Työttömyyttä ei kannata pelätä
Haasteiden edessä

Työttömyyttä ei kannata pelätä

Kirjoittaja: Jenni Junkala Kuva: Kristiina Kontoniemi

Jyri Lahtinen on ollut useaan otteeseen pitkäaikaistyötön. Pahimmillaan työttömyys on kestänyt useita vuosia ja työttömyyden on aina välillä katkaissut työkokeilu tai -harjoittelu. Työttömyyttä ei kuitenkaan kannata pelätä. Se ei tarkoita, että on menettänyt arvonsa.

Viimeisin työpaikkani oli Jyvälän Setlementillä Jyväskylässä. Olin Jyvälän it-tuki. Työssäni vastasin koko talon tietotekniikasta ja elektroniikasta, joten minun piti ottaa paljon vastuuta ja päivittää tietojani. Opiskelin esimerkiksi Abloyn sähkölukkojen toimintaa, jotta osaisin ratkaista niihin liittyvät ongelmat.

Itkin, kun vuoden määräaikaisuus Jyvälässä päättyi. En ole ollut yhtä mukavassa työpaikassa ja mukavien työkavereiden seurassa ennen sitä. It-tukena itsevarmuuteni kasvoi. Huomasin, että minä osaan kyllä. Olen aina ollut etevä tietotekniikan kanssa. Olen harrastanut sitä 6-vuotiaasta lähtien. Pitkät työttömyysjaksot ovat kuitenkin horjuttaneet itseluottamustani.

Vaikka olen valmistunut datanomiksi, en ole saanut juurikaan alan työpaikkoja. Olen hakenut useamman kerran ammattikorkeakouluun opiskelemaan tietotekniikkaa, sillä uskon, että se parantaisi mahdollisuuttani työllistyä tietotekniikan pariin.

Olen tehnyt töitä kesäleirin ohjaajana, henkilökohtaisena Asperger-lapsen avustajana, hampurilaskokkina ravintolassa, vaatemyyjänä ja esimerkiksi puhelinmyyjänä. Minulla on siis kokemusta vaikka millaisesta työstä, mutta jotenkin paperilla en näytä haluttavalta. Myös sen takia päätin hakea ammattikorkeakouluun. Haluaisin ensisijaisesti löytää töitä it-alalta ja kehittyä alan osaajana. Uskon, että oikea tutkinto auttaa siinä.

Pitkään jatkuneessa työttömyydessä on ollut raskainta tunne arvottomuudesta. Olin jossain vaiheessa useita vuosia masentunut. Työttömyys ja sen mukanaan tuoma köyhyys pahensi asiaa. Pahimmillaan laskin kaupassa senttejä ja mietin olisiko minulla varaa ostaa tällä viikolla maitoa. Aloin myös eristäytyä sosiaalisesti, sillä minulla ei ollut varaa tehdä samoja asioita kuin kaverini.

Nyt voin taas paremmin. Paraneminen oli pitkä prosessi, jossa arkirytmi on auttanut. Arkirytmin olen löytänyt muun muassa aloittamalla saliharrastuksen. Paraneminen eteni pienin askelin ja vaati melkoisesti itsetutkiskelua. Paranemisen myötä myös itsetuntoni on parantunut. Olen huomannut, että en olekaan ihan huono, vaan joissain asioissa jopa ihan hyvä. Kokemus arvottomuudesta olikin vain omassa päässäni.

Työttömyyttä ei kannata pelätä. Se ei tarkoita, että on menettänyt arvonsa. Työttömyydessä voi nähdä jotain hyvääkin: on enemmän aikaa kehittää itseään tai tehdä asioita, joista nauttii. Moni työelämässä oleva kaverini valittaa jatkuvaa kiirettä, ahdistusta ja sitä, kuinka aikaa harrastuksille ei ole. Minusta tuntuu, että joskus työttömille voidaan kuittailla myös kateudesta; ehkä kuittailija haluaisi itselleenkin enemmän vapaa-aikaa.”

Jyri Lahtinen, 34

Poimintoja CV:stä

2004 Valmistui ylioppilaaksi

2014 Datanomin tutkinto

2019 Töissä Jyvälän Setlementillä it-tukena

2020 Haki ammattikorkeakouluun opiskelemaan tietotekniikkaa