Hanna Markukselan elämäntehtävä on auttaa ihmisiä voimaan hyvin. Hänen kantavia arvojaan ovat vapaus ja rentous – jokaisen tulee löytää itselleen sopivat ratkaisut. Myös omasta jaksamisestaan hän pitää huolta lempeästi itseään kuunnellen.
Psykologi, keho-orientoitunut traumapsykoterapeutti, EMDR-terapeutti, ravintovalmentaja, somevaikuttaja, tietokirjailija. Hanna Markukselan ammattinimikkeiden lista on hengästyttävä. Hän myöntää, että hänen osaamistaan on vaikea mahduttaa helposti haukattavaksi hissipuheeksi, mutta hän esittelee itsensä yleensä valmentajana, jolla on kokonaisvaltainen ote palautumiseen ja suorituskykyyn.
Jyväskyläläinen Markuksela on edennyt urapolullaan tärkeimmän luonteenvahvuutensa, innostuksen, ohjaamana. Hän on aina tarttunut niihin asioihin, joita kohtaan on tuntenut paloa. Usein hetken mielijohteesta tai jonkun ihmisen sytyttämänä. Lukiossa ollessaan hän panosti kieliin ja aikoi kielenkääntäjäksi. Psykologian opettaja sai hänet kuitenkin innostumaan ihmismielestä. Ennen psykologian opintoja hän innostui tekemään haalarihommia sähkölaitoksella, harkitsemaan sähköasentajaksi ryhtymistä ja opiskelemaan ravitsemustiedettä Ruotsissa.
Uusi innostaa
Hanna Markuksela oli innostuja jo lapsena. ”Kun innostuin tanssista, koin voimallista intohimoa sitä kohtaan ja selvitin siitä kaiken. Kun innostus alkoi hiipua, lainasin kirjastosta taas uudet kirjat uudesta aiheesta”, hän kuvaa.
Kotona häntä kannustettiin siihen, mistä hän oli milloinkin innostunut. Jossain vaiheessa vanhemmat alkoivat kuitenkin kantaa huolta siitä, että tyttö vain piirtää, eikä liiku tarpeeksi. Yläkoulussa hän aikoi aloittaa muodostelmaluistelun, mutta se vaihtuikin naapurin poikien ehdotuksesta jääkiekkoon. ”Pelasin viisi vuotta tyttöjen sarjassa. Nautin vauhdista ja voimasta. Se vei minulta kaiken vapaa-ajan. Kun lopetin, tuntui, että identiteetti oli vähän hukassa.”
Markuksela lähestyy asioita innostuksen kautta edelleen. Harrastukset vaihtuvat elämäntilanteen mukaan. Työssään hän kertoo osaavansa kierrättää intohimojaan niin, että uraa ei ole tarpeen vaihtaa. ”Saan vaihtelua siitä, että minulla on useita rooleja ja erilaista tietoa. Nyt, kun kirjoitan esikoiskirjaani palautumisesta ja suorituskyvystä, huomaan, että olen pari viikkoa tulisesti kiinnostunut jostain teemasta. Kun olen selvittänyt siitä kaiken, on sellainen olo, että tämä on nyt tällä erää nähty”, hän nauraa.
Arvoina vapaus ja rentous
Yrittäjänä toimiva Markuksela tarjoaa yrityksille hyvinvointikoulutuksia ja yksityishenkilöille valmennusta. Markuksela teettää asiakkaillaan paljon harjoituksia, joissa keskitytään kehon tuntemuksiin. Asiakas tunnustelee, missä kohdissa kehoa erilaiset tunteet tai stressi tuntuvat. Tavoitteena on muuttaa asiakkaan kokemusta vaikeista asioista. Markuksela auttaa asiakkaitaan työstämään ikäviä muistoja ja vahvistamaan itsevarmuutta myös EMDR (Eye Movement Desensitization and Reprocessing) -terapiamenetelmillä.
Markuksela haluaa edesauttaa sellaisten tapojen ja toimintamallien leviämistä, jotka parantavat ihmisten elämänlaatua. Hänen kantavia arvojaan ovat vapaus ja rentous. ”Autan ihmisiä etsimään sellaisia ratkaisuja, joiden avulla he voivat olla sopusoinnussa itsensä ja ympäristönsä kanssa. Kannustan suhtautumaan rennosti siihen, että olemme ihmisiä, emmekä koneita. Se, että nukkuisi ja söisi täydellisesti joka päivä, ei edusta minulle hyvinvointia. Se on paljon muutakin kuin senttejä, kiloja ja viitearvoihin mahtumista. Hyvinvointia voi mitata myös sillä, onko elämä nautinnollista ja kivaa.”
Hän muistuttaa, että jokaisen täytyy löytää itselleen sopivat ratkaisut. ”Jooga tai työskentely aikaisin aamulla sopivat joillekin, mutta toisille eivät ollenkaan. Erilaisia juttuja on hyvä kokeilla, mutta niissä pitää käyttää omaa järkeä ja soveltaa. Silloin vältytään siltä, että joku harhaluulo leviää ja kaikki yrittävät survoa itseään siihen.”
Vapauden ja rentouden lisäksi Markukselan toimintaa ohjaavat jämäkkyys ja rehellisyys. ”Seison kaiken sen takana, mitä saarnaan. Olen raatorehellinen myös tulosten suhteen. Seuraan jatkuvasti, missä mennään, hyötyykö asiakas ja natsaako meillä. Minulla on iso vastuu siitä, mihin suuntaan ohjaan prosesseja.”
Töissä on huolehdittava tauoista
Tietotyötä tekeviä asiantuntijoita kuormittavat Markukselan mukaan tyypillisesti työn rytmittämiseen ja tauottamiseen liittyvät tekijät. Hän suosittelee rakentamaan päivän niin, että alkupäivästä tehdään luovuutta ja tarkkuutta vaativia tehtäviä. Iltapäivään taas on hyvä sijoittaa rutiininomaisemmat työt.
Suomalaista taukokulttuuria Markuksela haluaisi ravistella. ”Meidän pitäisi oikeasti antaa itsellemme lupa pitää huolta vireystilan säätelystä päivän aikana. Se tehostaa työskentelyä huomattavasti. Yleinen harhaluulo on, että vireys häviää, jos pitää tauon, vaikka se toimii juuri päinvastoin.”
Valmentajan nyrkkisääntö on, että noin 45 minuutin keskittyneen työskentelyn jälkeen on tauko, jolloin on hyvä käydä kävelyllä, venytellä tai katsoa vaikka lyhyt hupivideo. Näin aivot saavat lepoa. Myös mikrotauoista on apua. Se voi tarkoittaa vaikka sitä, että avaa ikkunan ja hengittelee raikasta ilmaa.
Työpäivän aikana ilmaantuviin akuutteihin stressitilanteisiin Markuksela suosittelee hengitykseen keskittymistä. Pidentämällä uloshengitystä tunnetilaa saa säädeltyä nopeimmin. ”Se antaa hermostolle viestin, että nyt ruvetaan rauhoittamaan tilannetta, vaikka olisi henkisesti ahdistunut. Hyväksi havaittu keino on laskea sisäänhengityksessä kolmeen ja uloshengityksessä kuuteen.”
Jos ikäviä tunteita kokee usein, ammattiauttajan puoleen kannattaa kääntyä silloin, jos huomaa, että oma toimintakyky heikentyy tai tilanne aiheuttaa kärsimystä itselle tai läheisille. Markukselan mukaan uupumus voi oireilla myös jatkuvina motivaatio-ongelmina. Silloin asiasta voisi keskustella ammattilaisen kanssa ja pohtia erilaisia keinoja lisätä jaksamista.
Hän muistuttaa, että psykologien osaamista kannattaa hyödyntää työyhteisöissä muulloinkin kuin ongelmatilanteissa. ”Silloin, kun menee hyvin tai tähdätään korkealle, he voivat jakaa osaamistaan ja auttaa rakentamaan pitkäkestoisia tuloksia.”
Elää kuten opettaa
Hyvinvoinnin asiantuntija ja 3-vuotiaan lapsen äiti Hanna Markuksela elää, kuten opettaa: pitää huolta omasta jaksamisestaan vapaasti ja rennosti. ”Minulla ei ole tiukkoja kriteerejä sen suhteen, että kaiken pitäisi mennä tietyllä tavalla. Meillä on selkeä perusrytmi ja siinä paljon joustoa.”
Markuksela menee hyvissä ajoin nukkumaan ja herää joka aamu kuudelta. Silloin hänellä on mahdollisuus luovaan työhön. ”Olen saanut totutettua itseni aamuvirkuksi. Aamun työskentelystä tulee voittajaolo.”
Kotona työskennellessä hän pitää huolta riittävistä tauoista, jolloin hän tekee esimerkiksi hengitys- tai joogaharjoituksia. Päivän aikana hän syö runsaita ja monipuolisia aterioita, eikä jätä niitä koskaan väliin. Jos tulee kiire, hän nappaa smoothien tai kananmunan. Pienikin terveellinen välipala rauhoittaa hermostoa.
Hänellä on myös tarkat rituaalit siihen, miten työn ja vapaa-ajan saa erotettua kotioloissa. Päivän päätteeksi hän vie työvälineet tiettyyn paikkaan ja jos kokee olevansa kuormittunut, pitää niin sanotun huolihetken. Silloin hän käy huolta aiheuttavat asiat läpi, kirjoittaa ne muistiin ja pohtii niihin ratkaisuideoita. Ja sulkee muistikirjan.
Liikkumistaan hän on tietoisesti rauhoittanut. Karibialaiset tanssit ja saliohjelmat ovat vaihtuneet lenkkeilyyn ja saunaan. ”Viime vuodet ovat olleet aika rankkoja. Opiskelin Oulussa psykoterapeutiksi ja sain lapsen. Tällä hetkellä siis keskityn vain siihen, että liikunnasta tulee hyvä fiilis.”
Jos hän huomaa olevansa ylivirittynyt, mutta hommat on saatava tehtyä, hän hyväksyy tilanteen. ”Ajattelen, että nyt vedetään pari päivää kierroksilla ja sitten tullaan rytinällä alas ja ollaan väsyneitä sen jälkeen.”
Hän ei myöskään syyllistä itseään vanhempana, jos on kiireinen viikko, vaan tekee töitä sohvalla, kun lapsi katsoo samalla lempiohjelmaansa. Markuksela tapaa kysyä lapseltaan, onko hänellä hyvä olla ja onko hän onnellinen. Rankkojen vaiheiden jälkeen he viettävät päiviä, jolloin eivät tee mitään. ”Haluan opettaa lapsellenikin, että välillä voi vain latailla akkuja ja irtautua siitä, että joka päivä pitäisi tehdä jotain hyödyllistä.”
Viesti on selvästi mennyt perille, sillä auton takapenkiltä kuuluu usein, että pitää levätä, että jaksaa.