Hienointa on, kun saa jotain näkyvää valmiiksi
Kolumni

Hienointa on, kun saa jotain näkyvää valmiiksi

Kirjoittaja: Liisa Uusitalo-Arola Julkaistu:

Nojasin naama noessa talikkoon ja ihailin hiljalleen siistiytyvää pihaa. Pihan laidalla paloi kokko, johon kokosin oksia. Mies tuumasi, että turhaa työtä ja lähti hirvimetsälle. Minä raahasin kuusenoksia ja ihailin tulta.

Ajatustyöläiselle on tärkeää päästä tekemään jotain konkreettista, jolla on alku ja loppu. Samoin on monessa muussakin työssä, jossa valmista ei tule – tai vaikka tulisikin, joka päivä työ alkaa alusta.

Joka päivä töissä odottavat uudet potilaat, uudet asiakkaat, uudet haasteet. Monesti työtä jatkaa joku toinen, eikä lopputulemasta aina ole tietoa. Ei myöskään siitä, miltä oma työ tai työpaikka näyttää puolen vuoden tai vuoden kuluttua.

Hallinnan tunne on yksi tärkeimmistä työhyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Hallintaa tuottaa ammattitaito ja hyvin mietitty työ, jossa omasta panoksestaan saa säännöllisesti palautetta. Aivan omanlaistaan tyydytystä tuottaa hyvin toimiva tiimityö. Kun työssä on paljon sellaista mitä ei voi hallita, moni etsii hallinnan kokemuksia vapaa-ajaltaan. Yksi kehittää kurpitsapiirakan reseptiä kohti täydellisyyttä, toinen hioo puulusikkaa kunnes sen pinta on silkinsileä.

Ensimmäinen päivä omissa kokkohommissani sujui hienosti. Hyvinvointisormus kertoi, että liikuntaa oli kertynyt reippaasti, mutta voimia tuntui riittävän vielä seuraavana aamunakin. Viimeistään tähän olisi pitänyt herätä.

Jos luulen olevani teräsnainen, olen juuri luistamassa ylirasitukseen. Jos 39,8 kilometrin ja 4261 kulutetun kalorin jälkeen tuntuu siltä, että vielä olisi annettavaa, se ei ole totta. Jos ei tunne rajojaan, hallinta voi muuttua hallitsemattomuudeksi ihan milloin vain.
Toisen kokkopäivän jälkeinen yö oli kamala. Kroppa kävi ylikierroksilla, uni ei tahtonut tulla. Aamun kohmeloisessa olotilassani muistutin itseäni vielä yhdestä asiasta. Vaikka valmiiksi saaminen ja näkyvän tuloksen tekeminen on ihanaa, vielä tärkeämpää on tekemisen tapa.

Mitä hauskimman projektin voi pilata raatamalla ja suorittamalla. Silloin riskeeraa sekä valmiiksi saamisen ilon että sen tyytyväisyyden, jonka hallinnan tunne tuottaa. Tilanteen voi silti pelastaa. Keho toipuu ylikierroksista aikanaan, ja sitten voi yrittää uudestaan, pienemmin askelin ja kokemuksesta kenties viisastuneena.

Liisa Uusitalo-Arola on kokenut työpsykologi. Hän on kirjoittanut suositun Uuvuksissa-kirjan, jossa käsittelee työuupumusta myös omakohtaisten kokemuksiensa pohjalta.