Hyötyä vai hauskaa?
Kolumni

Hyötyä vai hauskaa?

Kirjoittaja: Mikko Meriläinen Kuva: Emilia Lounela Julkaistu:

Kello on pitkälti yli puolen yön, kun ohjastamani jättiläisrobotit murtavat lopulta puolustajien vastarinnan ja vastustajan tukikohta kaatuu. Myhäilen onnesta ja voitonriemusta. Mutta samalla mietin, olisinko voinut käyttää aikani hyödyllisemmin? Valmistellut huomisen töitä ja mennyt aiemmin nukkumaan?

Sekä tutkimukset että pelaajien kokemukset kertovat, että pelaaminen voi olla hyödyllistä. Englannin kielitaito paranee, reaktionopeus kehittyy ja ongelmanratkaisutaidot kohenevat. Moninpelit kehittävät niin  tiimityö- ja kommunikaatio- kuin johtamistaitojakin.

Vaikka pelaamisen kautta voi oppia monenlaista työelämässä hyödyllistä, minulle sen keskeinen hyöty on kuitenkin aivan muualla: rentoutumisessa. Oli kyseessä sitten nopeatempoinen räiskintä, rauhallinen pulmapeli tai mittava seikkailutarina, peleihin on helppo uppoutua.

Uppoutumisen merkitystä ei ole syytä väheksyä. Arjen kiireiden tai työstä johtuvan kuormituksen siirtäminen hetkeksi syrjään tekee hyvää. Pelit ovat erinomainen tapa nollata aivot työpäivän jälkeen, tai sitä ennen.

Peleissä panokset eivät ole samalla tasolla kuin arjessa. Pelaaja saa kokeilla ja edetä yrityksen ja erehdyksen kautta. Onnistumisia tarjoillaan tasaiseen tahtiin, eivätkä pettymyksetkään ole yleensä musertavia. Toisin kuin monella muulla elämän alalla, pelaaja saa valita itselleen sopivan vaikeustason ja tehdä työtä omaksi ilokseen, ilman tulosvastuuta tai ympäristön painetta. Onnistumista ja epäonnistumista saa harjoitella ilman pelkoa. Rentoutuessa tilaa jää enemmän kiinnostukselle, mielikuvitukselle ja uteliaisuudelle. Leikkimisen ilon ei tarvitse jäädä lapsuuteen.

Hauskaa ja hyödyllistä on totuttu pitämään toisilleen vastakohtina - ensin työ, sitten huvi. Tällöin unohtuu, että hauska on meille usein hyödyllistä. Tässä piilee pelaamisen kiehtova ristiriita: pelaaminen on usein hyödyllistä juuri siksi, että sitä ei tehdä hyödyn vuoksi.

Ajan ottaminen itselle ja työasioista irrottautuminen ovat olennaisia tämän päivän työelämän taitoja. Työn ja vapaa-ajan sekoittuessa kyky rentoutua ja huolehtia omasta jaksamisestaan ovat kriittisen tärkeitä. Tutkijan työpäiväni päättyy harvoin työhuoneen oven sulkeutuessa. Aina löytyy tutkimuksia luettavaksi, artikkeliluonnoksia kehiteltäväksi ja sähköpostia vastattavaksi. Pelaaminen on minulle luonteva tapa astua työstä vapaalle. Jättiläisrobotin ohjaamossa työpostit saa jättää lukematta.

Kirjoittaja on Tampereen yliopiston pelitutkija, joka tutkii nuorten digitaalista pelaamista ja hyvinvointia.