Joka viikko syntyy keskimäärin kolme uutta sosiaali- ja terveysalan yhdistystä. Taustalla on tarve, joka kumpuaa esimerkiksi ikääntymisen ja maahanmuuton megatrendeistä.
Suomi on tunnetusti yhdistysten ja järjestöjen maa. Suomen sosiaali ja terveys ry:n SOSTEn tutkijan Juha Peltosalmen mielestä väite pitää hyvin paikkansa. Suomessa toimii tällä hetkellä noin yli 100 000 järjestöä, joista noin 11 000 järjestöä lukeutuu sosiaali- ja terveysalaan.
”Mikään ei puhu sen puolesta, että määrä olisi pienenemässä, päinvastoin. Järjestöjä syntyy sitä mukaa, kun uusia tarpeita havaitaan”, Peltosalmi sanoo.
Sosiaali- ja terveysalan järjestökenttää luotaavaa järjestöbarometria on tehty vuodesta 2006 lähtien. Sen jälkeen pelkästään sote-alan yhdistyksiä on rekisteröity 2500 lisää.
”Se merkitsee kolmea yhdistystä viikossa. Vaikka järjestöjä kuolee samalla pois, nettomäärän kasvu on selvää.”
Ei yritystoiminnan voittotavoitteita
Järjestökentän eli kolmannen sektorin merkitys suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan yhtenä peruspilarina on merkittävä.
Sote-järjestöt ovat pääsääntöisesti sellaisten ihmisryhmien asialla, jotka tarvitsevat tukea ja apua elämäntilanteeseensa. Syitä ovat esimerkiksi ikääntyminen, pitkäaikaissairaudet, vammaisuus ja päihdeongelmat.
”Järjestöt ovat omien jäsentensä asiantuntijaorganisaatioita. Ne valvovat kansalaisyhteiskunnan toteutumista ja sitä, että tärkeät palvelut toteutuvat. Edunvalvonnan ohessa moni järjestö tuottaa myös esimerkiksi vanhustenhoidon, tuetun asumisen tai perheiden hyvinvoinnin palveluita. Järjestöjen voima on osaamisessa, joka voidaan valjastaa palveluntuotannoksi ilman yritystoiminnan voittotavoitteita”, Peltosalmi näkee.
”Moni asiakasryhmä on sen verran pieni, ettei volyymia ja yritykselle merkittävää katetta synny. Voittoa tavoittelematon yhdistys puolestaan sen sijaan sopii juuri tällaiseen hyvin.”
Tulevaisuudessa tarve kasvaa
Usein järjestön tai sen tuottaman palvelun taustalla on ongelma, joka pitää ratkaista.
”Yksi esimerkki on Sotainvalidien Veljesliitto. Sodan jälkeen oli paljon invalideja, mutta ei tarvittavia resursseja hoitaa heidän ongelmaansa, joten tätä varten perustettiin järjestö.”
Viime vuosina niin yleisesti kuin sote-alallakin järjestöjä on perustettu yhä erikoistuneempien ryhmien tarpeisiin.
Esimerkiksi Peltosalmi nostaa erilliset eturauhas-, rinta- ja suolistosyöpäyhdistykset, jotka ovat Suomen Syöpäyhdistyksen jäsenyhdistyksiä.
”Järjestöjen suuressa määrässä on vaikea nähdä mitään huonoa. Se merkitsee sitä, että olipa ihmisen ongelma lähes mikä tahansa, hän löytää siihen asiantuntija- ja vertaisapua. Kuuluminen yhden suuremman järjestösateenvarjon alle taas varmistaa pienemmänkin yhdistyksen äänen kuulumisen.”
Peltosalmi uskoo, että tulevaisuudessa sote-järjestöjen määrä ja merkitys edelleen kasvavat. Mitä enemmän esimerkiksi lääketieteen tutkimus kehittyy, sitä enemmän syntyy uusia diagnoosi- ja potilasryhmiä. Juuri niitä, joiden palveleminen ei istu yritystoiminnan sapluunaan.
Megatrendit kasvattavat kysyntää
Sote-järjestöjen merkitystä kasvattavat myös väestötason megatrendit. Niistä selvimpänä näkyy Suomen väestörakenteen ikääntyminen. Vuoden 2019 lopussa Suomessa asui 874 314 yli 70-vuotiasta, mikä on 100 000 enemmän kuin kolme vuotta aikaisemmin.
”Moni myös eläköityy aiempaa paremmassa kunnossa, ja juuri he voivat potentiaalisesti olla järjestöjen elinvoimaa.”
He haluavat harrastaa, ja he myös tarvitsevat asumisen palveluita sekä esimerkiksi neuvontaa yhteiskunnan digitaalisten palveluiden käytössä. Toinen kasvava tarve syntyy maahanmuutosta. Se näkyy maahanmuuttajien itse perustamien järjestöjen määrän kasvuna.
”Kotouttamisen ympärille on syntynyt paljon palveluita ja järjestötoimintaa.”