tuttavuuksista voi hyvinkin kehittyä syvällisiä ihmissuhteita. Alkuun päästäkseen pitää vain madaltaa kynnystä tehdä aloite ja pitää yhteyttä. Kun kasvokkain kohtaamisen aika tulee, pitkälle pääsee, kun hallitsee kolme juttua: hyvän ensivaikutelman, keskustelutaidot ja taidon ylläpitää suhdetta.

Ensivaikutelma ratkaisee, eteneekö tapaaminen muutamasta sanasta keskusteluun saakka. Vaikutelma syntyy pienistä asioista, kuten kasvojen ilmeestä, katseesta, kehonkielestä ja äänensävystä. Niistä näkyy kiinnostus toista ihmistä kohtaan, ja keskustelukumppanistaan kiinnostuneen ihmisen kanssa on mukava siirtyä tutustumisessa seuraavalle portaalle.

”Keskustelun aloitus kannattaa pitää yksinkertaisena. Tärkeämpää kuin mitä sanot, on se, miten sen esität. Kyse on kepeästä tunnelman luomisesta, joka saa kummankin osapuolen viihtymään.”

Itselle tutuista aiheista on helppo keskustella, ja minkä muun ihminen tuntisikaan paremmin kuin itsensä. Keskustelu jatkuu, kun kysyy toisen mielipidettä. Jos kohtaamispaikka on jokin tapahtuma, toiselta voi kysyä vaikka sen järjestelyistä.

”Vaikka toinen tuntuisi juuri sopivalta yhteistyöhön, etene varovasti, äläkä ensimmäiseksi ehdota yhteistä koulutusviikonloppua. Liika innokkuus voi säikäyttää.”

Ensimmäisellä tapaamisella kannattaa muistaa vaihtaa yhteystietoja.

Lisäksi voi miettiä itselleen tunnusmerkin, joka auttaa toista muistamaan juuri sinut, kuten värikäs paita tai erikoinen asuste. Se palautuu mieleen seuraavalla askeleella, kun on aika laittaa uudelle tuttavuudelle viesti sosiaalisessa mediassa tai sähköpostilla. Moni jättää tämän tekemättä, koska pelkää leimautuvansa tyrkyksi.

”Sitä pelkoa ei ole, kun ei ehdota viestissä tapaamista. Tässä vaiheessa voi vaikka kiittää tapaamisen herättämistä ajatuksista. Toinen saa jatkaa keskustelua, jos haluaa ja sillä tasolla, millä haluaa: ihmissuhteet ovat usein aluksi pinnallisia.”

Entä jos toinen ei halua jatkaa yhteydenpitoa? Mitä jos tulen torjutuksi?

”Ota tapahtunut harjoituksena. Muista, että harjoitus tekee mestarin. Kyllä kaloja vesissä riittää. Yhden menettäminen ei harmita silloin, kun verkkoja on useammissa vesissä.”

Lue lisää Nieminen Karla (2017) Olet hyvä tyyppi – Opas hyviin ihmissuhteisiin. Otava

 

Yhden naisen totuus

Karla Nieminen, 29, on persoonallisuustyypiltään introvertti – hiljainen, tutkiskeleva ja omissa oloissaan viihtyvä ihminen. Introverttius ei silti tarkoita, että ihminen haluaisi olla aina yksin. Eikä yläasteikäinen Karlakaan halunnut, mutta harva tuli kotoa hakemaan sosiaalisilta taidoiltaan surkeaa, liian suorasanaista töksäyttelijää. Uusiin ihmisiin tutustuminen oli hänelle vaikeaa, sillä tuolloin keskustelun aloittaminen vieraan ihmisen kanssa tuntui hänestä mahdottomalta.

Karla suri yksinäisyyttään. Mutta koulussa häntä kehotettiin vain miettimään, kuinka hän voisi kehittää keskustelutaitojaan.

”Miten ihmeessä olisin voinut kehittyä paremmaksi keskustelijaksi pelkästään pohtimalla, kun minulla ei ollut tietoa vuorovaikutustaidoista?” Karla miettii jälkikäteen.

Ohje turhautti ja vei hänet etsimään apua tilanteeseensa kirjastosta. Sieltä mukaan lähti pino amerikkalaisia elämäntaito-oppaita. Ne sisälsivät konkreettisia tee näin -ohjeita ihmisten kohtaamistilanteisiin. Niitä Karla testasi. Välillä huonolla, useimmiten hyvällä menestyksellä.

”Otin vastuun keskustelun aloituksesta ja jatkamisesta. Yritin osoittaa toiselle osapuolelle, että olen hänestä kiinnostunut.”

Enää Karlan keskustelut eivät tyrehtyneet muutamaan sanaan, vaan hän pikemminkin kärsi runsaudenpulasta.

”Innostuin, kun huomasin, mistä kaikesta ihmisten kanssa saa keskustelun aikaiseksi”, esimerkiksi kadulla ja karaokessa ventovieraan kanssa jutellut Karla kertoo.

Koululaisesta teekkariksi siirtynyt Karla löysi pikkuhiljaa samanhenkistä seuraa. Aiemmin stressiä tuottaneista ihmissuhteista tuli hänelle ilon aihe. Sitä iloa diplomi-insinööriksi valmistunut Karla on jakanut kuusi vuotta Jäänmurtaja-blogissaan ja koulutuksissaan.

”Neuvoni ovat monen ihmisen elämänkokemuksesta koottu yhden naisen totuus. Se ei välttämättä sovi jokaiselle eikä joka tilanteeseen, mutta se voi olla hyvä alku. Minun elämääni se on tuonut lisää ihmissuhteita ja niiden myötä energiaa.”

 

Teksti Virve Järvinen, kuva Marja Väänänen