Tulevaisuuden identiteetit syrjäyttävät tittelit
Töissä

Tulevaisuuden identiteetit syrjäyttävät tittelit

Kirjoittaja: Laura Pörsti Kuva: Aleksi Poutanen

Perttu Pölönen keksi lukiolaisena Sävelkellon, joka teki hänestä yrittäjän ja vei Amerikkaan. Siellä hän tajusi, että maailmaan voi vaikuttaa toimimalla. Kymmenen vuotta myöhemmin Pölönen on futuristi, puhuja ja tietokirjailija, jonka ajatuksia tulevaisuuden työelämätaidoista himoitaan verohallinnosta ammattiliittoihin ja suuryrityksistä kaupungintaloihin.

Kun Perttu Pölönen pikkupoikana harjoitteli jalkapalloa kotipihallaan Nurmijärvellä, hän kuvitteli aina, että jossakin puun takana kurkkii maailmanluokan valmentaja. Joku, joka saattaisi napata hänet vaikka Arsenaliin.

”Olen aina osannut maalata pilvilinnoja ja halunnut tehdä täysillä”, Pölönen, 26, kuvaa.

Ja sen kyllä huomaa, kun katsoo pelkästään hänen esittelyjään haastatteluissa, nettisivuilla, kirjojen liepeissä: futuristi, tietokirjailija, puhuja, yrittäjä, keksijä, säveltäjä. Hän itse tosin ilmaisisi asian vähän toisin. Vaikka sanomalla kirkastaja, värittäjä tai yhdistäjä. Ne ovat hänestä tekemisen ydintä kuvaavia tulevaisuuden identiteettejä, titteleitä tärkeämpiä.

”Kun ajattelee, mikä on omia kiinnostuksia yhdistävä ja ammattititteleiden takana oleva tekeminen, löytää sellaisia kuvauksia itsestään, jotka pysyvät relevantteina, vaikka työpaikka vaihtuisi tai katoaisi”, Pölönen kiteyttää.

Niiden etsimisestä on kyse myös hänen uusimmassa kirjassaan Tulevaisuuden identiteetit.

Ura alkoi Sävelkellosta

Perttu Pölösen ura alkoi vähän vahingossa paljon nuorempana kuin useimpien. 15-vuotiaana hän keksi omien musiikinteoriaopintojensa avuksi Sävelkello-nimisen laitteen ja osallistui sillä pari vuotta myöhemmin keksintökilpailuihin. Ensin hän voitti lukiolaisten keksintökilpailun, sitten Tutki, kokeile, kehitä -tiede- ja teknologiakilpailun ja vielä EU:n nuorille suunnatun keksintökilpailun. Nuori mies tajusi, että keksintöön liittyvän tohinan ympärille kannattaa perustaa yritys.

Sillä tiellä hän on yhä, vaikka suunta on hiukan muuttunut matkan varrella.

”Sävelkellon menestys rohkaisi minua älyttömästi. Oli todella merkittävää, että aikuiset uskoivat minuun ja sanoivat, että tämä keksintö on kiinnostava.”

Pölösen lapsuudenkodissa ilmapiiri oli aina luova ja puuhakas. Tutkijaisä ja opettajaäiti remontoivat kotitaloa, oli metsähommia ja kasvihuoneen rakentamista. Lapset osallistuivat kaikkeen.

”Halusin myös harrastaa monenlaista, jopa niin paljon, että vanhemmat vähän toppuuttelivat”, Pölönen kertoo.

Sellonsoitto alkoi jo neljävuotiaana Pölösen omasta halusta, soittivathan kolme vanhempaakin sisarusta kaikki omia instrumenttejaan. Pian perheen juniori harjoitteli sellokappaleita kotona Zorro-asu päällään.

”Opin soittamisesta sen, että taidon eteen on tehtävä paljon töitä. Ajattelen silti, että jokaisen menestyneen ihmisen on kiitettävä eniten sitä, että on ollut onnea matkassa.”

13-vuotiaana Pölönen pääsi vierailemaan Mozartin synnyinkotiin perheen Salzburgin-matkalla. Silloin hänelle kirkastui tulevaisuus: Jos maailmankuulu suurmies Wolfgang Amadeus Mozart oli ollut ihan tavallinen ihminen, joka oli joskus asunut täällä, se merkitsi, että myös Perttu Pölönen Nurmijärveltä voisi kyetä suuriin saavutuksiin. Hänestä tulisi säveltäjä.

Säveltäjä pojasta tuli, mutta ei pelkästään. Vuonna 2016 Perttu Pölönen valittiin innovaatiokilpailun menestyksen johdosta mukaan tulevaisuusaiheiselle kurssille Yhdysvaltain Piilaaksoon. Ympäri maailmaa saapuneet opiskelijat kehittelivät siellä teknologisia ratkaisuja globaaleihin haasteisiin, ja luennoitsijat olivat astronautteja ja yritysjohtajia maailman huipulta.

”Vaikka pääsisi kuinka hienoihin piireihin, tunne siitä, että ei ole tarpeeksi hyvä, ei jätä. Opin Piilaaksossa elämään huijarisyndrooman kanssa”, Pölönen sanoo.

Tärkeämpää oli kuitenkin se, että hän tajusi ensimmäistä kertaa maailmassa olevan paljon muutakin kiinnostavaa kuin säveltäminen.

”Tutustuin teknologioihin ja tulevaisuusvisioihin ja innostuin niistä valtavasti.”

Pölönen myös huomasi, että Yhdysvalloissa häneen ei suhtauduttu ”vain nuorena”. Nimekkäät ihmiset olivat kiinnostuneita siitä, miltä maailma hänen näkökulmastaan näyttää. Se auttoi hahmottamaan, että isoja asioita voi tehdä kuka tahansa.

”Nuoruus varmaan auttaa siinä, että sitä lähtee vain tekemään. Alansa huippuasiantuntija saattaa nähdä edessään enemmän esteitä ja olla realistisempi”, Pölönen miettii.

Jo kurssin aikana hän perusti myanmarilaisen kaverinsa kanssa yrityksen, joka kehittää virtuaalisovelluksen avulla kouluopetusta kehittyvissä maissa. Se työllistää nykyään yli 50 ihmistä.

Tärkeintä on viedä maailmaa oikeaan suuntaan

Kiinnostavaa ja maailman kannalta relevanttia. Siinä Perttu Pölösen ehdot sille, mihin hän voi lähteä mukaan.

”Kaikkea, mitä voi toteuttaa, ei kannata toteuttaa. Tärkeää on miettiä, viekö tämä maailmaa oikeaan suuntaan.”

Pölönen valittiin vuonna 2014 Slush-tapahtumassa vuoden luovimmaksi suomalaiseksi, ja vähän vaivihkaa puhekeikoista tuli yhä suurempi osa hänen työtään. Tavallisessa maailmantilanteessa hän kiertää Suomea junalla tiiviiseen tahtiin: puhuu yrityksissä ja kaupungintaloissa, ammattiliitoissa ja messuilla. Koska tulevaisuusvisiot eivät jättäneet häntä rauhaan, hän päätti kirjoittaa aiheesta myös kirjan, ja sitten toisen. Ne ilmestyivät vuosina 2019 ja 2020.

Hitaampaa jo hengästyttää!

Pölönen kuitenkin sanoo, että tekeminen on hänelle luontaista. Amerikassa vietetty aika oli ”kuin steroidiannos”, joka rohkaisi etenemään omalta tuntuvalla tiellä. Pölönen ei ole jäänyt odottelemaan muodollista paperia, joka todistaisi hänen olevan kelvollinen toimimaan kiinnostavilla aloilla. Hänen koulutuksensa on musiikin kandidaatin tutkinto Sibelius-Akatemiasta.

”Koulutus on minusta elintärkeää, ja ehkä vielä menen opiskelemaan jotakin. Mutta samalla pitää tunnustella, miksi en voisi yhtä hyvin opiskella nettikursseilla ja kiinnostavia ihmisiä seuraamalla.”

Yksi asia Pölöstä kyllä aina pelottaa: se, jos ihmiset ymmärtävät hänet väärin. Hän on tottunut olemaan se kiva ja välitön tyyppi.

”Mieluummin tulen muiden kanssa toimeen kuin olen yksin oikeassa.”

Työelämän muutoksen ydin on inhimillinen vallankumous

Tulevaisuuden taitojen visioiminen on se, mistä Perttu Pölönen nykyään parhaiten tunnetaan. Hänen tärkein teesinsä on, että työelämän muutoksen ydin on inhimillinen vallankumous: ihmisten on syytä keskittyä niihin asioihin, joissa he voivat olla koneita parempia. Siksi koodaus, tietyn kielen opettelu tai Excel-taulukon pyörittäminen supernopeasti ovat – noh, vähän vanhanaikaisia ideoita, tai ainakin sellaisia, joiden varaan ei kannata laskea koko tulevaisuuttaan.

Pölönen listaa kolme taitoa, joihin hän suosittelee panostamaan niiden sijaan: merkitysten antaminen, myötätunto ja itsetuntemus.

”Konekin voi kirjoittaa runon tai säveltää sinfonian, mutta ihmistä tarvitaan tulkitsemaan, mikä sen merkitys on. Meidän on osattava kertoa tarinoita ja sanallistaa, miksi menemme töihin joka aamu”, hän aloittaa.

Tämä siksi, että merkityksettömät työt katoavat tai siirtyvät koneille.

Myötätuntoa Pölönen pitää korvaamattomana taitona, koska se vaikuttaa niin keskeisesti elämän mielekkyyden kokemukseen.

”Sen avulla osaamme nähdä maailman jonkun toisen silmin ja toimia hänen hyväkseen. Tämä parantaa ihmissuhteitamme, ja ne ovat elämässä tärkeintä, eiks vaan”, hän kysyy.

Itsetuntemuksen Pölönen näkee korostuneen pandemian kurittamassa maailmassa. Monet työt ovat siirtyneet kotisohville, rajaamattomaan tilaan.

”On taito osata kuunnella itseään, ymmärtää milloin tarvitsee lepoa ja pitää omasta jaksamisesta huolta. Olisiko järkevää, että nuoret työskentelisivät vain neljä päivää viikossa, kun heillä kuitenkin on vielä 40–50 vuotta työelämää edessä”, Pölönen miettii.

Tällaisia kysymyksiä on hänestä uskallettava kysyä.

Uuden ajan yleismies

Juuri nyt Perttu Pölönen haluaisi opiskella muun muassa peliteoriaa, varhaisten mekaanisten tietokoneiden toimintaa, tulppaanien ja ruusujen kasvattamista ja drinkkien miksausta. Ihan huvikseen.

”Haluan tehdä asioita, joissa mieli lepää, mutta voin olla samaan aikaan aktiivinen”, hän kuvaa.

Häneltä ei kestä monta hetkeä innostua uudesta asiasta. Tyttöystävä vitsailee, että aina hyvän elokuvan nähtyään Pölönen on valmis jättämään kaiken taakseen ja vaihtamaan alaa.

”Viime viikolla katsoimme Aalto-dokumentin, ja inspiraatio muotoiluun iski”, Pölönen myöntää.

Hän on hyväksynyt sen, että kokee olevansa generalisti, vähän sellainen uuden ajan yleismies Jantunen, vaikka joskus rönsyily on tuntunut hankalalta. Hän on ollut huolissaan siitä, voiko monta asiaa tekevä omaksua mitään kunnolla.

”Lopulta olen ottanut tavoitteekseni oppia elämäni aikana niin paljon kuin pystyn ja ehdin. Monesta asiasta kiinnostuneena voin toivottavasti yhdistellä asioita ihmisille tavalla, joka rikastuttaa heidän elämäänsä.”

Mutta ottaako Pölöstä koskaan päähän? Hän tunnustaa, että aika harvoin.

”Silloin otan omaa aikaa, kävelen ja kuuntelen Bachia.”