Sinnikkyyden lähettiläs
Haasteiden edessä

Sinnikkyyden lähettiläs

Kirjoittaja: Rosanna Marila Kuva: Aleksi Poutanen  

Afrikasta 20 vuotta sitten Suomeen muuttanut Eleonora Kari on kuuro neljän lapsen äiti ja yksinhuoltaja. Hän on saanut juuri ensimmäisen vakituisen työpaikan. Kari toivoo työelämältä asennemuutosta, jotta muut vähemmistöjen edustajat pääsisivät vähän helpommalla.

Afrikan Tansaniasta kotoisin oleva Eleonora Kari, 48, muutti Suomeen yli 20 vuotta sitten tutustuttuaan kuuroon suomalaismieheen kirjeitse. Kolmen kuukauden kirjeenvaihdon jälkeen hän päätti muuttaa Ouluun. Kun Kari astui lentokoneesta keskelle Suomen marraskuuta, iski shokki.

”Täällä oli järkyttävän kylmää ja pimeää. Ihmettelin myös sitä, kun päivä pimeni jo kahdelta. Kotimaassani oli ollut ihan erilainen päivärytmi.”, hän kertoo.

Haasteena työllistyminen

Kuurona maahanmuuttajana töiden löytäminen Suomesta on ollut Karille haastavaa. Heti muuton jälkeen sitä ei tosin tarvinnut miettiä, sillä melko pian Kari tuli raskaaksi. Pari muutti Oulusta Vantaalle asumaan, ja lapsia syntyi vielä kolme lisää.

Nyt Karin lapset ovat iältään 12–17-vuotiaita. Viimeiset kymmenen vuotta Kari on ollut yksinhuoltaja. Apu uuteen elämäntilanteeseen löytyi Kuurojen Palvelusäätiön kotiin annettavien palvelujen kautta.

”Kun jäin yksinhuoltajaksi, sosiaalitoimisto ja Kuurojen Palvelusäätiö auttoivat minua käytännön asioiden setvimisessä. Olin ja olen edelleen heidän avustaan todella kiitollinen. Myös ex-mieheni on auttanut minua paljon.”

Vantaalla Kari oli ehtinyt jo ennen eroaan saada työpaikan. Hän oli vanhusten hoivakodissa hoitoapulaisena ja viihtyi hyvin. Kari työskenteli siellä pätkissä yhteensä viiden vuoden ajan.

”Kirjoitin pienille lapuille ja jutustelin sillä tavalla vanhusten kanssa. Tulen hyvälle tuulelle, kun saan toiset hymyilemään.”

Hoivakodin budjettia kuitenkin kiristettiin ja Kari joutui lähtemään. Se harmitti. Kari oli jonkin aikaa työttömänä ja opiskeli laitoshuoltajaksi. Välillä hän työskenteli Helsingin kotihoitopalvelussa ja porrassiivoojana.

”Se oli todella rankkaa. Siivosin monia rappukäytäviä kerrostaloissa, joissa kaikissa ei ollut hissejä. Osa-aikatyön palkka ei riittänyt kattamaan perheen kuluja.”

Kari myöntää, että ne ajat, jolloin hän on ollut työttömänä, ovat olleet hänen identiteetilleen vaikeita. Mieli pysyy korkeammalla, jos on jotain tekemistä.

”Työttömänä yritin pysyä iloisena ja pirteänä, koska olen sellainen luonteeltanikin. Minulla ei ole taipumusta masennukseen. Mutta tilanteen venyminen kysyy kärsivällisyyttä. Olen huomannut, että kantasuomalaiset työllistyvät maahanmuuttajia paremmin.”

Kulttuurierot muurina

Eleonora Karin ystäviin kuuluu runsaasti eri kulttuureista tulevia maahanmuuttajia, kuten kiinalaisia, intialaisia, irakilaisia ja marokkolaisia. Suomalaisiin tutustuminen on ollut haastavampaa.

”Vaikeinta täällä on ollut paitsi työllistyminen, myös ystävien löytäminen. Ihmiset pelkäävät minua, eivätkä tule lähelle. Suomalaiset tuntuivat pitkään jäykiltä ja etäisiltä.”

Jäykkyys on tullut vastaan ihan konkreettisesti: joskus, kun Kari on yrittänyt ottaa kontaktia ihmisiin, hänen luotaan on kävelty pois.

”Olen kohdannut kulttuurieroja niinkin, että olen kutsunut ihmisiä meille syömään, mutta he eivät ole kutsuneet minua heille. Se, että minut on joskus suljettu ulkopuolelle, on harmittanut tosi paljon.”

Kari kuitenkin painottaa, etteivät läheskään kaikki suomalaiset toimi näin. Moni on hänestä kiinnostunut ihan ruokakaupassakin.

Jos tuntemattomalle käy ilmi, että hän on kuuro, jutellaan paperilappujen avulla. Hauskinta on, jos keskustelukumppani osaakin sattumalta viittoa.

”Osa ihmisistä on hyvinkin avuliaita. Olen myös oppinut, että suomalaisten varovaisuus ja katseen kääntäminen pois kuuluvat tähän kulttuuriin. Tansaniassa totuin siihen, että kaikkia tervehditään, mutta yhtälailla haluan kunnioittaa tätä tapaa.”

Unelma vakituisesta työstä täyttyi

Tänä keväänä Kari sai vihdoin sen, mitä kohti oli pyrkinyt jo pitkään: vakituisen työpaikan. Nyt Kari työskentelee laitoshuoltajana koulussa.

Pestin hankkimisessa auttoi Kuurojen Palvelusäätiön työllistämistä tukeva Poveri-hanke, joka on sosiaali- ja terveysministeriön Veikkauksen tuotoilla rahoittama. Sitä kautta Kari sai oman viittomakieltä osaavan työvalmentajan, joka kartoitti hänen kanssaan työpaikkoja, kunnes tärppäsi.

”Jos työvalmentajaani ei olisi, en tiedä kuka minua olisi voinut auttaa. Olen hänelle hyvin kiitollinen. En ollut oikein uskoakaan, että näin monen vuoden jälkeen sain sittenkin vakituisen työn.”

Karin työpäivään kuuluu koulun käytävien ja luokkahuoneiden siivousta. Työpäivä alkaa klo 13 ja loppuu iltayhdeksältä. Toistaiseksi käynnissä on kuuden kuukauden koeaika, mutta Kari suhtautuu tulevaisuuteen luottavaisesti.

”Vakituinen työpaikka tuo turvaa elämään pitkällä tähtäimellä. Tuntuu iloiselta ja onnelliselta, että voin luottaa asioiden jatkuvuuteen. Kuukausipalkka helpottaa rahallisestikin, koska perheeni kulut on helpompi kattaa. Jo lasten lukiokirjat ovat tosi kalliita.”

Entä mitä muiden maahanmuuttajien pitäisi Karin mielestä tietää työllistymisestä?

”Suosittelen aina lämpimästi ottamaan työvalmentajaan yhteyttä. Kannattaa myös opiskella ammatti. Sen jälkeen työn saanti voi kestää pitkään, mutta pitää olla kärsivällinen. Minun vakituinen työpaikkani on merkki siitä, että asenteet ovat hiljalleen muuttumassa kohti parempaa tasa-arvoa.”