Vähemmistöjen kohtaamisessa petrattavaa
Töissä

Vähemmistöjen kohtaamisessa petrattavaa

Kirjoittaja: Heli Koppelo

“Moni luulee, ettei meillä syrjitä, mutta asiakkaiden kokemukset kertovat toista”, sanoo sairaanhoitaja Elina Partanen. Hänen tuore opinnäytetyönsä käsittelee seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamista sosiaali- ja terveysalalla.

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset eivät saa tarpeeksi koulutusta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamiseen. Tähän johtopäätökseen tuli sairaanhoitaja Elina Partanen Diakissa tekemässään opinnäytetyössä, joka pohjautui Sinuiksi-palvelussa tehtyyn, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslain toteutumista sosiaali- ja terveysalalla kartoittaneeseen kyselyyn.

”Ylipäätään vähemmistöjen kohtaamisessa on vielä paljon tekemistä, vaikka syrjintäkielto on kirjattu lakiin ja sote-alalla usein kuvitellaan, ettei syrjitä”, Elina Partanen kertoo. Käytännössä koulutuksen puute näkyy muun muassa siten, että asiakas voi joutua hoitajansa opettajaksi hoitotilanteessa, erilaisia parisuhdemuotoja vähätellään tai potilastietoihin kirjataan epäasiallisia merkintöjä.

Alalla on vielä paljon tehtävää jo perussanaston haltuunotossa. ”Esimerkiksi jos hoitaja ei alkutilanteessa tiedä potilaan kumppanin sukupuolta, voisiko kysyä mieluummin puolisosta kuin vaimosta tai miehestä? Samoin käsitteet, vaikkapa transsukupuolisen ja tranvestiitin ero, eivät ole kaikille selkeitä. Sukupuolivähemmistöt kohtaavatkin syrjintää vielä enemmän kuin seksuaalivähemmistöt.”

Partasella riittää myös ymmärrystä hoitohenkilökunnalle. Usein kysymys on siitä, ettei tahdota loukata, ja kun asiasta ei ole koulutusta, ei myöskään osata lähestyä asiaa. ”Se on sikäli kiinnostavaa, että hoitajina me kuitenkin teemme hyvinkin intiimejä toimenpiteitä potilaille, mutta tässä asiassa emme uskalla olla avoimia.”

Jos et tiedä, kysy!

Vähemmistöjen ottaminen huomioon ei ole merkityksetön asia, sillä pahimmillaan syrjintä johtaa siihen, että ei uskalleta tulla vastaanotolle. ”Kysymys on ihmisten välisestä kohtaamisesta, ei mistään sen oudommasta asiasta. Eräässä koulutuksessa hoitaja mietti, että jos hän ei tiedä potilaan sukupuolta, niin millaista katetria käyttää. Toinen hoitaja ehdotti, että käy kurkkaamassa, kun potilas nukkuu. Olisiko kuitenkin ollut parempi kysyä ihan asiakkaalta itseltään?”

Jo se veisi asioita sote-puolella eteenpäin, että asiakas saisi ennen hoitoon hakeutumista tietää, että palvelu on sitoutunut yhdenvertaisuusperiaatteeseen. ”Esimerkiksi nettisivuilla voitaisiin ilmoittaa, että paikka on sitoutunut noudattamaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakia. Tämä paitsi helpottaisi vähemmistön hoitoon hakeutumista, myös epäasialliseen käytökseen puuttumista niin asiakkaiden taholta kuin oman henkilökunnan sisälläkin.”

Koulutuksen puute näkyy lukuisin eri tavoin. Partasen lopputyöstä ilmenee, että jopa 76 prosenttia vastaajista ilmoitti olevansa valmis työskentelemään asiakkaan kanssa hänen seksuaalisen suuntautumisen muuttamiseksi toiseksi, jos asiakas sitä toivoo. ”Tutkimustiedon valossa tällaiset ’eheyttämishoidot’ ovat kuitenkin epäeettisiä ja jopa vaarallisia, ja hoitohenkilökunnan tulee pidättäytyä niistä”, Partanen painottaa.

Koulutusta ja arvojen tarkastelua

Kyselyn mukaan 80 prosenttia ammattilaisista ymmärtää kohtaavansa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä työssään. ”Se, että 20 prosenttia ei tiennyt, onko kohdannut, on sikäli positiivista, että se kertoo, että hoitohenkilökunta tiedostaa, ettei vähemmistöön kuuluminen näy välttämättä ulospäin. Vain reilu prosentti sanoi, ettei ole lainkaan kohdannut sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä, mikä kertoo asian kieltämisestä.”

Hoitohenkilökunta itsekin toivoo koulutusta aiheesta, samoin työnohjausta. ”Myös arvoja ja asenteita tulisi tarkastella. Moni luulee, ettei meillä syrjitä, mutta asiakkaiden kokemukset kertovat toista. Avoimissa vastauksissa näkyi vakavaakin asenteellisuutta, kuten kommentteja siitä, että asioita ei tarvitse ottaa puheeksi, koska naiset ovat naisia ja miehet miehiä, tai että työyhteisön asenteellisuus pitää vastaajan visusti kaapissa.”

Partanen ohjaa sateenkaarinuorten tukiryhmää ja kiertää oppilaitoksissa ja työpaikoilla puhumassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamisesta. ”Perusohjeena vähemmistöjen kohtaamiseen on sama kuin kenen tahansa: ihmisen kohtaaminen ihmisenä, kuunteleminen ja kysyminen.”

Partasen opinnäytetyö on luettavissa vapaasti Theseus-palvelussa netissä.