Lapsena Suomeen muuttaneen Vlada Laukkosen ulkopuolisuuden tunteet vähenivät, kun hän tajusi tuhansien muidenkin naisten haaveilevan koodaamisesta.
Vlada Laukkonen oli tehnyt metsäalan firmassa kirjanpitohommia ja ollut autokoulussa sihteerinä, mutta kolmenkympin kynnyksellä hän päätti lähteä unelmansa perään: jahtaamaan luovaa työtä, jossa saisi suunnitella ja kehittää ja olla tekemisissä tietokoneiden kanssa. Lasten ja nuorten mediasisällöt olivat aina kutkuttaneet häntä.
”Siihen asti olin vaan ottanut vastaan, mitä oli eteen tullut”, Laukkonen sanoo.
Hän jatkoi loppuun Lapin yliopistossa aloittamansa audiovisuaalisen mediakulttuurin opinnot ja valmistui vuonna 2016 maisteriksi. Koodauskin kiinnosti mutta tuntui kaukaiselta. It-alahan oli ihan muiden heiniä, miesten lähinnä. Laukkosen lapsuudenkodissa ei ollut edes tietokonetta.
Verkosto tyhmille kysymyksille
Vuonna 2018 Tivi-lehti valitsi Vlada Laukkosen sadan teknologia-alan vaikuttajan joukkoon. Kaikki oli muutamassa vuodessa muuttunut, kiitos somen.
Valmistuttuaan Laukkonen oli tajunnut, että koodausta tarvittiin kaikessa sellaisessa, mitä hän halusi tehdä. Koulua oli takana tarpeeksi, joten hän päätti opiskella uuden taidon itsenäisesti.
Se osoittautui hankalaksi.
”En osannut edes googlata asioita niiden oikeilla nimillä enkä tiennyt, mitä kaikkea minun tulisi opetella”, Laukkonen muistaa.
Koodaamisessa tarvittiin ongelmanratkaisutaitoa. Hän oli tottunut katsomaan vastaukset kirjojen takasivuilta.
”Nyt piti opetella ihan uusi tapa ajatella asioita.”
Yhtenä epätoivon hetkenä hän sitten avautui haaveistaan Facebookissa naisille ja sukupuolivähemmistöille suunnatussa Ompeluseura-työelämäverkostossa. Se oli käänne: tykkäyksiä ja kommentteja postaukseen tuli tulvimalla. Laukkonen ei ollutkaan tilanteessaan yksin.
”Siltä istumalta perustin meille oman ryhmän, Ompeluseura LevelUP Koodarit. Siellä sai jutella koodaamisesta ja kysyä myös tyhmiä kysymyksiä.”
Äidinkielen piilottajasta tuli yhteisön kokoaja
Vlada Laukkonen muutti 12-vuotiaana Suomeen Venäjältä. Hän oppi nopeasti, että äidinkieltä ei kannattanut julkisesti puhua. Koulussa kiusattiin muutenkin.
”Tunsin pitkään ulkopuolisuutta joka paikassa: en enää tuntenut Venäjää lainkaan, mutta Suomessakin olin joistakin jutuista pihalla”, Laukkonen sanoo.
Vasta oman koodausyhteisön löytyminen muutti hänen käsitystään itsestään. LevelUP Koodareihin etsiytyi ihmisiä hyvin erilaisista taustoista. Laukkonen ei enää ollutkaan outo, vaan monipuoliselle yhteisölle hyvä äänitorvi.
Kasvavasta yhteisöstä kiinnostuttiin mediassa ja yrityksissä – tuntui, että sen aika oli juuri nyt. Pian sen pohjalta kehittyi Mimmit koodaa -ryhmä, jonka fokuksessa on lisätä naisia it-alalla.
”Kiinnostus nosti itseluottamustani ja antoi rohkeutta ottaa yhteyttä sellaisiin tahoihin, joilla oli samoja intressejä. Arkuuteni väheni.”
Kirja joka piti kirjoittaa
Kun Into Kustannukselta tuli pyyntö kirjoittaa koodaamisesta kirja, Vlada Laukkonen lupautui siihenkin heti mukaan. Viime vuonna ilmestynyttä, yhdessä Maria von Kügelgenin kanssa kirjoitettua Kaikki koodaa -kirjaa on lähetetty sadoille lukiolaisille ja kaikille Suomen opinto-ohjaajille.
”Se on kirja, jonka olisin halunnut itse lukea. Se yhdistää erilaisten koodauksen parissa toimivien ihmisten tarinoita ja tietokirjaa.”
Laukkonen työskentelee nykyään juuri siellä, mihin kolmenkympin kynnyksellä toivoikin pääsevänsä: lasten ja nuorten mediasisältöjen parissa verkkokehittäjänä. Työnantaja on evankelis-luterilaisten seurakuntien järjestö Lasten ja nuorten keskus ry.
”Siellä aloitin lähes nollasta: googlasin ensitöikseni, mikä on ftp-yhteys”, hän nauraa. Seuraavaksi Laukkonen haaveilee pelien kehittämisestä, joten opettelussa on C#-ohjelmointikieli.