Tanja Pelkonen: Vanhaan työpaikkaan palaaminen on nolon sijaan rohkeaa
Haasteiden edessä

Tanja Pelkonen: Vanhaan työpaikkaan palaaminen on nolon sijaan rohkeaa

Kirjoittaja: Leena Filpus Kuva: Meeri Utti

Käyttöliittymäsuunnittelija Tanja Pelkonen vaihtoi uuteen, mielenkiintoiseen työpaikkaan, mutta tuli vajaan vuoden kuluttua katumapäälle. Miten paluu vanhaan työpaikkaan onnistuisi?

Digitaalista viestintää ja graafista suunnittelua opiskelleella Tanja Pelkosella, 29, on ollut mielenkiintoisia pestejä toinen toisensa perään. Kun kahden vuoden raja alkoi häämöttää mainos- ja digitoimisto Redlandissa, AD:n tittelillä työskennellyt suunnittelija oli jo seuraillut sivusilmällä kasvavaa it-alan yritystä.

“Minulla oli siellä kavereita töissä ja toiminta vaikutti mielenkiintoiselta. Halusin lähteä haastamaan itseäni ja päästä työskentelemään uudenlaisissa projekteissa. Olin yhteydessä tuttuihini ja sain nopeasti työtarjouksen. Jo muutaman kuukauden kuluttua olin uudessa pestissä”, Tanja kertoo.

Työ olikin mielenkiintoista, Tanja pääsi kovan luokan ammattilaisten joukkoon.

“Oli hienoa oppia uutta, päästä tutustumaan erilaiseen yrityskulttuuriin ja ihmisiin. Aika nopeasti huomasin kuitenkin, että tapa tehdä asioita oli liiankin hektinen. Ehkä siellä ei myöskään ollut sellaista yhteisöllisyyttä, joka sopii minulle ja jossa olen työntekijänä parhaimmillani.”

Noloa vai ei?

Uudessa työssä oli paljon hyvää, mutta Tanja alkoi miettiä, oliko työpaikan vaihtaminen sittenkin virhe. Hän keskusteli vanhaan työpaikkaan jääneiden ystäviensä kanssa ja vinkkasi, ettei ollut täysin tyytyväinen uransa uusiin käänteisiin. Tieto kulkeutui entisen esimiehenkin korviin. Kun vanhasta työpaikasta otettiin yhteyttä ja ehdotettiin paluuta, päätös oli lopulta helppo.

“Olo oli silti ristiriitainen. Toisaalta olin helpottunut. Mutta mietin, onko paluu vanhaan vain seitsemän kuukauden poissaolon jälkeen kuin palaisi maitojunalla hattu kourassa kotiin? Keskustelu esimiehen kanssa oli tärkeä. Pohdimme, minkälainen työnkuva ja rooli saisivat minut viihtymään, enkä alkaisi pian taas haikailla jotain muuta.”

Uudessa työpaikassa harmiteltiin tietenkin juuri sisäänajetun työntekijän lähtöä, mutta erilaisten yhteistyökuvioidenkaan mahdollisuutta ei torpattu. “Kieltämättä jännitti kertoa, että lähden. Ehkä vähän nolottikin. Tein kuitenkin kaikkeni, että lähtöni aiheuttaisi mahdollisimman vähän harmia. Siltoja ei koskaan kannata polttaa.”

Työpaikka muuttuu ihmisten myötä

Vanhassa työpaikassa ensimmäinen viikko oli hämmentävä. Paikka oli tuttu, mutta ei sittenkään. Yritys oli kasvanut Tanjan poissaolon aikana, siellä oli uusia ihmisiä ja toimintatapoja.

“On tosi tärkeää, että vanhaankin työpaikkaan palaava saa perehdytyksen työhön. Ei itse, eikä työnantajakaan voi olettaa, että kaikki on tuttua. Vaikka vanhaan palaakin, paikka on silti toisenlainen kuin lähtiessä.”

Koeajalla vai ilman?

Työsopimusneuvotteluissa Tanja pärjäsi vanhalla kokemuksella, mutta jos omat oikeudet ja velvollisuudet ovat epäselvät, hän suosittelee kysymään neuvoa.

“Ehdottomasti, jos sopimustekniset jutut mietityttävät tai on epävarma! Ammattiliitossa on ihmiset sitä varten.”

“Itse en tullut alkuun edes ajatelleeksi, onko minulla esimerkiksi koeaikaa vai ei. Se nousi esiin vasta sitten, kun äitini kysyi minulta, palkataanko minut vanhana vai uutena työntekijänä. Työnantajan mielestä koeaikaa ei tarvittu, enkä minäkään nähnyt sitä tarpeelliseksi”, Tanja sanoo.

Toinen tärkeä neuvoteltava asia ovat lomaoikeudet. Ihan täysiä lomia Tanja ei saanut, sillä hänen työsuhteensa alkoi niin lähellä kesälomakauden alkua. “Sen verran sain kuitenkin palkallista lomaa kesäksi, että olen tyytyväinen.”

Viihtyminen suurta palkkaa tärkeämpää

Myös palkasta pitää neuvotella. Jos vanhaan työpaikkaan palatessa työtehtävät ovat vaatimuksiltaan samat tai korkeammat kuin lähtiessä, ainakaan huonompaan palkkaan ei saisi tyytyä. Työkokemushan on karttunut, joten tämä on hyvä kohta pyytää parempaa palkkaakin.

Toisaalta työpaikkaa vaihtaessa on tärkeä pysähtyä miettimään myös arvojaan. Mikä on itselle oikeasti merkityksellistä ja mikä tekee onnelliseksi.

“Ainakin minulle kova palkka ei lopultakaan ole isoin motivaattori työssä. Siitä ei ole innostamaan pidemmän päälle. Tärkeämpää on se, että töihin on kiva mennä ja että pääsee vaikuttamaan omaan työhönsä.”