Kakkosduunina kanala
Töissä

Kakkosduunina kanala

Kirjoittaja: Heli Koppelo Kuva: Timo Heikkala

Kun Taina Hulanmäki ja Janne Immonen astuivat ensimmäisen kerran Lepolan tilalle kaksi vuotta sitten, he tiesivät heti: tässä on koti, jossa voi toteuttaa haaveen omasta kanalasta. Vähitellen neljän linnun parvi on kasvanut 25-päiseksi, ja siinä sivussa touhu on alkanut tuottaa pientä sivutuloakin.

Silmiähivelevän kauniissa Onkamonkylän maalaismaisemassa paukkuu pakkanen 22 asteessa, mutta Lepolan tilan pienessä punaisessa piharakennuksessa on vain mukavan vilpoisaa. Lattian sahanpuruissa tepastelee parikymmentä maatiaiskanaa ja peräti kolme kukkoa. Seinille rakennetuissa pesissä on munimishommat käynnissä: kaksi kanaa nököttää hiljaa ja matalana pesiensä perukoilla.

”Haluamme elää luonnonläheistä elämää ja kasvattaa itse ruokiamme. Otimme ensimmäiset kanat, jotta saisimme munia omiksi tarpeiksi. Ja kyllähän nämä tuovat maalaistunnelmaa varsinkin kesällä, kun kuopsuttelevat tuossa pihalla. Lapsetkin tykkäävät seurata kanojen touhuja”, Taina Hulanmäki kertoo.

Munabisnes syntyi puolivahingossa

Kanala sai alkunsa, kun Taina osti puolisonsa Janne Immosen kanssa tuttavan kotitilan, ja pariskunta pääsi muuttamaan maalle kirkonkylältä. Entinen pihasauna kunnostettiin lintujen kodiksi, ja Ilmajoen kantaa olevat maatiaiskanat ostettiin lehti-ilmoituksen perusteella.

Pikku hiljaa kanojen määrän kasvaessa munia alkoi jäädä yli, ja niin pienimuotoinen munabisnes sai alkunsa. Tällä hetkellä kanat munivat kuukaudessa reilut 400 munaa, joista suurin osa menee myyntiin. Tuotot ovat vielä pikkurahoja, mutta homma on kuitenkin inspiroinut jo uusia unelmia: ensimmäiset mehiläispesät on varattuna hunajatuotantoa varten, ja isolla tontilla on mukavasti tilaa myös vadelmatarhalle.

En ajattele tätä työnä

Miten pienten lasten vanhemmat jaksavat päivätyön ohessa tehdä lisähommia ja haaveilla vielä uusistakin, kun monilla on tekemistä yhdessäkin työssä?

”Toki minun tämänhetkinen opintovapaani auttaa sumplimaan aikatauluja. Minusta on kuitenkin kivaa tehdä jotain omaa, se tuo vireyttä. Innoissani opiskelen jo mehiläisjuttujakin, esimerkiksi pölytykseen liittyy paljon kaikkea mielenkiintoista ”, puutarha-alaa opiskeleva Taina pohtii.

”En ajattele tätä ollenkaan työnä, vaan harrastuksena, josta saa jotain ekstraa. Kakkostyötä ei ylipäätään kannata tehdä vain rahan takia, silloin siitä tulee vain pakkopullaa”, vinkkaa Janne, jolla on kolmaskin sivutyö, akvaariohuolto.

Ympäristökin vaikuttaa: maaseutukylällä myös naapurit inspiroivat. ”Maalla ihmiset ovat tosi toimeliaita, ja sitä täällä eläminen vaatiikin. Joskus käy kateeksi, kun kaupungissa asuvien ei tarvitse tehdä edes lumitöitä, mutta kaiken kaikkiaan kyllä me plussalle tässä jäädään”, Janne hymähtää.