Tulta päin
Blogi

Tulta päin

Kirjoittaja: Jenni Junkala Kuva: Marjaana Malkamäki Julkaistu:

Aapeli Särkimäki on opettaja, joka herää välillä öisin, polkee pikavauhtia 3,5 kilometrin päähän, pukeutuu suojavarusteisiin ja hyppää paloautoon. Harrastus sopimuspalokunnassa tuo vastapainoa työhön ja antaa palkaksi yhteisön, johon luottaa.

Neljä vuotta sitten Aapeli Särkimäki, 39, avasi vaimonsa kanssa kartan ja lähti etsimään uutta kotikaupunkia. Sellainen löytyi helposti. “Hyvät yhteydet joka suuntaan, keskeinen sijainti ja mukavan näköinen luonto. Niin päätimme muuttaa Oulusta Tampereelle ja juurtua tänne”, Särkimäki kertoo.

Hän työskentelee kuudesluokkalaisten luokanopettajana ja on löytänyt hyvin paikkansa uudesta kotikaupungista. Kotiutumista on vauhdittanut paikkaan sitova harrastus. “Kun olimme muuttaneet Tampereelle, halusin löytää uuden harrastuksen, jossa olisin osa yhteisöä ja tapaisin erilaisia ihmisiä kuin opettajan työni kautta. Erilaisten ihmisten tapaaminen on rikkautta.”

Innostus syttyy

Särkimäki kävi perheensä kanssa tutustumassa Päivä paloasemalla -tapahtumassa Pirkanmaan pelastuslaitoksen ja sopimuspalokunnan toimintaan ja innostui.

Nyt Särkimäki on ollut Tampereen VPK:n sopimuspalokunnassa mukana jo yli kolme vuotta. Hänen hälytysosastonsa osallistuu joka vuosi noin 20–30 hälytykseen. Se on sopiva määrä, sillä jokaöiset herätykset hälytyksille Särkimäki kokisi liian raskaiksi.

Sopimuspalokunnan toimintaan osallistuu erilaisia ihmisiä monenlaisista ammattikunnista. “Ammatista riippumatta kaikki kohtaavat toisensa ihmisinä. Siinä on jotain minulle sopivaa, ei pelkkää pintakerrosta”, Särkimäki kuvailee.

Hyvä stressi

Hän kutsuu harrastustaan hyväksi stressiksi ja antaa esimerkin: “Hälytyksistä aiheutuva stressi ei ole jatkuvaa, vaan hetkellistä. Pidän tällaista stressiä kehittävänä. Monet opettajakollegat voivat kokea jatkuvaa stressiä työstä, joka valuu vapaa-ajalle. Se on huono juttu.”

Sopimuspalokunta antaa Särkimäelle hyvää vastapainoa päivätyölle. Opettajana hän on asiantuntija, joka johtaa ja organisoi, harrastuksen parissa taas toimii käskyjen mukaan ja tekee käsillään.

“Saan kummastakin asiasta, työstäni ja harrastuksestani, arvokkaita kokemuksia, joita voin soveltaa ristiin.”

Kun Särkimäki opettaa, hän ei lähde harrastukseen liittyville hälytyksille, mutta muulloin kyllä, jos vain ehtii.

“Hälytyksen tullessa meidän pitää olla kymmenessä minuutissa autossa varusteet päällä. Se tarkoittaa sitä, että jos hälytys tulee esimerkiksi yöllä, pitää pukeutua, pyöräillä 3,5 kilometrin päähän sopimuspalokunnan tiloihin, pukea varusteet ja olla paikallaan paloauton takapenkillä.”

Hälytyksillä Särkimäki tekee muun muassa savusukelluksia, joita pidetään henkisesti ja fyysisesti vaativimpina pelastajien töinä. Särkimäki on innokas urheilija, joten hyvä kunto helpottaa tehtävistä suoriutumista.

Monenlaisia osaajia tarvitaan

Kaikkien sopimuspalokuntalaisten ei tarvitse Särkimäen tavoin syöksyä palaviin rakennuksiin sammutusvarusteissa ja paineilmalaitteissa. Mukaan mahtuu monenlaisia ihmisiä. Ja sopimuspalokuntien toiminta on muutakin kuin hälytyksiä. Toimintaan osallistuvat harjoittelevat joka viikko pari tuntia yhdessä ja treenaavat sen lisäksi vielä esimerkiksi uintia ja sählyä.

Osa sopimuspalokunnista maksaa jäsenilleen palkkioita hälytystehtävistä. Särkimäen palokunnassa niin ei tehdä. Yhdistykselle kertyneet varat käytetään tiimihengen kohottamiseen ja hyvinvointiin. “Viimeksi kävimme porukalla katsomassa stand up -esitystä, syömässä ja saunomassa.”

Kuka?

Aapeli Särkimäki, 39, Tampere

  • Opiskellut luokanopettajaksi Oulussa
  • Opettaa kuudesluokkalaisia Kaarilan koulussa Tampereella
  • Lukee kirjoja ja harrastaa monipuolisesti liikuntaa, erityisesti pyöräilyä. “Olen kai vähän sellainen elämäntapapyöräilijä”, Särkimäki tiivistää.