Kohti yhteiskunnallista sekasortoa? – Kennelliitto surullinen esimerkki yrityskohtaisesta sopimisesta
Blogi

Kohti yhteiskunnallista sekasortoa? – Kennelliitto surullinen esimerkki yrityskohtaisesta sopimisesta

Kirjoittaja: Juri Aaltonen Julkaistu:

Suomen Kennelliiton työntekijät ovat olleet lakossa jo yli kuukauden ja lakko on jatkumassa marraskuun loppuun. Lakko jatkuu, koska työnantaja kieltäytyy uusimasta yrityskohtaista työehtosopimusta, ihan riippumatta sen sisällöstä.

Meidän tavoite on uusia yrityskohtainen työehtosopimus yleisen työmarkkinalinjan mukaisesti. Työnantajan tavoitteena on saada yksipuolinen oikeus määrätä ja halutessaan leikata reippaasti keskimäärin 2500 euroa kuukaudessa ansaitsevien lakkolaisten etuja.

Ilmoitimme viime viikolla, että lakko jatkuu marraskuun loppuun asti, ellemme sitä ennen pääse sopimukseen. Sopimus näyttää kuitenkin kaukaiselta. Valtakunnansovittelijan johdolla käytävissä sovintoneuvotteluissa ei ole tehty lainkaan sovintoesitystä, koska työnantaja kieltäytyy tekemästä työehtosopimusta riippumatta sopimuksen sisällöstä.

Tässä kohtaa kannattaa huomioida, että Suomen Kennelliiton talous on ollut ja on hyvässä kunnossa. Korona-aika ei ole heikentänyt Kennelliiton taloutta. Mitään järkevää syytä ehtojen leikkaamiselle ei ole. Tämäkö on sitä yrityskohtaista sopimista?

Kohti työmarkkinoiden sekasortoa

Osa työnantajaliitoista haluaisi korvata valtakunnalliset työehtosopimukset kokonaan tällaisilla yrityskohtaisilla sopimuksilla. Työehtosopimukset neuvoteltaisiin ja sovittaisiin jatkossa siis työpaikoilla, ei Helsingin toimistokolosseissa.

Tällä hetkellä työehtosopimuksia on satoja, joista valtaosa on valtakunnallisia. Määrää on yleisesti pidetty niin suurena, että järjestelmä on vaikeasti hahmotettava ja raskas. Moni työnantajaliittokin on halunnut vähentää sopimusten määrää. Tavoitteena on ollut tehostaa hallintoa ja prosesseja.

Suomessa on noin 360 000 yritystä, joista noin 40 000 yrityksessä on yli neljä työntekijää. Jos työehdoista sovitaan tulevaisuudessa yrityskohtaisilla sopimuksilla, pitäisi tehdä ainakin 40 000 yrityskohtaista työehtosopimusta. Jos työehdoista sovitaan työehtosopimuksilla ainoastaan yli yhdeksän hengen yrityksissä, sopimusten määrä olisi silloinkin yli 20 000.

Erittäin harvalla työpaikalla on osaamista ja resursseja käydä neuvottelut. Neuvotteluosaaminen puuttuu sekä työnantaja- että työntekijäpuolelta. Vuonna 2019 tekemässämme kyselyssä noin joka neljäs työssä käyvä sanoi, ettei ymmärrä paikallista sopimista tai mitä sen lisääminen voisi tarkoittaa hänen työehtojensa kannalta. Kun paikallinen sopiminenkin on epäselvää työntekijöille, miten sitten työehtosopimuksen tekeminen. Monessa yrityksessä ei ole edes halua siihen – kummallakaan osapuolella.

Siirtyminen tuhansien työehtosopimusten maailmaan tarkoittaisi tuhansia neuvottelupöytiä, joissa istuisi kymmeniätuhansia neuvottelijoita. Työaikaa menisi niin johdolta kuin työntekijöiltäkin sopimusten hallinnointiin ja uuden opetteluun. Haluavatko yritykset oikeasti keskittyä liiketoimintaan vai työehtomaailmaan? Nykypäivän yhteiskunta on erittäin herkkä pienillekin häiriöille, joita erimielisyydet tuhansissa neuvotteluissa todennäköisesti lisäisivät.

Jos lisäämme hallitsemattomasti yrityskohtaisia sopimuksia, ajautuvat työmarkkinat kohti sekasortoa. Osa sopimuksista tulee olemaan epäselviä ja kiistanalaisia. Neuvotteluosapuolet eivät välttämättä ymmärrä pakottavien lakimääräysten rajoituksia. Esimerkiksi työaikasuojelu ja sen merkitys jää helposti unholaan.

Vaihtoehtona yhdenvertainen paikallinen sopiminen

Suomen Kennelliiton lakko on hyvä osoitus yrityskohtaisen sopimisen epäonnistumisesta. Erinomaisessa taloudellisessa tilanteessa oleva työnantaja haluaa saada yksipuolisen oikeuden leikata työntekijöiden etuja. Työnantaja ei suostu uusimaan työehtosopimusta riippumatta sopimuksen sisällöstä. Tämän takia on ajauduttu kuukausien lakkoon.

Valtakunnallisista työehtosopimuksista ei kannata luopua. Paljon kevyempi menettely on noudattaa valtakunnallista alakohtaista sopimista ja sopia siihen juuri omalle yritykselle ja sen työntekijöille sopivia paikallisia järjestelyjä. ERTO kannattaa yhdenvertaisen paikallisen sopimisen lisäämistä. Peruslinjaukset kannattaa sopia valtakunnallisella tasolla ja tarpeelliset yrityskohtaiset linjaukset työpaikoilla työnantajan ja luottamusmiehen välillä.

Kunpa järki ja kohtuus nyt voittaisivat ja sitoutunutta henkilöstöä arvostettaisiin yli ideologisen määräysvallan ihannoinnin. Myös Suomen Kennelliitossa.

Juri Aaltonen
Puheenjohtaja

Työtaistelu- ja työoikeuteen erikoistunut oikeustieteen lisensiaatti, joka harrastaa taloutta ja liikuntaa.
Twitter: @JuriAaltonen