Kirjanpitäjän on tunnettava asiakkaansa
Töissä

Kirjanpitäjän on tunnettava asiakkaansa

Kirjoittaja: Juho Paavola

Kirjanpitäjän vakavin riski on joutua ammattirikollisten pelinappulaksi, mutta tavallisesti lain kanssa joudutaan
ongelmiin yrittäjän taitojen tai rahan loppuessa. Paras lääke on valita asiakkaat huolella ja olla työssään
aktiivinen, asianajaja Teppo Laine neuvoo.

Asianajaja Teppo Laineelle on 15 vuoden aikana piirtynyt selkeä kuva siitä, miten kirjanpitäjän vastuu lain edessä on muuttunut.

”Kun aloitin, kirjanpitäjä oli rikosasioissa tavallisesti todistajan roolissa, mutta nykyään yhä useammin syytettynä tai ainakin tutkinnan kohteena”, Laine sanoo.

Syitä muutokselle on useita. Yksi niistä on se, että digitalisaatio on vähentänyt perinteisiä kirjanpitäjän töitä, mikä puolestaan on saanut kirjanpito- ja tilitoimistot myymään yhä kattavampaa taloushallinnon palvelua asiakkailleen. Mitä monimutkaisempi maailma on, sitä vähemmän asioita voi osata itse, ja sitä enemmän yritykset ulkoistavat toimintojaan. Rikos- tai vahingonkorvausasiassa juuri asiakkaalle kaupattu monipuolinen palvelu ja asiantuntijuusnousevat esiin tekijöinä, joita raastuvassakin punnitaan.

”Asiantuntijaan luotetaan, ja rima on noussut. Toimeksiantojen laajuus määrittää myös vastuita.”

Ongelmien syyt

Talousrikollisten tiedossa on, että verottaja iskee herkimmin yrityksiin, joiden lain edellyttämä kirjanpito tai taloudellinen rakenne ovat puutteellisia. Suurimmassa osassa suurempia talousrikoksia kirjanpito on mukana apurikoksena.

”Ammattimaiset talousrikolliset käyttävät kirjanpitoa peittääkseen tekoa. He hankkivat ammattikirjanpitäjän ja syöttävät hänelle tietoa, joka ei pidä paikkaansa. Kunniallisen kirjanpitäjän yksi seuraamuksiltaan vakavimpia riskejä on se, että joutuu talousrikollisen pelinappulaksi.”

Suurin osa kirjanpitoa koskevista rikos- tai vahingonkorvaustapauksista on kuitenkin sellaisia, joissa yrittäjältä on loppunut osaaminen, rahat tai molemmat. Omien ja firman rahojen sekoittumista peitellään kirjaamalla keksittyjä tai virheellisiä kuluja yrityksen kirjanpitoon.

Kirjanpidosta on aina vastuussa yrittäjä tai yrityksen toimitusjohtaja itse. Ongelmatilanteessa tämä ei kuitenkaan automaattisesti pelasta kirjanpitäjää. Oikeuden silmissä kirjanpitäjän ammattitaitoon kuuluu paitsi arvioida myös kyseenalaistaa asiakkaan toimittamia tietoja.

”Usein oikeudessa joudutaan arvioimaan, saattaisiko kirjanpitäjä olla rikoksessa tekijäkumppanin tai avunantajan roolissa. Vaikka tositemateriaali on puutteellista tai asiakkaan pyytämät kirjaukset eivät pidä paikkaansa, asiakkaan eli tilaajan käsky ei ole anteeksiantoperuste. Silloin kirjanpitäjän pitäisi vaatia asiakkaalta lisäselvityksiä, kieltäytyä kyseenalaisista toimista ja ääritapauksessa päättää se toimeksianto.”

Valitse asiakkaat ja ole aktiivinen

Laineella on myös hyviä uutisia: omalla toiminnallaan kirjanpitäjä voi merkittävästi pienentää riskiä joutua mukaan laittomaan toimintaan. Tärkeintä on tutustua asiakkaaseen huolella.

”Pitäisi tutustua yrityksen liiketoiminta-alaan sekä arvioida vanhan dokumentaation uskottavuutta ja luotettavuutta. Ongelmayrityksissä toistuvat samantapaiset asiat, kuten se, että esimerkiksi rakennusyrityksessä laskutus on yksilöimätöntä, vaikka sen pitäisi perustua tuntilistoihin.”

Laine neuvoo tekemään toimeksiantosopimuksen kirjallisena. Siinä on hyvä käydä läpi yksityiskohtaisesti, mitä palvelu sisältää ja mitä ei. Myös jatkossa yhteydenpito kannattaa käydä sähköpostilla.

”Puhelut ovat hyvää asiakaspalvelua mutta sinisilmäistä toimintaa. Kun vastuukysymyksiä arvioidaan, on kirjanpitäjän kyettävä dokumentoidusti osoittamaan aktiivisuutensa asiakkaan ohjaamisessa.”

Jos asiakas haiskahtaa, hänelle kannattaa sanoa kohtelias ei. Liikevaihtoa ei kannata kasvattaa hinnalla millä hyvänsä.

”Kirjanpitoalalla tuomiota ei tarvita. Maineen ja bisneksen menettämiseen riittää, että on syytettynä tai tutkittavana.”