Koneet luovat uutta työtä
Kolumni

Koneet luovat uutta työtä

Kuva: Jonne Renvall Julkaistu:

”Vakuutusvirkailijoille on koittamassa kylmät ajat”, mietiskeltiin Helsingin Sanomissa viimeksi helmikuussa 2018. Näitä uhkaa huokuvia ennustuksia lukiessa pitää muistaa, että koneiden on pelätty vievän työt jo 1800-luvulla. Tuolloin teollisuus käynnisti ensimmäisiä kehruukoneitaan. 1970-luvulla pelättiin robotteja, mutta jo aikaa sitten robotisoidut autotehtaat senkun rekrytoivat. Joko uusin uhka, tekoäly todella vie työt?

Ei vie, eikä todennäköisesti edes vähennä työn määrää. Sen sijaan syntyy uusia tehtäviä: joku suunnittelee ja ohjelmoi uudet digitoiminnot. Jos ajatellaan vaikkapa valtionhallinnon digihankkeita, työsarka on suorastaan valtava.

Moni tehtävä ei edes ole helposti digitalisoitavissa. Esimerkiksi kirjanpitotyössä kone ei osaa yhtäältä tulkita lakia eikä toisaalta kommunikoida asiakkaan kanssa. Uudet tietojärjestelmät voivat myös olla pienille yrityksille mahdottoman kalliita.

Jahka taas tekoäly alkaa tahkota vakuutuspäätöksiä ja virkailijan tehtävistä osa jää pois, antanee tämä mahdollisuuden siirtää työn painopistettä koneen seulomien poikkeavien tapausten käsittelyyn.

Työllisistä noin 65 prosenttia on vakaasti kokoaikaisissa, jatkuvissa työsuhteissa. Heikkenevää työllisyyskehitystä ei ole näköpiirissä, mutta toimialat ja työtehtävät muuttuvat – kuten aina ennenkin. Osa aloista, kuten teollisuus, varastointi ja kuljetus, kohtaa suhdannevaihtelun. Osa muuttuu pysyvämmin. Toimistotyö vähenee, mutta liike-elämän palvelut työllistävät yhä enemmän, samoin kuin terveys- ja sosiaalipalvelut. Julkishallinnossa sekä rahoitus-, vakuutus- ja kiinteistöaloilla on syntynyt töitä aivan viime vuosina. Kun työ muuttuu sisällöltään, ammattiliitot ja työpaikat voivat vaikuttaa siihen, että henkilöstöä koulutetaan ajoissa uusiin tehtäviin. Se, millaista syntyvä työ on, riippuu siitä, millaiset työlait ja työehdot itse määritämme.

Merkittävimmät murrokset työmarkkinoilla sitten 1950-luvun ovat olleet maataloustyön koneistuminen ja yhä nykyään vähenevä työllisyys, sekä 1990-luvun lama, joka aiheutti valtaisan työttömyyden. Tekoäly muuttaa työtä pitkällä aikavälillä ja pikemminkin luo uusia tehtäviä. Nopeaa tai yhtäkkistä murrosta se ei työmarkkinoilla tule aiheuttamaan. λ

Kirjoittaja Satu Ojala on sosiaalipolitiikan ja työelämäntutkimuksen tutkijatohtori Tampereen yliopistossa. Viime aikoina hän on tutkinut suomalaisten työuria – havaiten, etteivät ne ole oletetusti pirstoutuneet.