Unelma-ammattiin viisikymppisenä
Haasteiden edessä

Unelma-ammattiin viisikymppisenä

Kirjoittaja: Jaana Haapaluoma-Höglund Kuva: Timo Heikkala

Isän kuolema, avioero ja eropaketti töistä. Vuosi 2019 oli pitkään it-alalla työskenneelle Päivikki Fominille raskas. Kesken raskaan vuoden hän opiskeli vielä taloushallinnon asiantuntijaksi. Suunta uudelle uralle löytyi valmentajien avulla. “Koskaan ole liian myöhäistä vaihtaa työtä.”

Vielä vuosi sitten liminkalainen Päivikki Fomin, 53, työskenteli it-alalla. Työpaikalla alkoivat kuitenkin yt-neuvottelut, ja Fominille tarjottiin niiden päätteeksi eropakettia. Eropaketti esitettiin sellaisilla saatesanoilla, ettei hän unohda niitä koskaan.

”Silloinen esimies sanoi, että kun tulee viisikymmentä mittariin, niin kyllähän sitä on jo out of business.”

Fomin antoi pomon kommentista yrityksen HR-osastolle palautetta ja ajatteli sisuuntuneena, että ei se nyt ihan niin ole. Koskaan ei ole myöhäistä löytää uralle uutta suuntaa. Ei edes yli viisikymppisenä naisena.

Työssään it-alalla Fomin oli aina paikalla, kun laskuttajat kohtasivat jonkinlaisen ongelman. ”Minä voin auttaa”, hän tokaisi silloin usein.

”Olen aina pitänyt tosi paljon numeroiden pyörittelystä. Kiinnostus syttyi jo lapsena, kun seurasin läheltä, kuinka isä teki myyntiedustajan työtä. Hän lähti sunnuntaina reissuun, tuli torstaina kotiin ja kirjasi tilauksia viikonlopun.”

Fominin mukaan työura ei ole suora jatkumo, jossa ihminen aloittaa nuorena unelmatyössään ja jää sieltä eläkkeelle 65-vuotiaana. Eropaketin jälkeen Fomin alkoikin opiskella monimuoto-opintoina taloushallintoa PSK-aikuisopistossa.

Valmistuttuaan hän pääsee tekemään sitä, mikä häntä on aina jollain tavalla kiinnostanut ja seurannut elämässä mukana: kirjanpitoa, tilinpäätöksiä, niihin liittyvää verotusta ja arvonlisäverotusta. Ja uusi työkin on jo takataskussa. Syksyllä hän aloittaa työssäoppimisjaksonsa taloushallinnon asiantuntijana raahelaisessa tilitoimistossa.

Isä antoi esimerkkiä

Rakas isä, jolta kiinnostus taloushallintoon aikoinaan lähti, ei ole enää näkemässä, kuinka Fomin tavoittelee nyt unelmiaan. Fominin isä menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen keväällä 2019, juuri ennen uudelle uralle lähtemistä.

Isästä puhuminen saa Fominin edelleen liikuttumaan, sillä juuri isä ymmärsi häntä aina. Fominin mukaan hän tapasi sanoa, että kyllä kaikki asiat selviävät, selvitetään yhdessä. Fominin on perinyt karjalaiselta isältään myös numerorakkauden lisäksi myös elämänmyönteisen asenteen.

Fomin päätyi it-alalle “Oulun ihmeen” aikaan 90-luvulla. “Tulivat Nokia, CCC ja JOT Automation. It-alan nousu oli huikeaa, ja yritykset palkkasivat tuhansia ihmisiä tuotekehitykseen ja tuotantoon”, Fomin muistelee.

Ennen it-alaa Fomin opiskeli merkonomiksi ja työskenteli ruokakaupassa tuoreryhmävastaavana, huolehti maitokaapista ja juustohyllystä.

“En halunnut olla loppuikääni jääkaapissa, vaan haaveilin kauppias- tai myymäläpäällikköurasta. 1990-luvun alussa naisena ei kuitenkaan ollut helppo päästä kaupan alan esimieskoulutuksiin, joten opiskelin it-alan tradenomiksi ja pääsin työharjoittelun kautta Nokialle matkapuhelinpuolelle.” Nokialta Fomin päätyi muutaman mutkan kautta toiseen it-alan yritykseen työskentelemään potilastietojärjestelmien pariin.

Työ sujui aluksi hyvin, mutta lopulta jokin tuntui olevan pielessä. Fominilla olisi ollut aikaa, mutta työnantajalla ei ollut hänelle uusia projekteja. Hän tiesi, että tietynlaisesta osaamisesta on yrityksessä pulaa, joten hän yritti kysellä, voisiko mennä jonkun viereen opettelemaan niitä tehtäviä. Vastakaikua ei kuulunut. Ennen vuosi sitten koittanutta kesälomaa Fomin tiesi jo, ettei tulisi enää palaamaan potilasjärjestelmien pariin.

Aavistus piti paikkansa, sillä toimintojen uudelleenjärjestelyiden myötä Fomininille ei ollut enää töitä. “Talousihminen oli laskenut Excelillä, ettei työtä enää tarvita”, hän kuvailee ja jatkaa: ”Kun työnantaja tarjosi eropakettia, se ei ollut enää yllätys, vaan pikemminkin helpotus.” Karvaasta lopusta huolimatta Fomin muistelee it-alaa hyvällä. Se oli tärkeää kokemuksen kerryttämistä nykyhetken varalle.

It-alalla lopettamisen vuosi oli kuitenkin melkoinen. Ennen syksyä ja eropakettia Fominin isä kuoli keväällä, ja hänen piti järjestää hautajaiset sekä tyhjentää perheen lapsuudenkoti. Kesällä hän pani ex-miehensä kanssa vireille avioeron, josta he olivat pitkään jo puhuneet.

Fomin selvisi vaikeasta vuodesta ystäviensä, ex-miehensä ja kahden aikuisen tyttärensä avulla ja oman asenteensa vuoksi. “Se oli sitä elämää. Nyt on alkanut uudenlainen, erilainen aika”, Fomin sanoo.

Uusi aika alkoi

Uuden ajan merkiksi muodostui alan vaihto. Eropaketin saamisen jälkeen Fomin ilmoittautui TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi. Hänet kutsuttiin moniin it-alan työhaastatteluihin, mutta hän tiesi jo silloin, ettei ala puhutellut enää.

”Haastattelijat kaivoivat kalvoja esiin, mutta sanoin, ettei tuhlata kummankaan aikaa.”

Kun Fomin kuuli työvoimatoimiston työnhakuvalmennuksesta yli 50-vuotiaille, hän innostui. Viiden täyspitkän päivän valmennuksessa opiskeltiin yhdessä työnhakuun liittyviä asioita ja tehtiin tehtäviä. Samalla tuli tutustuttua muihin samanhenkisiin ja samassa tilanteessa oleviin. Jokainen pääsi myös juttelemaan valmentajan kanssa kahden kesken uratoiveista.

”Valmentaja oli ihanan myönteinen ja aktiivinen. Hän seurasi avoimia työpaikkoja ja vinkkasi niistä opiskelijoille, koska tunsi jokaisen taustat.”

Rinnakkain työvoimatoimiston valmennuksen kanssa Fomin kävi yksityisessä koulutusyrityksessä uudelleensijoittumisvalmennuksessa, joka oli osa hänen eropakettiaan. Valmennukseen sisältyi neljä lähitapaamista ja webinaareja.

”Toisessa valmennuksessa keskityttiin oman osaamisen kartoittamiseen ja markkinointiin. Siellä sain myös tietoa siitä, miten ihmisen mieli toimii työelämän muutoksissa: ensin putoaa pohjalle, mutta lopulta nousee sieltä.”

Kannustavat keskustelun ohjaajan kanssa olivat myös tämän koulutuksen suola. Samalla työstettiin ohjaajan avulla nykyaikaista CV:tä ja työhakemusta.

”Koko ajan se kirkastui mielessäni, että it-ala on nähty ja suuntaan taloushallintoon.”

Lopulta työvoimatoimiston valmentaja vinkkasikin Fominille taloushallinnon monimuoto-opinnoista aikuisopistossa. Iso osa opinnoista oli oppimista työn kautta ja niiden lisäksi järjestettiin kolme kertaa viikossa iltaluentoja. “Olisin valmis jo vuodessa. Täydellistä”, ajattelin. “Viimeinkin pääsisin tavoittelemaan uraa, josta olin haaveillut jo pitkään. Valmennukset auttoivat minua kirkastamaan päämääräni.”

”Lopulta soitin aikuisopistoon eräs perjantai, opinnot alkoivat heti maanantaina”, Fomin kuvailee. Niin nopeasti pyörät pyörivät.

Ikä on etu, ei este

Ikäänsä Fomin pitää pikemminkin etuna kuin esteenä. Koska ruuhkavuodet ovat takana ja elämä rauhallista, hänellä on kunnolla aikaa keskittyä työhönsä. Kaikkia aiemmissa työpaikoissa opittuja asioita voi soveltaa seuraavissa työpaikoissa. Haasteetkin tekevät hänen mielestään hyvää.

”Haluaisin antaa rohkeutta ja voimaa muille vastaavassa tilanteessa oleville tehdä sellaisia päätöksiä, jotka ovat tärkeitä omalle hyvinvoinnille ja uralle.”

Uudessa työssä hän rakastaa numeroiden lisäksi myös sen vapautta. Työnantaja antaa kyllä raamit, mutta itseään pitää silti johtaa. Välillä on kiireisempiä aikoja, mutta sen vastapainona myös rennompaa. Ja nyt Fominilla on enemmän aikaa myös omille unelmille: viime talvena hän täytti pitkäaikaisen haaveensa ja sai uuden perheenjäsenen, englanninbulldoggin Vampun.