Liikunta-alan käytäntöihin voi vaikuttaa
Töissä

Liikunta-alan käytäntöihin voi vaikuttaa

Kirjoittaja: Laura Pörsti

Liikunta-alan työpaikkojen käytännöt ja työehdot voivat olla villejä, mutta huonoa kulttuuria voi muuttaa. Työntekijän ja työnantajan yhteistyö on kaikkien etu, sanoo ERTOn järjestöpäällikkö Soile Lindstedt.

Sunnuntailisiä ei makseta asianmukaisesti, peruuntuneet tunnit jäävät työntekijän omalle kontolle tai työsuhteen kaltaisessa tilanteessa on toimittava yrittäjänä. Muun muassa tällaisten haasteiden kanssa painivat liikunta-alan työntekijät.

“Työtä tehdään monesti itsenäisesti ja eri toimipaikoissa, jolloin työntekijä jää pohdintojensa kanssa aika yksin”, toteaa ERTOn järjestöpäällikkö Soile Lindstedt.

Liikunta-alalla ei ole työehtosopimusta, mikä tarkoittaa sitä, että töissä noudatettavista vähimmäistyöehdoista ei ole sovittu. Jokainen alalle tulija sopii siis itse työsuhteensa yksityiskohdista työnantajan kanssa. Ehtoja säätelee työsopimuksen lisäksi vain työlainsäädäntö, joka on yhteinen kaikille aloille.

“Sopiminen vaatii tietoa työelämän hyvistä käytänteistä, jotta työntekijä tunnistaa oikeutensa ja velvollisuutensa. Tätä tietoa on jäsenillämme enemmän kuin järjestäytymättömillä liikunta-alan ammattilaisilla”, Lindstedt huomauttaa.

Sopimusten tekemisessä auttaa ERTOn julkaisema Vähimmäispalkkasuositus yksityisille liikunta-aloille. Sen avulla voi haarukoida työn vaativuutta ja sen mukaista suosituspalkkaa.

Tärkeintä olisi kuitenkin vaikuttaa alan kulttuuriin ja rakenteisiin. Mutta miten?

Henkilöstön aktiivisuus palvelee kaikkia

Jos työpaikalla käytänteet herättävät jatkuvasti närää työntekijöiden kesken tai omat työehdot tuntuvat epäoikeudenmukaisilta, asiaan voi puuttua. Soile Lindstedtin mielestä tärkeintä olisi silloin lisätä sopimisen kulttuuria ja kommunikaatiota työntekijöiden ja työnantajan välillä. Hän ehdottaa ensimmäiseksi keinoksi luottamusvaltuutetun valitsemista työntekijöiden joukosta.

“Luottamusvaltuutettu on se henkilö, joka työehtosopimuksettomalla alalla toimii työpaikan luottamushenkilönä. Hän on linkki työntekijöiden ja työnantajan välillä, kerää tietoa ja välittää sitä eteenpäin”, Lindstedt kertoo.

Ilman luottamusvaltuutettua työntekijät ja työnantaja eivät välttämättä edes tiedä toistensa toiveista ja harmituksen aiheista, koska kukaan ei tunne tilanteen kokonaisuutta.

Luottamusvaltuutetuksi voi ryhtyä kuka tahansa työsuhteinen työntekijä, joka on innokas toimimaan muiden hyväksi ja parantamaan työpaikan tilannetta. Jäsenet saavat perehdytyksen hommaan ERTOsta.

“Siinä ei kukaan jää yksin, vaan tukea ja neuvoja meillä on ERTOssa aina tarjolla.”

Sopiminen on tärkeää ilman työehtosopimustakin

Entä sitten se työehtosopimus? Sitä ei liikunta-alalla ole, koska sen tekeminen vaatisi nykyistä korkeampaa järjestäytymisastetta sekä työnantaja- että työntekijäpuolelta. Alalla toimii myös paljon ihmisiä, joilla ei ole työsuhdetta, vaan jotka tekevät työtään itsensätyöllistäjän statuksella. He ovat siis käytännössä yrittäjiä, joita työehtosopimus ei edes koskisi.

“Mutta myös he saavat ERTOsta neuvoja ja ohjausta tilanteeseensa”, Soile Lindstedt lupaa.

Hänen mielestään jo henkilöstön edustajien lisääntyminen alalla olisi askel oikeaan suuntaan, vaikka työehtosopimus ei nyt olekaan ajankohtainen.

Lindstedt muistuttaa, että ihan perusasiat ovat tärkeitä myös liikunta-alalla, vaikka työntekijät usein ovat reippaita ja hyväkuntoisia nuoria.

“Nämä toisten hyvinvoinnista huolehtivat ihmiset työskentelevät usein silloin, kun muilla on vapaata. He tarvitsevat tukea työhyvinvointiin: siihen, että työn fyysisyyden rinnalla myös henkinen puoli pysyy tasapainossa.”