Työpsykologilla käyminen auttoi, kun minut irtisanottiin yt-neuvotteluissa
Haasteiden edessä

Työpsykologilla käyminen auttoi, kun minut irtisanottiin yt-neuvotteluissa

Kirjoittaja: Jenni Junkala Kuva: Kaisu Jouppi

Sosiaalisen median asiantuntijatyötä tekevä Nana Norman irtisanottiin 2,5 vuotta sitten yt-neuvotteluissa. Irtisanominen kolautti itsetuntoa, mutta karaisi lopulta.

“Toimitusjohtaja pyysi heti aamulla minua juttelemaan. Tiesin silloin, että ei tässä kahvia mennä juomaan, vaan kyse on irtisanomisesta”, Nana Norman, 31, muistelee. Näin hän sai potkut elämänsä ensimmäistä kertaa, elämänsä ensimmäisissä yt-neuvotteluissa.

Potkut tulivat vähän yli 2,5 vuotta sitten. Silloin Norman oli markkinointiviestinnän suunnittelija Lippupisteellä. Hän oli ehtinyt olla talossa 1,5 vuotta ja piti työstään, työkavereistaan ja asiakkaistaan.

“Olin unelmahommassani. Irtisanominen tuntui karulta”, hän kuvailee.

Näin yt-neuvottelut menivät

Normanin työpaikan yt-neuvottelut kestivät kaksi viikkoa. Työntekijät saivat tietää niistä toimitusjohtajan pitämässä henkilöstöpalaverissa.

Kun toimitusjohtaja kertoi yt-neuvotteluiden alkamisesta, musta pilvi nousi taivaalle, Norman kuvailee.

Kahden viikon ajan yrityksen johto ja luottamusmiehet neuvottelivat. Luottamusmiehet kertoivat työntekijöille lisätietoa aina, kun sellaista oli ja sitä sai kertoa.

“Yhdessä palaverissa saimme tietää, mitä osastoja irtisanomiset koskevat. Minun osastoni oli yksi niistä. Silloin tajusin, että minä voin joutua lähtemään”, Norman sanoo.

Neuvottelut päättyivät sinä päivänä, kun toimitusjohtaja haki Normanin juttelemaan.

“Näin toimitusjohtajasta, että se ei ollut hänellekään helppoa. Tilanne tuntui olevan molemmille inhottava.”

Toimitusjohtaja kertoi, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan ja millaisia oikeuksia Normanilla on. Hänellä oli kahden kuukauden irtisanomisaika, mutta velvollisuus tehdä töitä loppui välittömästi.

“Pyysin itse, että saisin tehdä vielä hetken töitä. Halusin hyvästellä työkaverini, joista osa oli lähtenyt jo kesälomille ja saattaa loppuun keskeneräiset työjutut. En siis halunnut vain nousta ja lähteä, vaan prosessoida asiaa ja olla vielä hetken osa työyhteisöä”, Norman kertoo.

Tehtyään vielä muutaman viikon ajan töitä hän lähti Ranskaan lomailemaan.

“Olin varannut jo aiemmin lomamatkan Ranskaan. Se oli oikeastaan hyvä. Tuijottelin luotijunan ikkunasta ranskalaista maalaismaisemaa ja sain lomailla henkisesti.”

Työpsykologi auttoi pistämään asiat oikeisiin mittasuhteisiin

Irtisanomisen jälkeen Norman jutteli luottamusmiehen kanssa kahvihuoneessa. Luottamusmies muistutti häntä oikeudesta käydä työpsykologilla.

“Aluksi olin vähän kahden vaiheilla. Soitin kuitenkin työterveyteen ja kerroin tilanteestani. Lopulta tapasin kolme kertaa työpsykologia.”

Normanin mielestä hänelle teki hyvää purkaa tuskaansa täysin ulkopuoliselle ihmiselle.

“Vasta kun istuin vastaanotolla itkemässä, tajusin, kuinka tuskainen irtisanominen oli. Hän auttoi minua panemaan ajatukseni oikeisiin mittasuhteisiin. Kun sanoin, että urani on nyt ohi ja samoin elämäni, hän muistutti, että sain vain potkut, elämä kyllä jatkuu.”

Psykologin lisäksi Norman sai apua tilanteeseensa koko työyhteisöltä. Kaikki olivat pahoillaan ja irtisanotut vaihtoivat tsemppaavia ajatuksia toistensa kanssa.

“Yt-neuvottelut jättivät jäljen kaikkiin niihinkin, joita ei irtisanottu. Tilanne ei ollut kenellekään mukava.”

Uusi työ löytyi pian

Norman irtisanottiin kesän alussa. Koko Suomi hiljeni samaan aikaan ja avoimia työpaikkoja oli vain vähän. Norman haki tehokkaasti niitä paikkoja, jotka hän löysi.

“Minulla oli paine löytää uusi työpaikka pian.”

Psykologi muistutti Normania pitämään välillä myös lomaa. Hän suositteli, ettei Norman tekisi yt-neuvotteluista ja uuden työn hakemisesta koko kesän ohjelmanumeroa.

Aika pian uusi työpaikka kuitenkin löytyi. Kesän lopulla hän aloitti social media managerina yrityksessä, jossa on on töissä edelleen.

Aluksi irtisanominen kolautti itsetuntoa

Yt-neuvottelut ja irtisanomiset ovat osa työelämää. Moni joutuu ne kokemaan jossain vaiheessa uraansa.

“Se on osa työelämän realiteettia. Niin tapahtuu ja se tekee kipeää. Hetkeksi se kolauttaa myös itsetuntoa.”

Norman muistelee, että uutta paikkaa etsiessä työhakemuksia oli vaikea kirjoittaa, kun tunteet heittelivät ja välillä oli “ihan sellainen olo, että olen täysi luuseri, koska sain potkut”. Hän kyseenalaisti myös omat taitonsa.

“Olin niin alkuvaiheessa silloin omaa uraani, että työidentiteettini oli vahvasti rakennusvaiheessa.”

Nyt hän ei enää muistele irtisanomista, vaan oikeastaan kokemus on tehnyt hänestä vahvemman.

“Sain siitä luottamusta. Työura on kaikilla jossain vaiheessa katkolla vaikka sairauden tai äitiysloman takia. Yt-neuvotteluita tulee ja yt-neuvotteluita menee, mutta elämä jatkuu. Työ ei lopu koskaan.”