Suomesta matkustaa vuosittain usea kunnianhimoinen, silmäterveydestä kiinnostunut optometristi opiskelemaan alan maisteritutkintoa vuorten taakse Norjaan. Yksi heistä on raumalainen Jyri Vestervik.
Haastavaa, mutta hemmetin palkitsevaa. Näin Jyri Vestervik kuvailee opiskeluaan nelivuotisessa Optometry & Visual Science -koulutusohjelmassa Kaakkois-Norjan yliopistossa Kongsbergissa.
”Ikinä en olisi uskonut, että joku päivä tekisin näöntutkimuksen norjaksi, mutta senkin olen päässyt kokemaan”, hän kertoo nauraen.
Vestervikin mukaan syitä suorittaa maisterintutkinto juuri Norjassa on useita. Norja on lähin paikka, missä optometrian maisteritutkinto ei maksa kuin pienen oppilaskuntamaksun verran. Sisään yliopistoon pääsee ilman pääsykoerumbaa, kunhan paperit ovat kunnossa. Lisäksi opetuksen korkea taso miellyttää Vestervikiä.
”Olen kiinnostunut nimenomaan silmäterveyden hoidosta, ja Norja on siinä edelläkävijä. Opiskelemme tunneilla myös sairauksien, kuten MS-taudin tai diabeteksen, vaikutuksia silmäterveyteen.”
Tässä piileekin suurin ero kahden maan välillä: Norjassa optikot osallistuvat diagnosointiin, eli saavat sanoa asiakkaalle, jos huomaavat vaikkapa kaihin.
”Norjassa diagnoosiepäilyihin oikein kannustetaan, ja optikot tekevät töitä moniammatillisissa ryhmissä yhdessä silmälääkärin kanssa. Se on suunta, mihin Suomessakin mennään”, vuonna 2020 yleisen optometrian maisteriksi valmistuva Vestervik toteaa.
Käytännöt haltuun opetusklinikalla
Käytännössä opinnot Norjassa tarkoittavat sitä, että Vestervik matkustaa kuusi kertaa vuodessa viikon lähiopetusjaksoille kolmen muun suomalaisen kanssa.
”Vuokraamme viikoksi mökin ja vietämme kommuunielämää. Meillä on hauska porukka, ja Kongsberg on paikkana uskomaton, kuin suoraan sadusta.”
Lähiopetusjaksoissa parasta Vestervikin mukaan on, että siellä pääsee heti kokeilemaan oppeja käytännössä. Alkuviikosta oppilaat istuvat luennoilla, mutta loppuviikosta he ottavat asiakkaita vastaan yliopiston opetusklinikalla. Näyttökokeita on paljon.
”Ne ovat tiukkoja viiden minuutin puristuksia, jossa lehmänkello kilkattaa kokeen alku- ja loppuaikaa.”
Muut opinnot suoritetaan etänä Suomessa, palkkatyön ohessa. Materiaalit ovat englanniksi ja norjaksi. Koska Vestervikin ruotsi on hieman ”så där”, norjasta puhumattakaan, Google-kääntäjä on kovassa käytössä.
”Onneksi alan jargon on kaikkialla sama, joten asiasta on suht helppo päästä jyvälle.”
Alan murroksessa mukana
Vestervik suosittelee lämpimästi tutkintoa Norjassa, sillä optisen alan maistereille on Suomessa tarvetta. Helposti tutkintoon vaadittavat 120 opintopistettä eivät kuitenkaan irtoa. Opiskelu vaatii omistautumista ja aikaa. Töissä pitää sopia, miten lähijak-sot onnistuvat, käyttääkö siihen esimerkiksi lomansa vai ottaako palkatonta.
”Lisäksi kuluja tulee matkoista ja majoituksista noin 500 euroa per kerta. Neljässä vuodessa palkanmenetyksistä ja kuluista kertyy huomattava summa. Toki on päästävä myös kielimuurin yli, ja se pitää hyväksyä, että on paljon kiinniotettavaa silmäterveyteen liittyvän tiedon määrässä.”
Kaikki panostaminen omaan osaamiseen kuitenkin kannattaa, sillä se on panostamista omaan tulevaisuuteen, Vestervik uskoo.
”Muutoksen näkee myös Suomen koulutuksessa. Valmistuin AMK:sta 2015, ja jo silloin harjoittelussani huomasin, että tiedän paljon enemmän näkemisen ja silmäterveyden asioista kuin monet perinteisemmän koulutuksen saaneet optikot.
Mikä on tällä menolla alan tilanne vuonna 2050? Silmälasien erikoiskauppiaan rooli on jäämässä taka-alalle, ja jos haluaa olla
mukana muutoksessa, nyt kannattaa olla etujoukoissa kouluttamassa itseään silmäterveyden hoidon ammattilaiseksi”, Vestervik sanoo.
Optometry & Visual Science -koulutusohjelmaan voi hakea seuraavan kerran keväällä 2019. Lisätietoa koulutuksesta ja hakemisesta saa yliopiston nettisivuilta: www.usn.no.