Suomen tavaraliikenteestä 90 prosenttia kulkee kumipyörillä. Logistiikkayritysten ajojärjestelijät ovat avainasemassa, jotta valtava verkosto toimii: tavara kulkee kauppoihin, rakennustarvikkeet työmaille ja komponentit teollisuuden rattaisiin.
”Kyse on isosta paletista. Työssä on oleellista hallita kokonaisuuksia. Mietimme yhdessä tiimin kanssa, miten kuormat kannattaa ajaa ja reitit suunnitella, ettei tarvitse ajella tyhjällä autolla”, sanoo Vesa Kaitala, Tampereen Kaukokiidon ajojärjestelyn osastovastaava.
Koska tavaran pitää usein olla perillä aamusta, Suomen herätessä, työtä tehdään aamuyöstä alkaen.
”Meillä tehdään vuorotyötä aamuneljän ja iltakuuden välillä. Tarvittaessa joustoa pitää löytyä pitkäänkin päivään”, sanoo ajojärjestelijä Kaj Korhonen DB Schenkerillä.
Työn suola, haasteet ja kirous ovat muuttuvat tilanteet ja väistämättömät yllätykset. Isossa ketjussa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ongelmilla on taipumus kertautua, jolloin paletti menee helposti täysin uusiksi.
”Joskus on liikenneonnettomuuksia, joskus laiva ei saavu satamaan ajoissa, joskus kalusto reistaa ja joskus kuskit sairastuvat. Tässä työssä ei voi jättää aivoja narikkaan, vaan koko ajan täytyy miettiä luovia ratkaisuja”, kertoo DHL:n ajojärjestelijä Juha Kaijanen.
Kaikki välineet käytössä
”Sääolosuhteet talvisin varsinkin syrjäisemmissä paikoissa aiheuttavat haasteita. Silloin saatetaan soittaa kohteisiin etukäteen ja kysyä, missä kunnossa tiet ovat”, Kaitala sanoo.
Kaj Korhosen mukaan isoja härdellejä aiheuttavat myös pyhäpäivät ja normaalia lyhyemmät viikot. ”Pääsiäiset ja joulut ovat vilkkaita viikkoja”, hän nauraa. ”Ihmiset haluavat, että tavara liikkuu normaalisti. Siksi pyhistä aiheutuu aina ylimääräistä jumppaa.”
Työn reunaehtoja sanelevat myös kuljettajien ajo- ja lepoajat. Ajojärjestelijällä puhelin soikin yhtenään, ja sitä säestää meilin laulu. 50 sähköpostia ja toinen mokoma puheluita per vuoro on normaali tahti.
”Meillä on vuorokaudessa 2 500 kuljetusta ja tavaraa liikkuu tuhat tonnia. Kyllä siitä liikennettä syntyy”, Kaitala hymähtää.
Kokemus ratin takaa auttaa
Kaikilla kolmella ajojärjestelijällä on kokemusta kuljetusalasta myös ratin takaa. Juha Kaijanen on ajanut niin vaatekuljetuksia, soraa kuin linja-autoa. ”Ajan edelleen muutaman keikan kuussa, kun tuuraan kuljettajia. Se on hyvä tapa säilyttää tuntuma käytännön työhön.”
Logistiikan insinööriksi kolme vuotta sitten valmistunut Kaitala ajoi nuorena jakeluautoa. ”Sen kokemuksen kautta osaa katsoa kokonaisuutta kuskin silmin. Alueiden ja kaluston tuntemus kasvattaa auktoriteettia, jolloin työskentely kuljettajien kanssa on helpompaa.”
Kaj Korhonen on tullut alalle pitkän kaavan kautta. ”Tulin Schenkerille peruskoulupohjalta, ja ajoin aluksi trukkia. Sitten etenin selvitysmieheksi ja ajojärjestelijäksi. Tämä on ollut tosi hyvä polku, josta on saanut kosketuksen koko alaan.”
Tiukkojen tilanteiden tekijät
Ajojärjestelijän työ vaatii, mutta antaa myös paljon.
”Pitää olla kärsivällisyyttä ja paineensietokykyä, mutta onnistumisen tunteitakin saa”, Juha Kaijanen kuvaa tiukkoja tilanteita.
”Tämä on mitä suuremmissa määrin asiakaspalvelua. Tiukempi palaute pitää osata suodattaa, ja se hyvä palaute tuntuu mahtavalle, kun on onnistunut löytämään ratkaisun ongelmiin”, sanoo Kaitala.
”Tiukoissa paikoissa pitää jaksaa vaan vääntää. Ei voi olla ihan hissukka. Aika paljon pitää olla pilkettä silmäkulmassa ja huumoria”, Korhonen sanoo.