Syökö epäsäännöllinen työaika terveytemme?
Töissä

Syökö epäsäännöllinen työaika terveytemme?

Kirjoittaja: Juho Paavola

Riittävä lepo ja työvuorojen yhteinen suunnittelu ovat parhaat lääkkeet epäsäännöllisessä vuorotyössä jaksamiseen.

Mitä epäsäännöllisempiä työvuorot ovat, sitä enemmän työ syö työntekijän terveyttä. Työterveyslaitoksen (TTL) tuoreessa tutkimuksessa havaittiin, että epäsäännöllinen vuorotyö on yhteydessä verenpainetaudin, korkean kolesterolipitoisuuden ja tyypin 2 diabeteksen riskitekijöihin.

Tärkein selittävä tekijä on ravinto, TTL:n erityisasiantuntija Jarno Turunen sanoo.

”Yötyö synnyttää univajetta ja väsymystä, mikä puolestaan vaikuttaa nälkää säätelevien hormonien toimintaan. Se taas synnyttää hiilihydraattinälkää, joka puolestaan voi alkaa ajan mittaan aiheuttaa ylipainoa ja sitä kautta altistaa sairauksille.”

Epäsäännöllisestä vuorotyöstä puhutaan, kun työvuorot eivät noudattele esimerkiksi tasaista, noin kahdeksan tunnin päivä-, ilta- ja yövuorojen sykliä. Ilmiö on sosiaali- ja terveydenhuollon aloilla yleinen.

”Tietyissä työtehtävissä työtä ei aina ole mahdollista lopettaa työvuoron päättyessä, tai esimerkiksi sairastumisten takia vuoroon on pakko löytää tekijä. Lisäksi itse työ on toisinaan järjestetty niin, että työn aloitus- ja lopettamisajat vaihtelevat, mikä vaikuttaa vuorojen välisen lepoajan pituuteen.”

Kunta-ala kovimmilla

Ilmiönä epäsäännöllinen vuorotyö on ajankohtainen nyt. Vuonna 2020 voimaan astuva uusi työaikalaki mahdollistaa epäsäännöllisen vuorotyön ja tilapäisten yövuorojen teettämisen aiempaa vapaammin.

Usein myös työehtosopimukset mahdollistavat paikallisen sopimisen pitkistäkin tasoittumisjaksoista, jolloin työtä voi olla hyvinkin epätasaisesti jakson aikana. Paikallinen sopiminen on toki vapaaehtoista.

”Maailma ja Suomi siinä ohessa ovat siirtymässä kohti 24/7-yhteiskuntaa ehkä vahvemminkin kuin haluaisimme, ja siksi vuorotyön vaikutuksia on syytä pitää esillä.”

TTL:n tutkimuksessa uutena asiana huomattiin se, että kovimmille joutuvat pienten kuntien julkisten palveluiden työntekijät.

”Jos vuorotyö ei sovi, suuressa sairaalassa on mahdollista löytää korvaavaa työtä. Sen sijaan pienessä yksikössä vaihtoehtoja ei välttämättä ole.”

Uusi työaikalaki kasvattaa painetta

Uusi työaikalaki mahdollistaa yhä vapaamman paikallisen sopimisen ja työaikapankkien aiempaa väljemmän käytön.

Turunen huomauttaa, että moni työntekijä haluaa liukumia. Muutama ikäväkin työvuoro on mahdollista jaksaa, jos palkintona on pitempi vapaa. Kokonaisuuden kannalta kyse on siitä, miten hyvin työntekijä voi palautua.

Nykyisinkin sallitaan lyhimmillään 11 ja jaksotyössä 9 tunnin palautumisaika työvuorojen välillä. Se alkaa olla liian vähän, Turunen sanoo.

“Siitä on selvät näytöt, että alle 11 tunnin palautumisaika alkaa näkyä kasvavina 1–3 päivän sairauslomina, joita tarvitaan toisinaan myös työstä palautumiseen.”

Työnantajalle siis säästö yhdessä paikassa voi käydä kalliiksi toisaalla.

Yhteinen suunnittelu auttaa jaksamaan

Koska vuorotyöstä ei sote-aloilla eroon päästä, ratkaisut on haettava johtamisesta. TTL:n alustavien tulosten mukaan vuorotyötä tekevien sairauspoissaolot laskivat noin 6–10 prosenttia, kun työntekijät pääsivät itse osallistumaan työvuorojensa suunnitteluun.

”Ihmiselle on tärkeää kokea, että häntä kuullaan ja hän saa itse vaikuttaa. Kun työvuoronsa saa itse suunnitella niin, että ehtii viedä lapsensa harrastuksiin, mieli on parempi, eikä ehkä muuten sairaslomaan johtava pieni kolotuskaan tunnu niin pahalta.”

Työvuorojen yhteinen suunnittelu onnistuu sopimalla pelisäännöt, jotka ovat tasavertaiset ja joista myös pidetään kiinni. Apuna kannattaa käyttää työergonomian huomioivia työvuoro-ohjelmia. Tärkeintä on kuitenkin organisaation työkulttuuri: siellä missä työvuorojen suunnittelun merkitys on otettu osaksi johtamiskulttuuria, tulokset ovat hyviä, Turunen sanoo.

”Ihmisten osallistaminen vaatii johdolta luottamusta, mutta se kannattaa. Viime kädessä johto on vastuussa siitä, että ihmiset voivat tehdä työtään tuottavasti ja turvallisesti.”