Rakkautta, olutta ja ystäviä ympäri Suomen   
Töissä

Rakkautta, olutta ja ystäviä ympäri Suomen  

Kirjoittaja: Juho Paavola

Vaikka tekniikka ja työkalut muuttuvat, huolinta-alan perusajatus eli asiakkaan pulmien väsymätön ratkaiseminen säilyy. Neljä huolinta-alan konkaria kertovat mieleenpainuvia muistoja ja kommelluksia uransa varrelta.

Pirtua koneeseen

Kun Kerstin Tuomela jäi Geodis Oy:ltä eläkkeelle vuonna 2016, Euroopan sisämarkkinoilla ei enää tullattu ja asiakirjat toimivat sähköisesti. Uran alussa aika oli toinen.

“Suurin muutos oli aika. Kun olin urani alkupuolella Ehrnroth Oy:llä, meillä oli aikaa tullaukseen kuukausi. Tein paljon töitä Fazer Musiikki Oy:lle, joka toi Beethovenin ja muiden säveltäjien nuotteja Euroopasta. Keräsin niitä kuukauden, jonka jälkeen makasin päivän lattialla, lajittelin nuotit lähettäjän mukaan ja toimitin ne tullattavaksi.”

”Pitkään kirjoitimme kaiken IBM:n pallokirjoituskoneilla. Eri huolitsijoiden paperien piti olla erivärisiä, koska niiden avulla laskimme, paljonko kullakin on ollut keikkaa. Jos piti ottaa kopioita, täytyi kopiokoneeseen kaataa ensin pirtua. Varmaan sen ajan hengessä joku joi joskus kuormastakin, mutta suurin osa spriistä säästyi kopiointiin. Ensimmäinen suuri mullistus oli tietokoneen tuleminen 1970-luvun alkupuolella. Kone täytti koko huoneen, ja sitä sai käyttää lisäkseni vain yksi toinen koulutuksen saanut työntekijä. Pirtua kone sentään ei tarvinnut.”

Rakastuminen avasi työpaikan

Kun 1990-luvun lama koitti, Kari Nikula oli tehnyt huolinta-alan töitä jo viitisentoista vuotta. Vaikka hän viihtyi työssään, kansantalouden koira kuitenkin puraisi ja työpaikalla Turun Merihuollossa saneerattiin väkeä. Totuttuun tapaansa Nikula ajatteli, että asiat kyllä järjestyvät.

”Ja niin myös kävi! Sain työtoveriltani vinkin, että lentohuolinnassa vapautuu pakettiauton kuljettajan paikka. Paikka aukesi, koska autoa ajanut nuori nainen sattui olemaan umpirakastunut ja muuttamassa poikaystävänsä luokse Lahteen. Tartuin tilaisuuteen, ja niin minusta tuli joksikin aikaa autokuski. Mukavaa hommaa sekin!”

”Eläkkeelle jäin työskenneltyäni viimeiset vuodet Kiinan konttiliikenteessä – muut kuljetusmuodot olivatkin jo tulleet aiemmin tutuiksi. Kiinalaisten kanssa kaikki ei aina mennyt mutkattomasti, mutta aina ne mutkat jotenkin selvitettiin. Tiukempi paikka oli, kun erään suomalaisen yrityksen lähettämän asfalttiaseman rumpu lensi myrskyssä laivan laidan yli mereen. Sen voin sanoa, että vastuita ja vakuutuksia syynättiin tarkasti läpi sen jälkeen. Lopulta löytyi maksaja, ja uusi asemakin saatiin matkaan.”

Huolitsijan sitkeys sai oluen virtaamaan

Informaatio ja tavara liikkuvat nykyään niin nopeasti ympäri maailman, että välillä on vaikea muistaa, kuinka erilaista kauppa oli vielä nelisenkymmentä vuotta sitten. Suomen merkittävin kauppakumppani oli silloin Neuvostoliitto, ja yksi tärkeimmistä vuotuisista tapahtumista olivat Leningradin eli nykyisen Pietarin tekstiilimessut.

Lempi Mattila työskenteli Lahden Huolintakeskuksessa, joka toimi kaikkien suomalaisten näytteilleasettajien välivarastona sekä tullauspisteenä.

”Se oli aina iso urakka, aikaa meni yli kuukausi. Enemmänkin olisi mennyt, elleivät suhteemme Lahden tulliin olisi olleet niin hyvät. Tekstiilien ohessa messuille lähetettiin myös kahvila ja baari. Olut tuli Lahdesta totta kai, mutta eräänä vuonna baarin pystytysvaiheessa huomattiin oluthanan hiilidioksidipatruunan jääneen kotiin. Sain aika monta kiivasta puhelua, olihan hana saatava toimimaan. Aloin selvitellä asiaa, ja pääsimmekin Mallasjuoman vahtimestarin kanssa illalla hakemaan tehtaalta uuden patruunan. Seuraavaksi sain soitella aika lailla löytääkseni kuljetuksen, joka olisi menossa siihen suuntaan. Lauantaiksi ei Pietarin rekkaa löytynyt, mutta lopulta löysin erään näytteilleasettajan, joka oli menossa autolla rajan ylitse. Ajoin patruunan raja-asemalle, josta se pääsi miehen kyydissä messuille. Olutkin sitten virtasi!”

Puhelin loi ystävyyssuhteita ympäri maan

Ennen jäämistään eläkkeelle DHL Freight Finland Oy:stä vuonna 2017 Päivi Tyrvänen ehti työskennellä kuljetus- ja huolinta-alalla eri tehtävissä 42 vuotta. Parhaat muistot hänelle jäivät 1980- ja 1990-luvuilta. Kauppa kävi, eikä Suomen jäsenyys Euroopan Unionissa ollut vielä romahduttanut tullausten ja huolintaliikkeiden määriä. Tietotekniikka teki tuloaan, mutta puhelin oli vielä työkalujen kuningas.

”En halua sanoa, että ennen oli kaikki paremmin. Tietotekniikka ja erityisesti internet ovat helpottaneet ja sujuvoittaneet montaa asiaa. Mutta kun niitä ei ollut, ihmiset olivat kuin luonnostaan toistensa kanssa paljon tekemisissä. Kun asiointi hoidettiin kasvotusten ja puhelimessa, opin tuntemaan monet asiakkaatkin henkilökohtaisesti. Asioiden hoitamisen lomassa keskustelimme perheestä, lapsista ja harrastuksista. Konttoreita oli ympäri maan ja käytännössä kaikki yhteydenpito kollegoihin tapahtui puhelimella. Juuri puhelimessa puhumisen vuoksi sain työurallani monia hyviä ystäviä eri puolilta Suomea.”