Koronakriisistä ei olisi selvitty näin hyvin ilman vapaaehtoisia, sanoo Suomen Punaisen Ristin Oulun piirin sosiaalitoiminnan suunnittelija Päivi Jurvakainen. Palkaton auttamistyö on ollut valtava apu niin koronarokotuspisteillä kuin puhelinpalvelussa.
”Hyvää päivää! Tänne päin! Rokotukseen tulossa?” Päivi Jurvakainen tervehtii silmät maskin yllä hymyillen epävarman näköistä pariskuntaa.
Lyhyen keskustelun jälkeen toimintaohjeet ovat selvät ja pariskunta istuu oikeaan paikkaan jonottamaan. Lisää ihmisiä virtaa Ouluhalliin, jossa oululaisia on rokotettu helmikuun loppupuolelta alkaen noin tuhannen ihmisen päivävauhtia.
Massarokotuksen tunnelmasta vastaa vapaaehtoisten lisäksi leppoisa musiikki. Like a bridge over troubled water, musisoi Oulun konservatorion oppilaiden ja opettajien orkesteri.
”Tämä on rokotettaville jännittävä paikka, joten vapaaehtoisilla on tärkeä rooli ihmisten kohtaamisessa. He porisuttavat ihmisiä ja katsovat, että kaikki sujuu, jotta terveydenhuollon ammattilaiset voivat keskittyä rokottamiseen”, Jurvakainen kertoo.
Jouhevat järjestelyt ovat olleet valtava ponnistus, ja ne ovatkin keränneet runsaasti kiitosta kautta kevään.
”Osa vapaaehtoisista on itse riskiryhmää, joten he ovat siirtyneet auttamaan etänä, esimerkiksi puhelimitse. Kun muu harrastustoiminta on ollut katkolla, onneksi uusia tekijöitä on tullut kivasti mukaan. Ihmiset ovat osoittaneet aivan suurta joustavuutta ja uudistumiskykyä”.
Vastaus sosiaaliseen nälkään
Apua on tarvittu koronakriisin alusta alkaen muun muassa ruoka-avussa, maskien jakamisessa ja soittoringeissä. Koronarokotukseen tarvitaan 4–8 vapaaehtoista joka päivä.
”Meillä on jatkuva rekrytointi päällä, ja on ollut ihana huomata, kuinka paljon auttamishalua on. Jokainen voi auttaa oman aika- ja osaamisresurssin mukaan. Jo yksi kolmen tunnin vuoro on osa suurempaa avun ketjua.”
Oulun piirin alueella eli Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa vapaaehtoisia on osallistunut korona-avun auttamistehtäviin reilut tuhat. Palkaksi ihmiset saavat osallisuuden ja merkityksellisyyden tunnetta.
”He saavat kokea olevansa hyödyllisiä. Moni on sanonut myös tämän olevan vastaus sosiaaliseen nälkään eli keino päästä ihmisten ilmoille”, Jurvakainen naurahtaa.
Osa saa myös jotain konkreettisempaa: kokemusta ja taitoja työelämään eli hyvää täytettä ansioluetteloon. Se on tärkeä syy tulla mukaan toimintaan muun muassa hoitoalan opiskelijoille.
”Mitään taustakoulutusta ei kuitenkaan vaadita, vaan kaikki perehdytetään ja kaikille löytyy sopivia tehtäviä, myös sellaisia, jotka eivät vaadi pitkää sitoutumista.”
Rooli viranomaisten tukena
Jurvakainen on työskennellyt 15 vuotta SPR:llä eri tehtävissä. Korona-aikana valmiuspäällikkönä hän vastasi vapaaehtoisten rekrytoinnista, koulutuksista ja työvuoroista.
SPR koordinoi myös muilta järjestöiltä ja esimerkiksi urheiluseuroilta tulevaa vapaaehtoisapua kunnille.
”Roolimme on olla viranomaisten tukena, ei korvaavana työvoimana. Enenevässä määrin meiltä kuitenkin toivotaan palvelevaa toimintaa, vaikka palveluiden järjestäminen on kuntien tehtävä.”
Huoli onkin, että perus- ja ennaltaehkäisevää toimintaa pyritään siirtämään yhä enemmän vapaaehtoisjärjestöille, vaikka niiden työmäärä on jo nyt tapissa.
Samaan aikaan vapaaehtoistoiminnan luonne on muuttunut.
”Ihmisten sitoutumisvalmius on muuttunut. Meille on täysin ok, että ihmiset tulevat vaikka vain kerran kokeilemaan, mutta tämä tulisi huomioida myös vapaaehtoistoiminnan roolia mietittäessä.”
Päättäjiltä hän toivoisi ymmärrystä vapaaehtoistoiminnan merkityksestä ja laajuudesta.
”Pelkästään korona-avun piirissä kohtasimme ihmisiä kymmeniä tuhansia kertoja, ja se on vain murto-osa kaikesta tekemisestämme.”
Jurvakaisella onkin yksi kirkas viesti kaikille vapaaehtoisille:
”Kiitos! Ilman teitä ei olisi selvitty!”