Oikeuksia nollasopimuslaisille
Blogi

Oikeuksia nollasopimuslaisille

Kirjoittaja: Saara Arola Julkaistu:

Hallitus antoi eduskunnalle 14.12.2017 esityksen laiksi, jonka on tarkoitus parantaa ns. nollasopimuksella työskentelevien asemaa. Esitys on askel parempaan suuntaan, mutta monia epäkohtia jää edelleen korjaamatta.

Nollasopimuksilla tarkoitetaan yleensä työsopimuksia, joissa ei ole sovittu kiinteää tuntimäärää, vaan työntekijän viikoittainen työaika voi vaihdella esimerkiksi nollan ja täyden työajan väliltä. Tällöin työntekijä sitoutuu tekemään työnantajalle tarvittaessa täyden sovitun työajan, mutta työnantaja ei sitoudu antamaan työntekijälle yhtäkään työtuntia.

Nollasopimuslaiset ovat heikossa asemassa. Työntekijän työsuhdeturva on olematon, kun työnantaja voi lomauttamisen, irtisanomisen tai sairausajan palkan maksamisen sijaan vain pudottaa tunnit nollaan. Toimeentulosta on jatkuva epävarmuus. Käytännössä nollasopimus voi myös johtaa jatkuvaan varallaoloon: työvuorolistoille ei suunnitella etukäteen yhtään tuntia ja elannon saamiseksi työntekijä odottaa jatkuvasti puhelimen ääressä, josko työnantaja kutsuisi töihin. Nollasopimuksia käytetään nykyään myös tehtävissä, joissa työvoiman tarve on jatkuva ja työn määrä on vakiintuneesti suurempi kuin nolla.

Kansalaisaloite nollasopimusten kieltämiseksi kaatui viime vuonna. Nyt ehdotetun lain mukaan vaihtelevasta työajasta ei saa työnantajan aloitteesta sopia, jos työnantajan työvoimatarve on kiinteä, esim. aina 30 tuntia per viikko. Lisäksi vaihtelevassa työajassa vähimmäistyöaika on sovittava työvoiman tarvetta vastaavaksi. Jos siis työvoiman tarve vaihtelee 20 ja 30 tunnin välillä, on tuntien alarajaksi sovittava 20 tuntia nollan sijasta.

Ehdotuksessa on pyritty myös puuttumaan sairausajan ja irtisanomisajan palkanmaksun kiertämistä koskeviin ongelmiin. Esityksen mukaan nollasopimuslaisella on oikeus irtisanomisajan palkkaan edellisen 12 viikon keskimääräisen työajan mukaan. Oikeus sairausajan palkkaan on silloin, jos on selvää, että työntekijälle olisi vuoroja tarjottu, jos hän olisi ollut työkykyinen. Työntekijän voi kuitenkin olla vaikea todistaa, että vuoroja olisi ollut tarjolla.

Suurin ongelma on se, miten työntekijä voi asiaan puuttua, jos tuntien alarajasta on sovittu lain vastaisesti. Ehdotuksen mukaan työaikaa tarkastellaan kuuden kuukauden jaksolla. Jos tuona aikana toteutunut työaika ei vastaa sovittua, työnantajalla on velvollisuus työntekijän pyynnöstä vain neuvotella asiasta tai korkeintaan antaa kirjalliset perusteet työaikaehdolle. Seurauksena ei suoraan ole se, että työnantajalla olisi velvollisuus noudattaa työvoiman tarvetta vastaavaa vähimmäistyöaikaa. Tämä ei turvaa riittävästi nollasopimuslaisen asemaa. Lakiesityksen mukaan työnantaja voi vedota myös tulevaan työvoiman tarpeen vähenemiseen, mikä voi olla perusteltu syy olla noudattamatta työntekijän vaatimaa vähimmäistyöaikaa.

Esitys ei myöskään huomioi riittävästi niitä osa-aikatyöntekijöitä, joiden kanssa on sovittu alhaisesta kiinteästä tuntimäärästä (esim. 7 tuntia per viikko), mutta jotka ovat työsopimuksessa sitoutuneet tekemään työnantajan määräämään määrän lisätyötä. Tämä johtaa käytännössä samoihin ongelmiin kuin vaihtelevasta työajasta sopineilla. Sairausajan palkanmaksun ja irtisanomisajan palkanmaksun kiertäminen on estetty vain niiden työntekijöiden kohdalla, jotka tekevät nelinkertaisen määrän lisätyötä työsopimuksessa sovitun työajan lisäksi.

ERTOssa käydään parhaillaan neuvotteluja useamman alan työehtosopimuksen uudistamisesta. Neuvotteluissa ERTOn tavoitteena on parantaa nollasopimuslaisten asemaa.

Saara Arola
Edunvalvontajohtaja, varatuomari

Työmarkkinayksikön esimies, joka vastaa jäsenten oikeudellisten palvelujen johtamisesta. 

Neuvotteluvastuu: yksityinen sosiaalipalveluala, yksityinen terveyspalveluala.