Salapoliisityötä
Töissä

Salapoliisityötä

Kirjoittaja: Emmi Laukkanen Kuva: Meeri Utti

Vuoden optikko Mira Järvinen auttaa työkseen heikkonäköisiä. Parasta työssä on se, kun jonkun elämänlaatu paranee.

Vuoden optikko Mira Järvinen sai ensimmäiset silmälasinsa 3-vuotiaana. Yksi lapsuuden kotikulmien optikkoliikkeistä sijaitsi ruokakaupan aulassa. Järvinen jäi kauppareissuilla mielellään katselemaan kehyksiä. Yhdet valkoiset kiinnostivat häntä erityisesti, ja pitkän suostuttelun jälkeen Järvinen sai ne itselleen.

”Muistan kerran miettineeni silmälääkärin vastaanotolla, että tällaisessa paikassa olisi kiva olla töissä. Vastaanottovirkailija oli tosi ystävällinen, ja kaikkialla oli siistiä ja kaunista”, Mira Järvinen sanoo.

Hän ei päätynyt tuolle vastaanotolle töihin, mutta optikko hänestä tuli. Järvinen työskentelee Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä silmätautien kuntoutuspoliklinikalla. Hän tekee näön tutkimuksia ja apuvälinesovituksia heikkonäköisille.

Parasta Järvisen työssä on ihmisten kohtaaminen ja se, kun hän löytää näkemisen ratkaisun, joka parhaimmassa tapauksessa voi parantaa potilaan elämänlaatua. Tämä saattaa olla vaikkapa apuväline, jolla potilas pystyy lukemaan näönvaraisesti vuosien tauon jälkeen.

”Palaute on aika suoraa, kun onnistumme. Joskus kohtaamiset ovat myös hieman syvällisempiä, ja juttu kulkee näkemisen ulkopuolellekin.”

Syyskuussa 2020 Järvinen sai erityisen tunnustuksen, kun hänet valittiin Vuoden optikoksi. Tunnustus jaetaan vuosittain
ansioituneelle tai poikkeuksellisen teon tehneelle optikolle. Tunnustuksen myöntävät Näkemisen ja silmäterveyden toimiala NÄE ry ja Suomen Optometrian Ammattilaiset ry.

Järvinen on tunnustuksesta otettu ja kiitollinen.

”Tuntuu hyvältä ja merkitykselliseltä, koska koskaan aiemmin tätä tunnustusta ei ole annettu sairaalassa työskentelevälle optikolle. Toivon, että tämä lisää meidän ammattimme arvostusta.”

Tutkimusta tarvitaan

Järvinen alkoi opiskella optikoksi 2000-luvun alussa. Työ viehätti, koska siinä yhdistyivät asiakaspalvelu, potilastyö ja tekninen osaaminen. Alalla oli myös hyvin töitä. Ennen sairaalatyön aloittamista Järvinen työskenteli lähes yhdeksän vuotta optikkoliikkeissä.

”En ole katunut päivääkään optiselle alalle siirtymistä. Olen onnekas, että olen saanut näin mielekkään ja palkitsevan ammatin.”

Vuonna 2016 Järvinen alkoi opiskella työnsä ohessa yleisen optometrian maisteriksi Kaakkois-Norjan yliopistossa. Tällöin Suomessa ei ollut tarjolla mahdollisuutta optometrian jatko-opintoihin. Hän teki pro gradu -tutkielmansa suomalaiseen tautiperintöön kuuluvasta verkkokalvorappeumasta.

Ajatus ylemmän korkeakoulututkinnon opiskelusta sai alkunsa, kun Järvinen aloitti työt sairaalassa ja halusi päivittää ammattitaitoaan.

”Olen aina ollut kiinnostunut uuden oppimisesta”, Järvinen selittää.

Valmistuminen vaati paljon opiskeluun käytettyä vapaa-aikaa, iltoja ja lomia, mutta tiivis opiskeluporukka, ihanat työkaverit ja puolison tuki antoivat energiaa.

”Sain lisää motivaatiota, kun opin uutta ja pystyin heti hyödyntämään oppimaani töissä.”

Järvisestä silmän terveyden ja näön tutkiminen on kuin salapoliisityötä. Voi löytää jotakin uutta tai luovan ratkaisun näkemisen ongelmaan.

”Silmän rakenne ja toiminta on yllättävän laaja alue, vaikka silmät ovat vain pieni osa ihmisen kehoa. Näköjärjestelmä ja aivot kehittyvät rinta rinnan, ja jos jommassakummassa on vajetta, edessä on haasteita. Valoärsykkeet muuttuvat verkkokalvolla hermosignaaleiksi, joita useat eri aivojen alueet käsittelevät. Ei riitä, että silmän anatomia, hermoimpulssit ja näköradat ovat kunnossa, vaan tarvitaan myös kykyä hahmottaa näkemäänsä.”

Järvisestä on tärkeää, että laadukasta tieteellistä tutkimusta tehdään tulevaisuudessakin. Uuden tiedon tuottaminen tai olemassa olevan tiedon vahvistaminen voi johtaa käytännön tasolla vaikkapa uusien hoito- tai näöntutkimuskäytäntöjen syntymiseen.

”Suomessa on tehty melko vähän korkeatasoista optometrian tutkimusta. Toivoisin, että esimerkkini voisi rohkaista muitakin tekemään tutkimusta ja innostumaan siitä.”