”Juuri näin kaiken on kuulunutkin mennä”
Töissä

”Juuri näin kaiken on kuulunutkin mennä”

Kirjoittaja: Saara Autere

Oma optikkoliike ja 650 neliön vanha pitsihuvila. Optikko Anna Mariasik on tarttunut eteensä tulleisiin tilaisuuksiin.

Anna Mariasik oli työskennellyt Silmäoptikot Palmulla Raumalla lähes vuosikymmenen ajan, kun hänen äitinsä sairastui syöpään. Työ optikkoliikkeessä oli mielenkiintoista ja Mariasik viihtyi Palmulla mainiosti, mutta äidin vakava sairastuminen sai pohtimaan, mitä muuta työelämällä olisi tarjota.

”Äidin sairastuminen ja myöhemmin kuolema viisikymppisenä osoitti, että koskaan ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu”, Mariasik sanoo.

Yksi hänen optikkokavereistaan heitti ilmoille idean keikkatöistä, eikä aikaakaan, kun Mariasik oli perustanut osakeyhtiön ja aloittanut erilaisten tuurausten teon. Optikon perustöiden lisäksi hän piti koulutuksia ja kursseja ympäri Suomea.

Aiheena oli erityisesti kuivasilmäisyys, josta Mariasik innostui opiskellessaan yrittäjyyden ohella kliinisen optometrian mais-
terintutkintoa Norjassa.

”Minulla oli hetken aikaa myös oma kehysvalikoima, toin maahan puolalaisia erikoiskehyksiä. Se oli pienimuotoista mutta hauskaa työtä”, Mariasik muistelee.

Unelmien pitsihuvila

Mariasik peri äidiltään rakkauden vanhoihin taloihin ja ihasteli sellaisia jo lapsena.

Hän oli etsinyt silloisen miehensä kanssa taloa jo pitkään, kun vuonna 2017 vastaan tuli peräti 650-neliöinen pitsihuvila, jonka pariskunta osti. Huittisissa sijaitseva huvila on valmistunut vuonna 1900.

Sitten tuli ero, ja Mariasik jäi pitsihuvilaan kolmen lapsensa kanssa.

”Se oli jännittävää aikaa. Talon lämmitys ei toiminut kunnolla, mutta pihalla oli pari kuutiota puuta. Onneksi minulla on ihania ystäviä, jotka auttoivat ja raahasivat klapeja sisään, että päästiin pahimman yli.”

Muuttuneessa elämäntilanteessa hän keskeytti opintonsa Norjassa ja jatkoi unelmiensa huvilan kunnostusta harkiten ja vanhaa kunnioittaen.

”Haluan tehdä kaiken vanhan mukaisesti. Talotohtori Panu Kaila on idolini. Mitään ei korjata, ellei se ole rikki, eikä mitään vaihdeta, jos sen pystyy korjaamaan.”

Pitsihuvilan kahdeksan kakluunia ovat aktiivisessa käytössä. Lämmityksen takia klapisavottaan ei tarvitse kuitenkaan enää lähteä, sillä huvilaan on rakennettu lämmityskeskus – Mariasikin nykyinen mies on sopivasti lämpöyrittäjä. Tarmokas optikko näkee huvilassaan paljon potentiaalia, ja haaveissa on esimerkiksi majoitustoiminta.

”Toki se vaatii panostusta ja rahaakin, mutta pikku hiljaa. Kun vaan aika riittäisi kaikkeen! Olin kunnallispolitiikassakin mukana, mutta sille olen saanut sanottua ei”, Mariasik nauraa.

Optikkoliikekin puutalossa

Pitsihuvilan kunnostamisaikatauluun on vaikuttanut myös se, että viimeiset kaksi vuotta Mariasik on tehnyt pitkälti 6-päiväistä työviikkoa. Keväällä 2018 hänelle nimittäin tarjoutui mahdollisuus ostaa Rauman Specsavers. Liike oli tappiollinen, mutta Mariasik oli tehnyt sinne tuurauskeikkoja ja näki, että oikeanlaisella hoidolla ja huolenpidolla se voisi pyöriä.

”Olin ollut pitkään Raumalla töissä ja tunsin raumalaiset. Siellä tykätään paikallisesta yrittäjyydestä. Koin Specsaversin ostamisen tilaisuutena, aivan kuten pitsihuvilankin.”

Henkilökuntaa piti valitettavasti irtisanoa, mutta tilanteessa ei ollut vaihtoehtoja. Hoitotoimenpiteet ovat kuitenkin tepsineet, sillä tänä keväänä liikkeeseen oli tarkoitus palkata toinen optikko. Koronakriisi tosin siirsi asian tuonnemmaksi.

Tekemiään valintoja Mariasik ei ole katunut.

”Ainahan voin itse sössiä kaiken, mutta näitä tilaisuuksia olisi ollut täysin idioottimaista jättää käyttämättä. Kun asioita ei puske väkisin läpi, vaan ne loksahtelevat itse paikoilleen, tulee usko siihen, että juuri näin kaiken kuuluukin mennä. Se tuo myös uskallusta.”

Ja se Specsavers-liike, se on tietysti yhdessä Vanhan Rauman puutaloista, ja sijaitsee sitä paitsi parinkymmenen metrin päässä Silmäoptikot Palmusta.

”Olenkin nauranut, että en minä kovin kauas ole päässyt.”