Juontaja, malli ja personal trainer Janika Nieminen oli jo nuorena kova tekemään töitä. Eräänä päivänä jalat eivät enää kantaneet. Burnout käynnisti elämän opettavaisimman koulun. Nyt hän auttaa ihmisiä tajuamaan, että kropan rääkkääminen ei lisää hyvinvointia, jos isoimmat painot ovat ihmisen sisällä.
Pienenä Janika Niemiselle sanottiin, että hänestä pitäisi tulla terapeutti. Hän oli aina hoivaamassa muita.
“Ihmisten on aina ollut helppo puhua minulle. Ehkä se johtuu siitä, että kuuntelen mielelläni, enkä tuomitse ketään. Kaikki aloittavat kanssani samalta viivalta.”
Nieminen ajattelee, että melkein terapeutti hänestä tulikin. Tuottajapersoonansa lisäksi hän on personal trainer, mutta ei ihan sellainen, joita olemme tottuneet näkemään televisiossa. Hänen valmennuskonseptinsa Mä sporttaan kannustaa tekemään pienimmän mahdollisen muutoksen kerrallaan oman kunnon kohentamiseksi. Se voi olla vaikka rappusten käyttäminen, jos on aina tottunut tilaamaan hissin.
Nieminen ei nimittäin usko ruumiin rääkkäämiseen, jos mieli on väsynyt. Stressaantuneen ja väsyneen asiakkaan kannattaa hänestä jättää rankka harjoitus väliin kokonaan. Tiukassa tilanteessa pitää Niemisen mielestä jutella ja tehdä jotain palauttavaa, esimerkiksi kävelylenkki tai joogaharjoitus.
”Kysyn usein asiakkaalta, paljonko arvelet huoltesi ja stressisi painavan. Se kilomäärä on ekstrana tangon painossa. Haluan kuunnella ihmistä kokonaisuutena”, Nieminen sanoo.
Muiden auttamisesta tuli hänelle tärkeä tavoite, kun hän itse oli käynyt tarpeeksi monta kertaa pohjalla.
”Kirjoita vain, että se on ollut aikamoinen matka”, sanoo Janika Nieminen ja huokaa. Hän puhuu lapsuudestaan. Sitä leimasi alle kouluikäisenä koettu hyväksikäyttö, josta hän ei osannut puhua vuosikausiin edes perheelleen. Lisäksi vanhemmat erosivat. Pieni Janika oli paljon yksin.
Kaikesta huolimatta hän oli avoin ja positiivinen lapsi. Hän koristeli huoneensa hevosjulistein, marssi kymmenvuotiaana läheiseen kauppaan pyytämään töitä (ja sai niitä!) ja intoili moottoriajoneuvoista.
”Ostin kaksi autoa jo ennen kuin sain ajokortin. Niitä sitten tuunailin kaverin takapihalla.”
Traumat alkoivat oireilla myöhäisteini-iässä. Nieminen oli virallisesti kaunis – hän työskenteli jo 15-vuotiaana mallina – mutta koki itsensä rikkinäiseksi ja arvottomaksi. Hän joi, juhli ja antoi ihmisten rikkoa rajojaan. Teini-ikäisenä Janika Nieminen ei kuitenkaan vielä tajunnut, että jatkuvan touhuamisen lisäksi pitää myös pysähtyä.
Espoonlahden kallioiden yli ajoivat etelään matkaavat lentokoneet. Niitä Janika Nieminen katseli usein vatsa kipristellen. Kyytiin piti päästä, lentämään jonnekin kauas pois. Reissukassa oli saatava kokoon nopeasti, joten Nieminen paiski töitä kuin riivattu: työskenteli samaan aikaan videovuokraamossa ja kodinkoneliikkeessä ja teki yövuoroja ravintolassa.
Se kostautui. Eräänä päivänä töihin lähtiessä jalat pettivät Niemisen alta. Se oli ensimmäinen merkki siitä, että kropallakin on rajansa. ”Soitin töihin, etten voi tulla. Se oli ensimmäinen burnoutini”, hän tietää nyt.
Janika Niemisen mielestä hänen tapauksensa on tyypillinen. Nykyihmisellä on niin kiire, että omaa kehoa ei ehdi kuunnella. Hänkin olisi voinut lukea varhaisia merkkejä: hän unohteli asioita, lakkasi kysymästä muiden kuulumisia, unohti syödä ja nukkui huonosti.
“Nykyään on listoja, joissa luetellaan liiallisen stressin merkkejä. Sellainen pitäisi liimata kauppakeskus Forumin ulkoseinään, jotta ihmiset ymmärtäisivät kysyä, mitä heille itselleen kuuluu.”
Nieminen oli nuori ja pääsi pahimman yli vähentämällä töitä ja nukkumalla. Samalla hän päätti toteuttaa unelmansa. Hän lensi Australiaan, työskenteli siellä mallina ja ravintoloissa ja reissasi tienaamillaan rahoilla ympäri mannerta. Tielle sattui joogeja ja energiahoitajia. Heidän sanomansa puraisi, kovaa. Yhtäkkiä Nieminen tiesi, mihin suuntaan elämän oli tästä edettävä.
“Tajusin, että hyvinvointi lähtee siitä, että tutustun itseeni sisäisesti. Tätä opetan nyt asiakkailleni. On olennaista päästä toimintansa syiden jäljille. Miksi haluaa eroon kymmenestä kilosta?”
Australian aika loppui puheluun Suomesta. Maajohtaja MTV Finlandilla oli nähnyt Janika Niemisen promokeikkoja ja halusi tämän kanavalle juontajaksi. ”Minulla on ollut aina hyvä karma töideni kanssa. Rakastan työntekoa”, Nieminen myöntää.
MTV oli Niemiselle unelmatyö. Samalla hän teki tapahtumakeikkoja. Nelisen vuotta menikin hyvin. Sitten täysillä tekeminen kostautui, taas. Elämäntilanteella oli osansa asiaan. Nieminen oli 25-vuotias tuore äiti, ja parisuhde oli juuri kariutunut. Samaan syssyyn kuoli rakas koira. Liikuntaan ei ollut aikaa, eikä tukiverkkoja ollut.
”Yritin selviytyä päivästä kerrallaan. Kävi mielessä, että voisi olla parempi ajaa puuhun.”
Sen sijaan hän meni työterveyslääkärille. Tämä kysyi yhden kysymyksen: mitä tekisit ensimmäisenä, jos sinulla olisi hetki aikaa? Se osui.
”Sanoin, että menisin ratsastamaan.”
Lääkärin kannustuksesta hän soitti henkilöstöhallintoon ja kysyi, paljonko hänellä on lomaa käyttämättä. Vastaus: 14 palkallista viikkoa.
”Oli tärkeää, että joku antoi luvan palautua, koska itse osasin vain ruoskia itseäni. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus päästä juttelemaan jonkun kanssa, ennen kuin kiehuu täysin yli.”
Pitkä loma auttoi sillä kertaa Niemisen ylös syvästä kaivosta. Hän matkusti ja ratsasti. Hän alkoi maksaa lapselle hoitajia, jotta pääsi liikkumaan.
“Samalla vahvistui tarpeeni auttaa muita vastaavassa tilanteessa. Tajusin, että personal trainerina voin olla se askel ennen terapeuttia. Mä sporttaan idea tuli minulle unessa. Tartuin siihen heti.”
Nykyään Janika Nieminen osaa ottaa tosissaan merkit, joiden hän tietää omalla kohdallaan ennakoivan loppuun palamista: Voi tulla kuumetta tai päänsärkyjä. Kädet alkavat hikoilla. Oksettaa. Lähimuisti temppuilee.
Hän uskoo, että itsetutkiskelu ja rutiinit auttavat vastaisuudessa pitämään burnoutit loitolla. Kun rutiineista pitää kiinni, huomaa, milloin keho käyttäytyy poikkeavasti. Siksi Janika Nieminen herää aina seitsemän maissa kirkasvalolamppuun ja menee nukkumaan yhdeksältä. Näin iltapäivästä hän pitää noin vartin siestan.
”Saatan laittaa kuulokkeet päähän tai ottaa pienet voimaunet. Tärkeintä on, että minimoin ärsykkeet. Se palauttaa päivän hälystä”, hän sanoo.
”Juuri nyt asiat ovat tosi hyvin.” Niemisen filosofiaan kuuluu, että sekin on joskus viisasta myöntää.