Reilut työehdot eivät ole itsestäänselvyys 
Blogi

Reilut työehdot eivät ole itsestäänselvyys 

Kirjoittaja: Sini Maijala Julkaistu:

Työaika 9 tuntia päivässä, lomaa vain pari viikkoa vuodessa, ei lomarahoja. Kuulostaako hyvältä? Ei meistäkään. Vaikka tämä saattaa nyt tuntua epätodennäköiseltä, tällaisina vaikeina aikoina muutokset eivät ole mahdottomia. Ilman ammattiliittoja työntekijöillä ei olisi konkreettisia vaikutusmahdollisuuksia ja keinoja puuttua työntekijöitä koskevien lakien sisältöön.

Onneksi ylläkuvattu ei ole totta – ainakaan vielä. Kuitenkin se voisi sitä hyvin olla, etenkin nyt kun koronaviruksesta johtuva maailmanlaajuinen kriisi jatkuu edelleen. Kriisin vuoksi monet yritykset kärsivät meillä ja maailmalla vakavista talousvaikeuksista. Kun yritysten pitää leikata kuluja, nopeasti keskustelu ajautuu myös työntekijöitä koskevien etujen ja säännösten leikkauksiin ja heikennyksiin.

Työntekijöiden turvaksi meillä on onneksi olemassa lait, joissa on säädetty esimerkiksi enimmäistyöajasta sekä jokaisen oikeudesta lomaan ja lomien pituudesta.

Tällä hetkellä työtä saa lain mukaan teettää enintään 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa. Monissa ammattiliittojen neuvottelemissa työehtosopimuksissa, kuten meillä ERTOssakin on kuitenkin sovittu tätä lyhyemmistä työajoista. Ammattiliittojen olemassaolo lyhentää siis monen työaikaa vähintään vuositasolla, vaikka se jää monelta huomaamatta.

Mitä hyötyä ammattiliittoon kuulumisesta sitten on, jos työpaikallasi ei sovelleta mitään työehtosopimusta tai jos lyhyemmällä työajalla ei ole sinulle merkitystä?

Suomessa eduskunta säätää lait ja päättää siis myös viime kädessä siitä, kuinka pitkiä työpäiviä suomalaisilla saa teettää. Eduskunnan kokoonpano ja poliittiset linjaukset vaihtelevat kausittain, ja eduskunnan on otettava huomioon eri yhteiskunnallisten tahojen näkemykset lakien muuttamistarpeista.

Kun työaika on meillä ollut vakiintuneesti enintään 8 tuntia, on vaikea edes miettiä, että se voisi olla pidempi. Kuitenkin esimerkiksi EU-säännökset mahdollistavat 48 työtunnin teettämisen viikossa, joten meilläkin työaikaa voitaisiin lakitasolla lisätä 8 tunnin eli yhden työpäivän verran viikossa. Vaikeina aikoina kuten nyt, ei ole mahdotonta, että erinäisten tahojen vaatimusten seurauksena jatkossa jokaisen työaika olisikin lain mukaan esimerkiksi 9 tuntia päivässä.

Jos ammattiliittoja ei olisi olemassa, kuka silloin vastustaisi tällaista muutosehdotusta, saati onnistuisi estämään sen. Koska muuta työntekijöitä yhteisesti edustavaa tahoa ei ole, yksittäisen työntekijän näkemykset kaikuisivat kuuroille korville.

Entä se loma sitten? Jokaiselle on itsestäänselvyys, että laissa oleva lomaoikeus takaa lomaa neljä viikkoa kesällä ja yhden viikon talvella, kunhan on ollut tarpeeksi kauan töissä. Tämäkään ei kuitenkaan ole mitenkään kiveen hakattu oikeus. Esimerkiksi EU-säännökset mahdollistaisivat loman lyhentämisen neljään viikkoon eli talviloma voitaisiin meillä käytännössä poistaa kokonaan. Jälleen voimme kysyä, kuka tätä nykyistä lomaoikeutta puolustaisi, jos lakia haluttaisiin muuttaa eikä ammattiliittoja olisi. Puhumattakaan siitä, että osassa työehtosopimuksista on sovittu lakia pidemmistä lomista tai lomista nimenomaisesti niin, että ne olisivat turvattuna, vaikka laki joltain osin muuttuisi.

Vähintäänkin yhtä itsestäänselvyytenä pidetään usein lomarahaa eli niin kutsuttua lomaltapaluurahaa, joka maksetaan normaalin lomapalkan lisäksi “ylimääräisenä rahana”. Lomarahojen maksaminen perustuu kuitenkin vain ja ainoastaan ammattiliittojen sopimiin työehtosopimuksiin, koska laissa ei ole niistä säädetty. Ilman liittojen neuvottelemia työehtosopimuksia ei kukaan siis saisi lomarahaa. Joillekin lomarahaa maksetaan, vaikka työpaikalla ei noudatettaisi mitään työehtosopimusta. Heille sitä maksetaan vain siksi, että näin on ollut meillä tapana, koska käytännössä kaikissa työehtosopimuksissa on vakiintuneesti jo kauan sovittu oikeudesta lomarahaan.

Tässä oli vain pari arkipäiväistä esimerkkiä siitä, mikä merkitys ammattiliitoilla on ihan jokaisen työntekijän asemaan ja etuuksiin. Kuvaillut visiot heikennyksistä tuntuvat ehkä juuri nyt absurdeilta, mutta eivät valitettavasti sitä ole. Ilman ammattiliittoja työntekijöillä ei ole mitään konkreettisia vaikutusmahdollisuuksia ja keinoja puuttua työntekijöitä koskevien lakien sisältöön eikä usein käytännössä mahdollisuuksia sopia asioista lakia paremmin, kuten taas ammattiliitoilla on.

Ilman jäseniä ei ole ammattiliittoja. Koska ainoa pysyvä asia on muutos, onkin erityisen tärkeää jokaisen miettiä, haluaako työelämän myllerryksissä ottaa yksin vastaan sen mitä annetaan vai yhdessä muiden kanssa yrittää vaikuttaa. Yhdessä on yleensä mukavampaa.

Sini Maijala
Lakimies

Sinin neuvotteluvastuulla ovat autoliikenteen ja huolinta-alan toimihenkilöiden työehtosopimukset.