Aika on arvokkainta, mitä voin antaa
Töissä

Aika on arvokkainta, mitä voin antaa

Kirjoittaja: Heli Koppelo Kuva: Timo Heikkala

Ahkeruus, arvot ja aito yhteisöllisyys. Oulun Kärppien kenties rakastetuin pelaaja, puolustaja Lasse Kukkonen tietää, mikä mahdollistaa joukkueen yhtenäisen toiminnan kovan paineen alla. Pian edessä on luopuminen lätkäurasta, mutta mielen perukoilla itää jo uusi unelma: työskentely paitsi urheilun, myös paremman työelämän eteen.

Oululainen Lasse Kukkonen on saavuttanut lätkäurallaan paljon: pitkän rivin kaikenvärisiä mitaleja niin SM- ja MM-tasolta kuin olympialaisistakin. Vuosia Yhdysvalloissa NHL:ssä kuin Venäjällä KHL:ssäkin. Oulun Kärppien kaikkien aikojen nuorin ja myös pitkäaikaisin kapteeni. Kukkonen on edelleen, 37-vuotiaana, SM-liigan kärkijoukkueen eturivin pelaaja. Merkittävintä Kukkosessa lienee kuitenkin hänen maineensa joukkueensa eteen uhrautuvana pelaajana ja kapteenina, johon koko Kärppien empaattinen ja tunteita korostava kulttuuri ruumiillistuu.

”Voittajaluonne”, on Kärppien päävalmentaja Mikko Manner kuvaillut Kukkosta. Sillä Manner viittaa ihmiseen, jolla on arvot kohdallaan ja palava halu kehittyä, ja joka käyttäytyy kunnioittavasti toisia ihmisiä kohtaan. Myös kova työmoraali, nöyryys ja yhteisöllisyys kuuluvat määritelmään.

”Kiitos siitä kuuluu vanhemmilleni, perheelleni ja kaikille valmentajille junioriajoista saakka. He kaikki ovat minua kasvattaneet ja opettaneet. Samoin niille monille päävalmentajille, jotka ovat antaneet minun olla sellainen kuin olen”, Kukkonen toteaa vaatimattomaan tyyliinsä.

Kukkonen on sisäistänyt sen, ettei kukaan ole yksin oman onnensa seppä. Jokaisen menestyjän takana on aina muiden ihmisten tuki. Kukkosella tukia on riittänyt, ja siksi hänellä on myös halua ammentaa itsestään muille.

Esikuvana oma isä

Siinä missä Lasse Kukkonen on monen oululaisen jääkiekkopelaajan esikuva, Kukkosen oma esikuva on selvästi hänen isänsä.

”Isä oli sellainen vanhan liiton johtaja, hyvässä mielessä. Hän oli kiinni työnteon arjessa, johdonmukainen, ymmärtävä ja maalaisjärkinen. Hän ymmärsi, että ihmisiä tässä kaikki ollaan, ja ihmisille sattuu ja tapahtuu.”

Kaikesta päätellen ainakin ihmisrakkaus, ahkeruus ja tapa johtaa ovat siirtyneet isältä pojalle.

”Nyt kun on itsellä kolme tyttöä, jotka harrastavat tanssia, jalkapalloa, lentopalloa ja kuoroa, näen, minkä työmäärän vanhempani ovat eteeni tehneet. Ja edelleen pappa kuskaa paljon. Hän osallistuu, auttaa ja on valmiina. Samanlainen epäitsekäs isä, jonka itse olen saanut kokea lapsuudessani ja joka mahdollisti minulle kaiken tämän, haluan itsekin olla omille tyttärilleni.”

Perusarvot kirkkaana

Kun Kukkonen puhuu arvoista, huomaa, etteivät ne ole hänelle sanahelinää, vaan kaiken tekemisen perusta.

”Tärkein arvoni on perheeni, kaikki läheiseni ja seurani. Käytännössä se näkyy niin, että annan kaiken aikani heille. Aika on arvokkainta, mitä voi antaa, ja jotain, jota ei saa koskaan takaisin.”

Perusarvojen kirkkaus on myös syy, miksei Kukkosesta ole menestyksestään huolimatta tullut leuhkaa pörhistelijää.

”Kaikki se hype, mitä lätkän ympärillä on, on ulkopuolista ja irrallista. Ei se pikku-Lasse siitä unelmoinut. Arvostan kaikkea, mitä olen saavuttanut, mutta ei mun tyttöjä kiinnosta, voitettiinko me peli, vaan että olenko kotona kuskaamassa heitä treeneihin.”

Arvot kumpuavat itsetuntemuksesta, jonka kehittäminen jatkuu koko elämän.

”Kun tuntee itsensä, omat vahvuutensa ja heikkoutensa, itseluottamus kasvaa ja on myös helpompi myöntää virheet. On helpottavaa, ettei tarvitse olla täydellinen. Silloin voi keskittyä niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa.”

Omana itsenä oleminen on tärkeää koko työyhteisön kannalta.

”Jos esität jotain, ihmiset vaistoavat sen etkä herätä luottamusta. Etenkin jos olet johtaja, se on varma tie epäonnistumiseen.”

Unelmat avoinna

37-vuotiaan Kukkosen peliura alkaa pikkuhiljaa lähestyä loppuaan. Luopuminen on jo alkanut: viime keväänä hän ilmoitti maajoukkueuransa olevan ohi ja tänä syksynä ojensi Kärppien pääkapteenin kypärän Atte Ohtamaalle.

”Tiedän, että minulla on ehkä maksimissaan muutama vuosi peliuraa jäljellä. On pakko alkaa miettiä tulevaa.”

Perinteisesti Kukkosen tasoiset pelaajat siirtyvät pleksin toiselle puolelle, valmentamaan, mutta Kukkosen kohdalla se ei ole ainoa vaihtoehto.

”Vielä veri vetää jäähallin ovelle, joten vaikea sanoa mitään ehdotonta seuraavasta unelmasta. Urheilua en jätä, mutta haluan pitää unelmat avoinna.”

Pari askelta uuteen suuntaan Kukkonen on jo ottanut: hän on liittynyt oululaisen Mindgame Oy:n valmentajaverkostoon. Mindgame tarjoaa moniammatillisia hyvinvointipalveluja, ja nyt Kukkonen on mukana yhdessä työhyvinvointiprojektissa.

Tulevaa uutta uraa vauhdittamaan Kukkonen on aloittanut myös vuoden kestävät psyykkinen valmentaja -opinnot. Yksi hänen pääviesteistään työelämään liittyy tunteisiin.

”Suomessa pidetään innostusta herkästi nolona asiana, vaikka on hienoa, että ihmiset löytävät työn, joka on heille intohimo. Työ voi olla muutakin kuin otsa rypyssä puurtamista. Lätkänpelaaja voi sanoa, että olen ylpeä työstäni, mutta sitä harvemmin kuulee muilta ammattilaisilta. Se on harmi, ja sitä haluan olla mukana muuttamassa.”

Kuka?

  • Lasse Kukkonen, 37
  • Kotoisin Oulusta
  • Asuu Oulun Kirkkokankaalla vaimonsa Piritan, kolmen tyttärensä Vilman, 11, Moonan, 8, ja Elenan, 5 v, sekä norfolkinterrieri Tepon kanssa.


Fakta

  • 1999 Oulun Kärppien I-divisioonassa pelaavaan edustusjoukkueeseen, myös alle 18-
  • vuotiaiden maajoukkueessa MM-kisoissa.
  • 2002 Kärppien kapteeniksi 21-vuotiaana
  • 2003 Yhdysvaltoihin NHL-liigaan
  • 2009 Venäjälle KHL-liigaan
  • 2012 Pelaamaan Ruotsiin
  • 2013 Paluu Kärppiin, kapteeniksi
  • 2018 Oulun Kärppien puolustaja ja varakapteeni, Mindgame Oy:n valmentaja