Ura voi edetä myös mutkitellen
Töissä

Ura voi edetä myös mutkitellen

Uratykki, uraohjus, uraäiti… Sanat voivat johtaa harhaan, sillä jokaisella työssäkäyvällä on omanlaisensa ura, ei pelkästään uraa tietoisesti rakentavilla.

Sana työura kuulostaa monen korvissa pelkkien uraohjusten asialta. Mitä tekemistä tavallisella työntekijällä on uran kanssa? Tai sitten mieleen tulevat päättäjien puheet työurien pidentämisestä. Kuulostaa siltä, että on samantekevää, minkälainen työura ihmisellä muuten on, kunhan se on tarpeeksi pitkä.

Tutkimuksissa työuralla kuitenkin tarkoitetaan ihmisen ja työn suhdetta. Jokaisella työssäkäyvällä on sellainen, oli se sitten suoraan nousujohteinen, eteenpäin samassa tasossa etenevä tai kiemurteleva ja katkonainen.

Suuret ikäluokat menivät joukolla töihin tehtaisiin ja pysyivät samassa työpaikassa eläkeikään saakka. Nykypäivänä työuran käsite on hieman toisenlainen. Samassa työpaikassa liian pitkään pysyminen voi jopa kieliä kunnianhimottomuudesta, kun nykypäivän iskusanoja ovat epämukavuusalueille meneminen ja itsensä haastaminen.

Nykyajan nuoria aikuisia voi jopa hämmästyttää, miten heidän vanhempansa tai isovanhempansa ovat jaksaneet tehdä töitä samassa työpaikassa vuosikymmeniä.

Työuria määrittää yhteiskunnallinen tilanne

Työ ja ihminen eivät kohtaa tyhjiössä, vaan työuria määrittää aina yhteiskunnallinen tilanne. Esimerkiksi määräaikaiset työsuhteet otettiin käyttöön 90-luvun laman myötä. Ennen työntekijä saattoi tehdä samassa yrityksessä monia erilaisia tehtäviä ja saada vaihtelua sekä haasteita sitä kautta, kun taas nykyään määräaikaisuudet ja pätkätyöt ovat monelle tervetullut vaihtoehto.

Pysyvyyden sijaan nuori sukupolvi kaipaakin hyvää johtamista, mukavia työkavereita ja etenemismahdollisuuksia.

Hyvä johtaminen voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pomo on kuin valmentaja, joka kannustaa ja antaa mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työtehtävään.

Nuorilla on monipuoliset arvot

Nuoret ovat aiempien ikäluokkien lailla kovia tekemään töitä, mutta uutta nuorten sukupolvien etiikassa on se, että heillä on selvästi muitakin merkittäviä arvoja kuin työ. Moni on ehkä nähnyt vanhempiensa uhraavan terveytensä työn vuoksi.

Nuorempi polvi ei enää tunne voimakasta lojaliteettia työnantajaa kohtaan, koska ajattelee, ettei työnantajakaan sitoudu heihin. Yt-kierroksissa ja saneerauksissa on nähty, ettei työnantajalle omistautuminen välttämättä kannattanutkaan.

Työn pitää olla vuoropuhelua, win-win -tilanne, jossa sekä työnantaja että työntekijä voittavat. Niinpä työnantajan hyväksi ei olla valmiita raatamaan millä ehdoilla tahansa.

Ura-sanasta tulee usein myös mieleen status, hyvä palkka ja komeat tittelit. Nykymaailmassa ne tuntuvat hieman tunkkaisilta arvoilta ainakin ainoina urakehityksen mittareina. Palkka on kuitenkin siinä mielessä tärkeä, että sen pitää turvata hyvä elämänlaatu.

Kun uralla etenee, palkan merkitys pienenee siinä mielessä, että tehtävien sisältö nousee usein palkkaa tärkeämmäksi. Työn mielekkyys nousee ykköseksi, ja vaikka jokaisella on huonompiakin työpäiviä, pääsääntöisesti pitää olla mukava mennä töihin.

Titteleistä taas ei usein päältä päin edes tiedä, minkälaisia tehtäviä ne sisältävät. Esimerkiksi saman tittelin alla kaksi työntekijää voi tehdä aivan erilaisia tehtäviä.

Uusia polkuja työelämään

Samalla kun suoraviivaisena jatkuvaa uraa on alkanut olla yhä vaikeampi saavuttaa, kiemurtelevasta tai katkonaisesta urasta on tullut hyväksyttävämpi. Pätkittäisyys syö turvallisuutta, mutta toisaalta antaa myös mahdollisuuksia ja joustoja. Lisäksi nykytyöntekijän muutosturvana toimii oma osaaminen ja sen kehittäminen.

Fiksu työntekijä pitääkin koko ajan huolta markkina-arvostaan eli pyrkii olemaan niin hyvä, että hänelle löytyy työn päättyessä muita ottajia. Nykyään työntekijällä onkin aivan erilaiset mahdollisuudet kehittää itseään kuin vielä muutama vuosikymmen sitten.

Jatkuva kouluttautuminen tärkeää

Uudelleenkouluttautuminen on nykyään uran kannalta äärimmäisen tärkeää. Harva pärjää pelkästään vanhalla yliopistokoulutuksella, vaan uutta pitää oppia paitsi työn ohessa, monesti myös erilaisilla kursseilla tai jopa uusia tutkintoja suorittamalla.

Kouluttautumisesta on usein sekin hyöty, että sen avulla hankitaan uusia verkostoja.

Myös alanvaihto on yleistä. Erityisesti nelikymppiset ovat ahkeria vaihtamaan alaa, eikä juuri tuo ikä alanvaihtoon ole sattumaa; 40. ikävuoden molemmin puolin tulee usein ensimmäinen tilaisuus alkaa miettiä oman työn mielekkyyttä. Silloin lapset ovat usein jo vähän isompia ja työelämästä on saanut sen verran kokemusta, että on näkemystä pohtia sitä.

Yhteisenä tekijänä alanvaihdoksille on usein kaipuu parempaan viihtymiseen työssä.